Kouvolalaisessa hoivakodissa vanhukset vaarassa – hoitajat turvautuvat Google‑kääntäjään ja lääkkeet unohtuvat

Kun hoitajalle esitetään kysymys: "Mitkä oireet kuuluvat sydämen vajaatoiminnan oireisin?" - ja hän vastaa tähän, että “hyvää kuuluu” voi vain toivoa, ettei hän ole yksin yövuorossa - tai hoitamassa vanhuksia ylipäätään missään tilanteessa.

Talvisena aamuna kouvolalaisessa hoivakodissa työskentelevän hoitajan mitta tuli täyteen ja päätti viimein avata suunsa arjesta, josta ei julkisuudessa juuri puhuta: vanhusten hoivasta, joka on jätetty kielitaidottomien ja kouluttamattomien ulkomaalaisten hoitajien vastuulle. Useat työntekijät olivat jo irtisanoutuneet – ja se oli vasta pintaraapaisu. Aiheesta uutisoi ensin Iltalehti.

Tiistaina 17. helmikuuta 2025 hoitaja lähetti Etelä‑Suomen aluehallintovirastolle (Avi) sähköpostin, joka ei jättänyt tulkinnanvaraa.

– “Meillä on paljon aika kielitaidottomia ulkomaalaisia hoitajia, ja he ovat opiskelijoita ja joutuvat olemaan ajoittain yksin työvuorossa.”

– “Miten pitäisi toimia?” hoitaja kysyi viestissään.

Hoitaja kertoi myös, kuinka moni oli jo lähtenyt työpaikalta ja miten lääkkeiden jakaminen saattoi unohtua kokonaan. Vanhuksia oli nähty viettävän jopa kokonaisia päiviä yövaatteissa, ilman että kukaan huomasi tai ehti puuttua asiaan.

Kun Kymenlaakson hyvinvointialue aloitti selvityksen Attendo Kankaron toiminnasta, esiin nousi lisää karuja yksityiskohtia.

– “Selvitysten perusteella voidaan todeta, että Kankaron henkilöstörakenteessa on runsaasti työntekijöitä, joilla ei ole sote‑koulutusta (noin 32 prosenttia kokonaishenkilöstömäärästä).” Näin hyvinvointialue totesi virallisessa selvityksessään.

Vuoden alusta hoivakotien valvonta siirtyi aluehallintovirastoilta Lupa‑ ja valvontavirastolle (LVV). Vastuu kulkee portaittain: ensin hoivakoti itse, sitten hyvinvointialue ja vasta viimeisenä LVV.

LVV:n tarkastajat löysivät lisää ongelmia

Kankaro ei ole yksittäistapaus. LVV kertoi toukokuun lopussa tehneensä ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia useisiin hoivakoteihin. Kevään aikana viraston käsittelyyn oli tullut yli 200 vanhustenhuollon valvonta‑asiaa.

Tarkastuksissa paljastui, että suomea taitamattomat hoitajat turvautuivat jopa Google-kääntäjään vuorovaikutustilanteissa.

– “Suomenkieliset hoitajat ovat epävarmoja, ymmärtävätkö vieraskieliset hoitajat annettuja ohjeita, ja heidän kertomansa mukaan he joutuivat antamaan paljon tukea työtehtävien hoitamisessa. Kirjauksissa ja vuorovaikutustilanteissa käytetään jopa kääntäjäsovelluksia.” Näin LVV kuvasi tilannetta tiedotteessaan.

Yle uutisoi kesäkuun alussa, että myös Länsi‑Uudenmaan hyvinvointialueella kotihoitoyhtiö Keltakulta hoivan työntekijät osoittautuivat kielitaidottomiksi. Yllätyssoitossa kaksi työntekijää ei osannut vastata suomeksi edes peruskysymyksiin, kuten: Mikä on lääkepoikkeama? Missä hoitajat tekevät asiakaskirjaukset?

Käännössovelluksilla tehdyt hoitoraportit olivat niin sekavia, että yrityksen toimitusjohtaja kävi myöhemmin “siistimässä” niitä. Yhtiö kiisti Ylelle toimineensa väärin.

Attendo Kankaro puolestaan vakuutti, että sen "kansainväliset työntekijät tekevät vain kielitaitoaan vastaavia tehtäviä".

Super: väärin annetut lääkkeet ja vaaralliset virheet

Hoitajien puutteellinen kielitaito ei ole uusi ilmiö. Suomen lähi‑ ja perushoitajaliitto Super nosti ongelman esiin jo viime vuoden alussa julkaisemassaan selvityksessä.

– “Hoitajan riittämättömästä kielitaidosta johtuen potilaat saattoivat saada lääkkeitä väärin. Esimerkiksi silmätippoja on laitettu juoman sekaan ja astmasuihkeita silmiin.” Näin Super raportoi.

Ulkomaalaisten hoitajien kielitaidottomuus – vaiettu kriisi, joka on päässyt leviämään koko maahan

Kevään aikana esiin nousseet tapaukset eivät ole yksittäisiä lipsahduksia, vaan osa laajempaa ja pitkään vaiettuna pysynyttä ongelmaa. Iltalehden aiemmin keväällä tekemä kysely paljasti hurjia puutteita erityisesti S2‑opetuksessa, mutta vastauksissa nousi esiin myös lähihoitajia opettaneiden ammattilaisten kokemuksia.

Eräs opettaja kuvasi tilannetta pysäyttävästi:

– “Muistan, kun kysyin kaksi vuotta hoitamista opiskelleelta ja valmistumassa olevalta opiskelijalta: ’Kerro, mitä oireita sydämen vajaatoimintaan kuuluu’, johon hän vastasi ’hyvää kuuluu’.”

Opettajan mukaan ammatillisen osaamisen oppiminen on käytännössä mahdotonta, jos opiskelija ei hallitse opetuskieltä. Silti tällaisia opiskelijoita valmistuu – ja he päätyvät työskentelemään kaikkein haavoittuvimpien ihmisten parissa.

Attendo väistelee kysymyksiä – mutta myöntää saaneensa “työkaluja” kielitaidon varmistamiseen

Kouvolan tapauksessa Attendo ei vastannut suoraan siihen, pitävätkö tiedot kielitaidon vakavista puutteista paikkansa. Yhtiö kuitenkin myönsi, että se oli saanut Henkilöstöpalvelu Silkkitie Oy:ltä “työkaluja vieraskielisten osaamisen varmistamiseen” kesän ja syksyn 2024 aikana.

Attendo painotti, että työvuoroissa on aina mukana suomea äidinkielenään tai hyvin puhuvia hoitajia. Kansainvälisiä työntekijöitä on ohjeistettu kysymään herkästi, jos he eivät ymmärrä puhuttua kieltä.

Hoivakodin johtaja Jaana Kaartinen kertoi hyvinvointialueelle, että keväällä 2025 oli ollut viikonloppu, jolloin sote‑koulutettuja sijaisia ei saatu riittävästi, vaikka yritystä oli tehty.

– “Kyseisessäkään vuorossa eivät kv‑työntekijät ole olleet yksin, vaan heidän kanssaan on ollut yksikön vakituisia sote‑koulutettuja hoitajia.”

Kaartinen totesi myös, että suomea osaamattomille voidaan tarvittaessa päättää jatkotoimenpiteistä:

– “Näitä voivat olla esimerkiksi puheeksi ottaminen, koeaikapurku, työtehtävien uudelleen järjestely (siirtyminen hoitoapulaiseksi) tai varoittaminen ja/tai irtisanominen.”

Kielitesti tasolla A2 – mutta virheitä tapahtuu jatkuvasti

Attendo Kankaron mukaan kansainvälisten hoitajien on läpäistävä kielitesti, joka vastaa peruskielitaidon alkuvaihetta (A2.1) ja kehittyvää peruskielitasoa (A2.2). Attendon omavalvontasuunnitelman mukaan nämä testit tehdään kaikille työntekijöille.

Mutta A2‑tasolla tapahtuu väistämättä virheitä:

A2.1 – peruskielitaidon alkuvaihe:

hallitsee vain yksinkertaisimmat rakenteet
virheitä esiintyy runsaasti jopa perusrakenteissa

A2.2 – kehittyvä peruskielitaito:

ymmärtää viestin vain, jos se esitetään hitaasti ja selkeästi
toistoa tarvitaan usein
monimutkaisempi puhe ei avaudu lainkaan

Toisin sanoen: tällä tasolla ei voi turvallisesti hoitaa vanhuksia, joilla on monimutkaisia lääkehoitoja, muistisairauksia ja akuutteja terveysriskejä.

Hyvinvointialueen arvio: puutteita “hengästyttävä lista”

Kymenlaakson hyvinvointialue piti Attendo Kankaron selvityksiä kielitaidosta sinänsä kattavina, mutta muistutti, että hoivakodin vastuulla on varmistaa työntekijän osaaminen ennen kuin hänet lasketaan mitoitukseen.

Hyvinvointialue löysi kuitenkin joukon muita vakavia puutteita. Lista on hengästyttävä:

– “Erityinen huomio kiinnittyy henkilöstörakenteeseen, henkilöstön riittävän osaamisen varmistamiseen, lääkehoidon virheisiin ja epäkohtailmoitusten laatuun sekä asiakkaiden itsemääräämisoikeuden varmistamiseen.”

Esille nousi muun muassa:

huumausainelääkkeiden puutteelliset tarkastusmerkinnät
kylmäsäilytystä vaativien lääkkeiden väärät lämpötilat
kipulääkkeiden unohtaminen
virheitä lääkkeiden annostelussa
tapauksia, joissa asiakas jäi kokonaan ilman tarvitsemaansa lääkettä

Moni näistä virheistä on sellaisia, joita ei yksinkertaisesti saisi tapahtua – ja jotka voivat olla hengenvaarallisia.

Kantelut kasaantuvat – ja osa virheistä jää selvittämättä

Kesällä 2025 Etelä‑Suomen aluehallintovirastoon saapuneessa kantelussa muistutettiin tapauksesta, jossa “joku hukkasi lääkelistan” läheisen potilaalta. LVV:n Iltalehdelle toimittamista asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, miten vakava epäkohta lopulta ratkaistiin – vai ratkaistiinko lainkaan.

Kymenlaakson hyvinvointialueen selvityksen mukaan peräti 32 prosenttia Kankaron hoitajista oli täysin vailla sote‑koulutusta. Tämä on poikkeuksellisen korkea osuus alalla, jossa asiakkaiden turvallisuus riippuu jokaisen työntekijän osaamisesta.

Vakavia laiminlyöntejä – osa täysin kielitaidosta riippumattomia

Hoivakodin johtaja Jaana Kaartinen myönsi, että yksittäisissä tapauksissa asiakas oli saattanut olla koko päivän samoissa vaatteissa. Hänen mukaansa hoitajan kirjeessä esitetty väite ei kuitenkaan pitänyt laajasti paikkaansa.

Valvova viranomainen nosti esiin kaksi erityisen vakavaa epäkohtaa, jotka eivät liity ulkomaalaisten hoitajien kielitaitoon – mutta kertovat hoivakodin yleisestä toimintakulttuurista.

1. Hygieniahaalari ilman lääkärin lupaa – kuukausien ajan

Yhdelle asiakkaalle oli pidetty hygieniahaalaria päällä kuukausia ilman lääkärin määräystä. Hygieniahaalari on selkäpuolelta suljettava, pitkälahkeinen ja usein myös pitkähihainen vaate, jonka käyttö rajoittaa asiakkaan liikkumista ja pääsyä vaatteiden alle.

Haalari on sote‑alalla äärimmäisen kiistanalainen. Sosiaali‑ ja terveysministeriö halusi kieltää ne kokonaan jo kymmenen vuotta sitten. Nykyisin niiden käyttö edellyttää aina lääkärin lupaa ja tapauskohtaista harkintaa.

Tämä tapaus sattui samana päivänä, jolloin hoitaja ilmoitti sähköpostilla työtovereidensa kielitaidon puutteista – 17. helmikuuta 2025.

2. Muistisairas vanhus sai 2. asteen palovammat

Vain viikko myöhemmin muistisairaalle asiakkaalle tarjottiin valvomatta niin kuumaa kahvia, että hän sai toisen asteen palovammat alaraajoihin. Tällaiset vammat ovat kivuliaita, iho voi irrota ja paraneminen kestää viikkoja. Kaikki vanhusten palovammat tulisi aina näyttää lääkärille.

Hoivakoti ilmoitti tapauksesta itse hyvinvointialueelle. Tapaus ei liittynyt kielitaidottomuuteen – mutta kertoo vakavasta valvonnan ja huolenpidon puutteesta.

LVV tutkii lisää – mutta asiakirjoja ei anneta julki

Lupa‑ ja valvontavirasto käsittelee parhaillaan myös viime vuonna tullutta kantelua, joka koskee hoitosuunnitelmaa, lääkehoidon toteuttamista ja kielitaitoa. LVV kieltäytyi luovuttamasta asiakirjoja Iltalehdelle, koska tapaus on kesken.

“Rehellistä tuoda esille” – hoivakodin johtaja kritisoi englanninkielisiä tutkintoja

Attendo Kankaron johtaja Kaartinen ei pidä vastuullisena ajatusta, että Suomi markkinoi maailmalle sote‑alan englanninkielisiä tutkintoja, joiden perusteella voisi työskennellä vanhusten parissa Suomessa.

Kaartinen vastasi Iltalehdelle sähköpostitse:

– “Tämä tarkoittaa sitä, että heti saapuessaan kansainvälistä henkilöstöä ei lasketa esimerkiksi hoitajamitoitukseen, vaan työtä tehdään aina yhdessä kieltä osaavan työparin kanssa.”

Iltalehti oli toivonut puhelinhaastattelua, mutta Kaartinen vastasi kirjallisesti.

Hänen mukaansa suomen kielen, kulttuurin ja hoivakodin toimintatapojen oppiminen edellyttää koko työyhteisön tukea.

– “Esimerkiksi se, että työkaverille puhutaan rauhallisella tahdilla selkeää suomea, edistää niin kielen oppimista kuin työyhteisöön kiinnittymistäkin.”

Kaartinen muistutti, että opiskelijoiden ohjaaminen on aina kuulunut hoitajien työhön.

On kuitenkin syytä todeta selvästi, että suomalaisten hoitajien tehtävä ei ole toimia hoitotyönsä ohella kielikouluttajina eikä kantaa vastuuta siitä, jos ulkomaalaiset työntekijät eivät ymmärrä heille annettuja ohjeita.

Hoitajien työaika ja ammattitaito on tarkoitettu vanhusten hoitamiseen – ei peruskielitaidon opettamiseen. Mikäli kielitaidottomuus johtaa väärinymmärryksiin, hoitovirheisiin tai vaaratilanteisiin, vastuu ei voi kaatua suomenkielisten hoitajien niskaan, vaan työnantajan ja koulutusjärjestelmän ja koko poliittisen halpatyövoiman tuontijärjestelmän jotka ovat päästäneet tilanteen syntymään. Hoivatyö ei saa muuttua kielikurssiksi, eikä vanhusten turvallisuutta voi ulkoistaa oletukselle, että työyhteisö paikkaa järjestelmän puutteet.

“Työtehtävät muuttuvat” – Kaartinen korostaa toista näkökulmaa

Keskustelussa kansainvälisten hoitajien vaikutuksesta työmäärään tuodaan usein esiin huoli siitä, että suomenkielisten hoitajien taakka kasvaa. Kaartinen haluaa tuoda esiin myös toisen puolen:

– “Mielestäni tässä keskustelussa olisi myös rehellistä tuoda esiin se, että usein työtehtävät myös muuttuvat: suomen kieltä sujuvasti kirjoittava hoitaja voi saada osakseen enemmän kirjallisia töitä, mutta samalla monet fyysisesti raskaat tehtävät, kuten asukkaan siirtämiset ja peseytymiset, ovat enemmän kansainvälisen taustan omaavien, sote‑alalle pätevöityneiden työntekijöiden harteilla.”

Päättäjille suora viesti: valvonnan on toimittava

Attendo Kankaron johtaja Kaartinen korostaa, että ulkopuolinen valvonta – käytännössä hyvinvointialue ja Lupa‑ ja valvontavirasto – on olennainen osa laadunvarmistusta. Hänen mukaansa Attendo on vastannut myös LVV:ssä edelleen käsittelyssä olevaan kanteluun, ja hyvinvointialue on todennut asian omalta osaltaan loppuun käsitellyksi.

– “Sekä valvonnoissa että kantelussa esiin nostetut huomiot olivat aiheellisia. Kävimme hyvän keskustelun hyvinvointialueen kanssa toimintamme kehittämisestä, teimme tarvittavia toimenpiteitä ja jatkamme hyvää yhteistyötä hyvinvointialueen kanssa laadun varmistamiseksi sekä kodin toimintatapojen ja henkilöstön osaamisen kehittämiseksi.”

Iltalehti pyysi Kaartiselta kommentteja myös ajankohtaiseen huoleen kansainvälisten hoitajien kielitaidosta ja käännössovellusten käytöstä.

Kaartinen myöntää, että käännössovelluksia voidaan joskus tarvita:

– “Kansainväliset työntekijät eivät käytä kotimme arjessa päivittäin käännössovelluksia, mutta en poissulje sellaisia tilanteita, joissa sitä voi tarvita. On paljon parempi, että hoitaja tarkastaa, että on ymmärtänyt varmasti oikein, eikä jää oletuksen tai epävarman ymmärryksen varaan.”

Samalla hän painottaa, että käännössovelluksia ei saa käyttää asukkaan kanssa, eikä niihin tule koskaan syöttää asukastietoja.

“Englannin kielellä ei voi hoitaa suomalaisia vanhuksia” – Kaartinen vaatii yhtenäisiä käytäntöjä

Kaartinen toivoo alalle selkeämpiä ja yhtenäisempiä käytäntöjä. Hän ei pidä vastuullisena sitä, että Suomi markkinoi maailmalle englanninkielisiä sote‑alan tutkintoja, joiden perusteella opiskelijat kuvittelevat voivansa työllistyä suoraan vanhustyöhön Suomessa.

– “Ainakaan sillä ajatuksella, että englannin kielellä työllistyminen toimialalle olisi mahdollista. Näihin koulutusohjelmiin tulisi aina kuulua suomen kielen opetusta, sillä kielitaidottomuus voi muodostua jopa harjoittelun suorittamisen ja siten tutkinnon loppuun saattamisen esteeksi, työllistymisestä puhumattakaan.”

Kaartisen viesti on selvä: ilman suomen kieltä ei voi hoitaa suomalaisia vanhuksia. Ja jos koulutusjärjestelmä antaa muuta ymmärtää, se on hänen mukaansa epärealistista ja vastuutonta.