Pohjois-Koreasta paennut kirjailija ja aktivisti puhuu "puhtaasta indoktrinaatioleiristä" ja "aivopesusta" yliopistollaan. "En usko, että meillä on enää paljon aikaa jäljellä", Yeon-mi Park huomauttaa.
"He asuvat Manhattanilla, elävät maailman vapaimmassa maassa, jonka voi kuvitella, ja silti he sanovat olevansa "sorrettuja"? Siinä ei ole mitään järkeä",
Yeon-mi Park kertoi
New York Postille opiskelijoista Columbian yliopistossa.
"Minut myytiin 20 dollarilla seksiorjaksi 2000-luvulla, tämän saman taivaan alla. Ja he sanovat, että heitä sorretaan, koska ihmiset eivät pysy heidän päivittäin keksimiensä pronominien perässä?"
29-vuotias loikkasi Pohjois-Koreasta teini-ikäisenä, minkä jälkeen hän joutui ihmiskaupan uhriksi Kiinaan. Vuonna 2014 hänestä tuli yksi niistä 200 pohjoiskorealaisesta, jotka asuvat Yhdysvalloissa. Viime vuodesta lähtien hän on ollut Yhdysvaltain kansalainen.
Nyt, kun neljä vuotta on kulunut Columbian yliopistosta taloustieteen opinnoista valmistumisen jälkeen, Park varoittaa Yhdysvaltojen cancel-kulttuurista ja wokeismista.
Helmikuun 14. päivänä julkaistussa kirjassaan
"While Time Remains" ("Kun vielä on aikaa jäljellä") Park kertoo, miten hän onnistui pääsemään Yhdysvaltoihin vain todetakseen, että hänen vapauttaan loukataan samalla tavalla kuin Pohjois-Koreassa, aina identiteettipolitiikasta eliitin tekopyhyyteen ja uhri-mentaliteettiin.
"Pakenin maanpäällistä helvettiä ja ylitin aavikon etsiessäni vapautta. Löysin vapauden", hän kirjoittaa.
"En halua, että uudelle kodilleni tapahtuu mitään pahaa. Haluan, että... On välttämätöntä, että pidämme pimeyden loitolla."
Hän vetoaa lukijoihin:
"Tarvitsen apuanne maamme pelastamiseksi, kun vielä on hetki aikaa."
Park nousi otsikoihin vuonna 2015 kirjallaan
"In Order to Live: A North Korean Girl's Journey to Freedom" ("Jotta voisin elää: Pohjoiskorealaisen tytön matka vapauteen") ja rohkeilla väitteillään, joiden mukaan Columbian yliopistossa opiskeluaikana vallinnut woke-ympäristö muistutti häntä Pohjois-Koreasta.
Kun ongelman puuttuminen on ongelma
New York Postin haastattelussa tällä viikolla Park muisteli, miltä hänestä tuntui Pohjois-Koreasta loikanneena, tyranniaa ja sortoa paenneena, kun hän tapasi opiskelijoita, jotka olivat innokkaita väittämään olevansa "uhreja" ja saadakseen "sortopisteitä". Hän kutsui kampustaan "puhtaaksi indoktrinaatioleiriksi". Hän kertoi, että monet hänen opiskelutoverinsa New Yorkin eliittikoulussa olivat "aivopestyjä kuten pohjoiskorealaiset oppilaat".
"En koskaan ymmärtänyt, että ongelman puuttuminen voi olla ongelma", Park sanoi.
"Heidän on luotava vääryys tai ongelma tyhjästä, koska he eivät ole kokeneet mitään sellaista, mitä monet muut ihmiset maailmassa kohtaavat."
Hän syntyi Hyesanissa Pohjois-Koreassa virkamiehen ja armeijan sairaanhoitajan toisena lapsena ja kasvoi silloisen ylimmän johtajan
Kim Jong-ilin vallan alla synkissä olosuhteissa.
Hänen viiden ensimmäisen elinvuotensa aikana arviolta 3,5 miljoonaa pohjoiskorealaista kuoli nälkään. Park muistaa jahdanneensa torakoita matkalla kouluun lievittääkseen nälkäänsä, vaikka Kimin hallinto kielsi sanat "nälänhätä" ja "nälkä".
"Hyesanin pimeys on täydellinen", Park kirjoittaa.
"Kyse ei ole vain valon, sähkön ja ruoan puutteesta. Se on ihmisarvon, turvan ja toivon puutetta. Pimeys Hyesanissa tarkoittaa kuvainnollisesti sitä, että poliisi vei vanhempani ja naapurini pois, koska he olivat keränneet hyönteisiä ja kasveja lastensa syötäväksi."
Kun hänen isänsä pidätettiin ja tuomittiin pakkotyöhön suolan ja sokerin kaupittelusta, Parkin perheen elämä Pohjois-Koreassa kurjistui entisestään. Lopuksi he suunnittelivat pakoaan.
"En paennut etsimään vapautta tai turvallisuutta. Pakenin etsimään kulhollisen riisiä", hän kirjoittaa.
Kehon vaarallisin asia voi olla kieli
Parkin sisko pakeni ensin Pohjois-Koreasta. Silloin 13-vuotias Park ja hänen äitinsä seurasivat häntä jäisen Yalu-joen yli Kiinaan. Mutta sen sijaan, että he olisivat löytäneet toisensa sisarensa kanssa, he joutuivat ihmiskauppiaiden käsiin, jotka myivät Parkin seksiorjaksi.
Vuosien pakkotyön jälkeen teini-ikäinen Park pääsi lopulta vapaaksi ja pääsi kristittyjen lähetyssaarnaajien avulla Gobin autiomaan läpi Mongoliaan. Sieltä hän lähti Etelä-Koreaan, jossa hän löysi turvapaikan ja sai kansalaisuuden.
Seitsemän vuoden erossaolon jälkeen Park löysi myös isosiskonsa. He saivat kuitenkin tietää, että heidän isänsä oli kuollut pian sen jälkeen, kun he olivat paenneet Kiinaan.
Park sanoo, että isänsä menettäminen "toi hänelle toisenlaisen elämän, joka on omistettu ihmisoikeuksille ja tyranniasta kärsivien ihmisten elinolojen parantamiselle. Merkityksellinen elämä. Elämä, josta hänen isänsä olisi ollut ylpeä."
Kun Park oli nuori tyttö, hänen äitinsä kertoi hänelle, että hänen kehonsa vaarallisin asia oli hänen kielensä, ja varoitti häntä siitä, että jos hän sanoo jotain väärää tai loukkaa hallintoa, hänen perheensä voidaan vangita tai jopa teloittaa.
"Tässä on cancel-kulttuurin raja", Park sanoi
New York Postille.
"Toki Amerikassa ei nykyään viedä ihmisiä teloitusryhmän eteen, mutta heidän toimeentulonsa, ihmisarvonsa, maineensa ja inhimillisyytensä ovat hyökkäyksen kohteena. Kun kiellämme ihmisiä puhumasta, sensuroimme myös heidän ajattelunsa. Ja kun et pysty ajattelemaan, olet orja - aivopesty sätkynukke."
Columbian yliopistossa opiskeltuaan New Yorkissa asuva kirjailija ja aktivisti on perustanut YouTube-kanavan
"Voice of North Korea", jossa hän jakaa tietoa elämästä Pohjois-Korean hallinnon alla. Hän liittyi myös voittoa tavoittelemattoman Human Rights Foundation -säätiön johtokuntaan, jossa hän työskentelee toisinajattelijoiden kanssa eri puolilla maailmaa ja on viime aikoina osallistunut hallituksen vastaisten lentolehtisten pudottamiseen Pohjois-Koreassa.
Meneillään on kulttuurivallankumous - "Kun tajuamme tämän, voi olla jo liian myöhäistä."
Äskettäin eronnut Park on myös viisivuotiaan pojan äiti. Hän haluaa, että lapsella on samat vapaudet, jotka hän on löytänyt Yhdysvalloista. Hän kuitenkin pelkää, että wokeismin vahingollinen ideologia, mukaan lukien yhteisöllinen identiteettipolitiikka, hyökkää näitä vapauksia vastaan.
Parkin mukaan Pohjois-Koreassa hallitus jakaa kansalaiset 51 luokkaan sen perusteella, onko heidän verensä "saastunutta", koska heidän esi-isänsä olivat "sortavia" maanomistajia.
"Näin hallinto jakaa ihmiset. Sillä ei ole merkitystä, mitä yksittäinen henkilö tekee. Tärkeää on syntyperä ja kollektiivisuus", hän selittää.
Kun hän näkee nykyään amerikkalaisten heittäytyvän rodulliseen essentialismiin ja identiteettipolitiikkaan, se tuntuu hänen mukaansa oudon tutulta.
"He sanovat, että valkoiset ovat etuoikeutettuja, syyllisiä ja sortajia", Park kertoo.
"Pohjois-Korean hallinto käyttää tätä taktiikkaa ihmisten jakamiseksi. Amerikassa on sama ajatus kollektiivisesta syyllisyydestä. Se on ideologia, joka on ajanut Pohjois-Korean sellaiseksi kuin se on nyt. Nyt sitä samaa iskostetaan amerikkalaisiin nuoriin mieliin."
Park kertoi
New York Postille toivovansa, että hänen toinen kirjansa inspiroisi amerikkalaisia taistelemaan vääriä lupauksia "oikeudenmukaisuudesta" vastaan niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
"En todellakaan usko, että meillä on paljon aikaa jäljellä", hän varoitti.
"Jo nyt kaikilla valtavirran instituutioillamme on sama ideologia kuin Pohjois-Korealla: sosialismi, kollektivismi ja tasa-arvo. Amerikassa on kirjaimellisesti meneillään kulttuurivallankumous. Kun tajuamme tämän, voi olla jo liian myöhäistä."
Lähde:
New York Post.
FDS
