Itsenäisyyspäivänä Suomi Herää -tapahtumassa ensimmäisen puheen piti 28-vuotias Werner Toivonen, joka tunnetaan teoksen Kansallissosialismi – Luonnonsuojeluaate kirjoittajana. Toivosen puheessa käsiteltiinkin vahvasti Suomen kansan ja sen elinympäristön tuhon uhkaa. Kansalainen julkaisee Toivosen puheen.
Tervehdys aateveljet ja sisaret!
Vaikka suuresti kunnioitankin menneiden sukupolvien työtä ja uhrauksia, en kuitenkaan käytä puheenvuoroani menneiden muisteluun. En usko, että maan povessa lepäävät haluaisivat meiltä kauniita sanoja, vaan ankaraa työtä sen hyväksi, että vielä kerran tämä maa olisi heidän työnsä ja uhraustensa arvoinen! Kun parin tunnin päästä sadat tai tuhannet soihdut valaisevat Helsingin katuja, ja ilman valtaa mystinen ja harras tunnelma, kenties silloin menneiden henget, kuten eräässä laulussa sanotaan, ”liittyvät riveihimme, meitä seuraten”. Sillä me, todentotta, pyrimme taas luomaan tästä maasta heidän arvoistaan.
Minä en puhu tänään menneistä vaan puhun tulevaisuudesta. Puhun suurista yhteiskunnallisista
muutoksista sekä vallankumouksellisuuden hengestä.
Niin, moni varmaan pitää minua todellisuudesta vieraantuneena, kun käytän termiä vallankumouksellisuus tapahtumassa, jonka osanottajamäärää ei lasketa kymmenissä tuhansissa, eikä edes tuhansissa, vaan sadoissa.
Myönnän, että mikäli suomalaista yhteiskuntaa tarkastelee putkinäköisesti, aivan kuten ravihevonen laput silmillään, silloin vallankumouksellisuus saattaa olla vihoviimeinen termi kuvaamaan kansallista ilmapiiriämme. Mutta tämä kuitenkin pätee VAIN ja AINOASTAAN, mikäli yhteiskuntaa tarkastelee laput silmillään. Kun avaa silmänsä, näkee selkeän kehityskulun lähihistoriasta tähän päivään ja tästä päivästä tulevaisuuteen. Silloin ymmärtää miten maailma ja kansakuntamme ovat johdonmukaisen muutoksen kourissa.
1900-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun keskeisimpiä poliittisia kysymyksiä oli, että verotetaanko rikkaat hieman vähemmän rikkaiksi vai verotetaanko köyhät hiukan enemmän köyhiksi? Onko tänään työttömyysprosentti 5 vai 8? Mihin New Yorkin pörssi tänään osoittaa? On selvää, että kun tärkeimmät poliittiset kysymykset ovat tällaisia mitättömiä sivuseikkoja, ne vetoavat lähinnä äärimmäisen pieneen osaan kansasta. Tällaiset kysymykset kiinnostivat lähinnä niitä harvoja, joille politiikka on harrastus tai ammatti. Kuitenkaan näin mitättömät poliittiset kysymykset eivät millionkaan voi lävistää yhteiskunnan laajoja massoja!
Tänään politiikka on kuitenkin alkanut lävistämään koko yhteiskuntamme. Yhteiskuntamme ilmapiiri on huomattavasti politisoitunut, polarisoitunut ja radikalisoitunut alle kahdessa vuosikymmenessä.
Vuonna 2015 koimme ensitahteja siitä uudesta maailmasta ja aikakaudesta, jossa kukaan ei voi enää jättäytyä poliittisten kysymysten ulkopuolelle. Silloisen pakolaisvyöryn myötä yhä useampi havahtui siihen, miten 2000-luvun poliittiset kysymykset ovat eksistentiaalisia: kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin kansallinen olemassaolomme.
Eikä kansallisen olemassaolomme kriisi ole edes ainoa 2000-luvun eksistentiaalinen poliittinen kriisi: ympäristöongelmat muodostavat toisen perustavanlaatuisen katastrofin.
2000-luvulla politiikassa ei olekaan enää kyse mistään muusta kuin näistä kriiseistä. Kaikki muut
lähtökohdat politiikalle ovat auttamattoman vanhentuneita. Ei ole enää kyse rikkaista tai köyhistä, yleismaailmallisista ihmisoikeuksista, Afrikan lapsista tai pörssikursseista. Nyt on enää kyse kansasta ja sen elinympäristöstä. On selvää, että kirjaimelliset elämän ja kuoleman kysymykset politisoivat kansaa ja saavat suuret yhteiskunnalliset pyörät liikkeelle.
Tämä ”vanha” aikakausi, oikea kapitalismin kultakausi, jolloin politiikka tarkoitti vain mitättömistä sivuseikoista riitelyä samaa järjestelmää ja samaa maailmankatsomusta palvelevien poliittisten puolueiden välillä, alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja se on jatkunut kenenkään häiritsemättä aina 2000-luvun alkuun saakka. Tämä kulunut aikakausi on ollut henkisessä mielessä ihmiskunnan pimeintä aikaa. Tätä aikakautta ja sen yhteiskuntajärjestelmää luonnehtivat sellaiset ominaisuudet kuten materialismi, kansojen sekoittuminen toisiinsa, kulttuurien yhdenmukaistuminen, kielellinen rappiokehitys, hedonismi, invidualismi, rajaton kaupungistuminen, ympäristötuhot ja eläinoikeuksien rappeutuminen, ja ylipäätään kaiken kauniin, luonnollisen ja perinteisen halveksuminen.
Kaikki nykyiset valtapuolueet ovat saaneet alkunsa tänä surkeuden aikakautena. Kaikki nykyiset valtapuolueet ovat tämän nimenomaisen kapitalistisen järjestelmän lapsia ja niiden politiikka on täten ainakin jossain määrin sidottu sen rappiollisiin ihanteisiin. Siksi niiden politiikka on väistämättä tuhoisaa, aivan kuten olemme nähneet ja näemme.
Ei perussuomalaiset pysty ikinä ratkaisemaan kansallista väestökriisiämme. 2000-luvulla kapitalismi vaatii vierasperäistä halpatyövoimaa talouskasvun moottoriksi. Ei enää ole kapitalismia ilman väestövaihtoa. Perussuomalaiset peruuttamattomasti palvelevat tätä nimenomaista kapitalistista talouskasvujärjestelmää, jonka väistämätön sivutuote massamaahanmuutto on. Tänään perussuomalaiset ovat hallituksessa ja maahanmuutto on ollut ennätyksellisen suurta. Tänä vuonna Suomeen on jo tullut yli kaksi kertaa niin paljon maahanmuuttajia kuin mitä koko vuoden 2015 maahanmuuttovyöryn aikana maahamme tuli! Eikö tämän pitäisi järkyttää aivan kuten vuosi 2015 järkytti? Missä ovat protestiäänet? Pelkästään elokuussa Suomeen muutti yli 10 000 ulkomaalaista! Tämä on 330 ulkomaalaista JOKA IKINEN PÄIVÄ! Tämä ”normaali” maahanmuutto, joka ei nostata ihmisissä pakolaiskriisien kaltaisia tunnetiloja, on hiljainen ja salakavala tappaja, kaikkein vaarallisin ja tehokkain väestönvaihdannan työkalu. Tahdonkin kysyä kaikilta tämän maan kansallismielisiltä, haluatteko te pysäyttää ”taloudellisen haittamaahanmuuton” vai haluatteko te pysäyttää väestönvaihdon? On tullut aika valita, palveletteko kapitalismia vai kansaanne!
Aivan vastaavasti Vihreä puolue osana tätä luontovihamielistä järjestelmää haluaa raahata tänne loputtomat kuluttajamassat tuhoamaan sen kaiken vihreän mitä meillä vielä on! Kun vihreän puolueen pitää tulevaisuudessa valita loputtomien ympäristöpakolaisten tai Suomen luonnon kantokyvyn väliltä, he valitsevat AINA pakolaiset. Tahdonkin kysyä tämän maan luonnonystäviltä: haluatteko te antaa elämän pakolaismassoille, vaikka se tuhoaisi kaiken muun elämän? Valitsetteko te kaukomaiden ihmiset ja humanismin vai valitsetteko te kotimaanne luonnon? Koittaa aika, jolloin jokaisen on valittava puolensa, ja ainakin minä olen päätökseni tehnyt!
Kaikki valtapuolueet ovat kyvyttömiä ratkaisemaan yhtäkään 2000-luvun todellista ongelmista. Niin nykyajan kansalliset kuin vihreät kysymykset suorastaan raiskataan näiden toimesta. Enää vain sellainen poliittinen liike, jolle kansa ja ympäristö ovat politiikan ainoat lähtökohdat, ja joka on valmis toteuttamaan radikaalia politiikkaa, voi ne pelastaa! Niin demografisten kuin ympäristöasiantuntijoiden sanoma onkin yhä selkeämpi, vain hyvin radikaalit järjestelmämuutokset ovat enää riittäviä! Nämä nykyiset valtapuolueet ovat jo itsessään osa tuhoisaa järjestelmää ja täten ne itse ovat osa ongelmaa!
Meidän maailmankatsomuksemme taas on sekä kansallinen että vihreä – ja täten meidän politiikkamme perustuu vain ja ainoastaan 2000-luvun merkityksellisiin poliittisiin kysymyksiin: kansaan ja sen elinympäristöön, vereen ja maahan!
Mikään poliittinen liike ei ole milloinkaan ollut yhtä ajankohtainen mitä me olemme jo tänään – mutta joka ikinen kuluva päivä tekee meistä vain ja ainoastaan entistä ajankohtaisempia. Vallanpitäjien viime vuosina kansallisradikaaleihin kohdistama poliittinen vaino on korkein mahdollinen testamentti sille! Olemmekin ainoa poliittinen liike, joka ei edes epäsuorasti palvele nykyjärjestelmää! Tänään antikapitalisteiksi usein mielletyt antifasistit köröttelivät Helsinkiin nauttien suurpääoman heille tarjoamia virvokkeita. Suurpääoma rahoittaa meidän vastustajiamme, sillä he tietävät, että me olemme ainoa todellinen uhka heidän riistokapitalismilleen! Vanhat puolueet, ylikansalliset kapitalistiroistot ja heidän vanhentunut maailmansa ovat menneisyyttä – me olemme tulevaisuutta!
Tähän peilaten tämän itsenäisyyspäivän asetelma onkin varsin katkeransuloinen:
Me, harvalukuiset idealistit, seisomme kylmänä joulukuisena päivänä eduskuntatalon kolkoilla portailla. Sormemme ja varpaamme ovat kohmeessa. Samaan aikaan vanhan maailman poliittinen eliitti ja rahamaailman kerskurit ahmivat kaviaaria ja litkivät samppanjaa veronmaksajien piikkiin, samalla kun he rahan voimin usuttavat hyödylliset idioottinsa kaduille meitä vastustamaan. Niin, tämä on minusta melko katkeraa. Tätä joukkoa ei taatusti ainakaan idealismi vaivaa.
Suloista on kuitenkin se, että maailma on muutoksessa. Vielä kerran nämä mässäilijät tulevat tukehtumaan kaviaariinsa. Nämä poliittiset dinosaurukset ja heidän fossiilipuolueensa tulevat vastustamattomasti kokemaan dinosaurusten kohtalon: kun kymmeniä miljoonia vuosia sitten dinosaurusten aikakausi päättyi, oli dinosaurusten kuoltava pois. Aivan samalla tavalla koittaa aika, jolloin näiden poliittisten dinosaurusten on väistyttävä! Silloin tuuli on lopullisesti kääntynyt, eikä edes suurpääoman rahavuoret enää riitä pysäyttämään myrskyä!
Niin, tämä ajatus myrskystä on balsamia katkeralle mielelleni. Kyllä, minä olen avoimesti katkera. Enkä ole yksin. Sisäministeriön tuoreen tutkimuksen mukaan joka neljäs nuori suomalaismies on jo valmis käyttämään väkivaltaa omien tavoitteidensa edistämiseksi.
Niin vallanpitäjät, mitkähän asiat nuorisoamme radikalisoivat? Te olette tuoneet tämän itse itsellenne. Teidän petoksenne ovat luoneet katkeroituneen sukupolven! Ne haavat, jotka meihin on viilletty, eivät arpeudu ennen kuin petturit saavat rangaistuksensa ja tämä kansa oikeutensa! Ennen sitä päivää meidän katkeruutemme ei laannu emmekä me unohda tai anna anteeksi! Te voitte pyrkiä hiljentämään kaikki äänet, jotka uhkaavat maailmanvaltaanne, mutta ette voi enää pysäyttää niitä suuria muutosvoimia, jotka ovat jo nyt liikkeellä!
Kun muistelemme aikaisemmissa myrskyissä kansamme puolesta taistelleita sukupolvia, heidän taakkansa oli käsittämättömän raskas. Kun viimeksi suomalainen mies vuodatti vertaan maamme suojaamiseksi ja kansamme turvaamiseksi, vihollinen piti kädessään kivääriä ja päässään hassua hattua, hän juoksi rajan yli sekalaisessa muodostelmassa ja huusi ”URAAAA!”. Vaikka vanha itäinen vihamiehemme taas ärhentelee rajan takana, meillä on tänään vastassamme myös uudenlainen sisäinen vihollinen. Tällä sisäisellä vihollisella ei taatusti ole kivääriä kädessään, vaan useimmiten sitä koristaa salkku. Se voi olla esimerkiksi pankkiirin, poliitikon, mediamogulin tai liikemiehen salkku. Kivääriin hän ei ikinä koske itse. Niitä pitelevät hänen renkinsä ja käskyläisensä, sillä hänellä on palveluksessaan kokonainen väkivaltakoneisto. Hän ei myöskään taatusti juokse huutaen rajan yli – sillä hän itse avaa rajat. Yksi yhdistävä tekijä sentään löytyy ”URAAA!”- huutavien pyssymiesten ja sisäisten vihollistemme väliltä: myös osalla heistä on päässään omituinen hattu.
Omituisista hatuista tuleekin mieleeni rikollisvaltio Israel. Jos jokin asia jää mieleeni vuodesta 2023, on se suorastaan räjähdysmäisesti kasvanut kritiikki niin roistovaltio Israelia kuin juutalaista sionismia kohtaan. Koskaan toisen maailmansodan jälkeen ei näistä asioista ole uskallettu puhua yhtä avoimesti kuin tänään. Suurimpana syynä kehitykselle on tietysti Israelin hirmuteot vapaustaisteluaan käyviä palestiinalaisia kohtaan. Vaikka tämä Israelin ja Palestiinan välinen konflikti käydään kaukaisella aavikolla, ainakin minä tunnen syvää sympatiaa palestiinalaisten kamppailulle sionismia vastaan. Nimittäin vain valheellisesti Israel vaikuttaa kaukaiselta! Todellisuudessa Israelin valtio on globaalin sionismin tukikohta ja vain sionistisen mustekalan pää. Vaikka tämän mustekalan pää onkin kaukaisella aavikolla, sen kaiken kahmivat lonkerot yltävät aina tänne peräpohjolaan asti!
Palestiinan vapauskamppailun tunnukseksi on muodostunut iskulause ”joelta merelle”. Vastaavassa hengessä voin lausua, Hangosta Petsamoon! Sillä vasta silloin Suomi on oikeasti vapaa ja itsenäinen kun Hangon ja Petsamon väliltä jok’ikinen sionismin lonkero on lyöty miekoilla poikki! Sionismille on enää vain yksi ainoa lääke ja se on armoton miekka!
Niin, totisesti, maailma on muutosten kourissa. Ne asiat, joista tänään puhutaan avoimesti, olivat vielä 10 vuotta sitten lähestulkoon tabuja. Entä kun menemme tästä 20 vuotta eteenpäin?
Vaikka yhteiskunnallinen kehitys onkin meille suotuisaa, on kuitenkin turha odottaa pikavoittoa. Lähes jokainen yhteiskunnallinen muutos ja vallankumous on saanut alkunsa hyvin pienen vähemmistön hyvin pitkäjänteisestä ja kärsivällisestä työstä, joka on vasta oikeiden ulkoisten olosuhteiden myötä kantanut hedelmää. Ei mikään yhteiskunnallinen muutos tai vallankumous saa alkuaan massaliikkeenä. Taustalla on aina pitkät pohjatyöt. Ilman pitkiä pohjatöitä ei koskaan ole voittoa. Silti, kuitenkin lähes jokainen suuri muutos ja vallankumous on tapahtunut yllättävän nopeasti ja räjähdysmäisesti sitten kun pitkäjänteiset pohjatyöt on tehty ja kun muutos on vihdoin oikeiden olosuhteiden myötä saanut tuulta siipiensä alle.
Niin, hyvät aateveljet, meitä ei ole tänään täällä tuhansia, mutta meitä kaikkia yhdistää raudanluja maailmankatsomus, ja siksi meitä on aivan riittävästi ollaksemme se pieni vähemmistö joka pitkäjänteisellä, sinnikkäällä ja horjumattomalla työllään luo perustuskivet suurelle muutokselle, ja lopulta oikeiden olosuhteiden myötä herättää Suomen ja tuo voiton!
Hyvät aatetoverit, jatkakaamme periksiantamattoman työmme parissa kohti voittoa! Tuuli on kääntynyt ja ennen pitkää se tarttuu purjeisiimme! Kauan eläköön Veri ja Maa!
Kiitos.
Werner Toivonen
