Vuosi 2022 on muuttanut radikaalisti tapaa, jolla Eurooppa ajattelee puolustuksesta, ja johtanut siihen, miten kansakunnat suhtautuvat Venäjään ja Kiinaan, kirjoittaa puolalainen valtiotieteilijä Marek A. Cichocki kolumnissaan.
Vanha roomalainen sanonta: "Jos haluat rauhaa, sinun on valmistauduttava sotaan" on nyt käytännössä Puolan sekä Baltian ja Skandinavian maiden virallinen sotilasdoktriini. Sanonta alkaa saavuttaa myös Länsi-Euroopan, kun Saksa ja Ranska valmistautuvat investoimaan uudelleenvarusteluun.
Maailmanlaajuinen turvallisuuskehys ja Itä-Euroopan tilanne muuttavat tapaa, jolla kansalliset armeijat ja aseisiin tehtävät investoinnit nähdään. Vielä vuosi sitten useimmat Länsi-Euroopan valtiot pyrkivät varmistamaan säästöt puolustuksessa, ja vuosien 2008-2009 finanssikriisin jälkeen puolustusmenojen rajoittaminen on ollut ajankohtaista. Sen sijaan, että valtiot olisivat investoineet omaan pelotekykyynsä, ne investoivat mieluummin hyviin suhteisiin ja kauppaan Venäjän ja Kiinan kanssa.
Se vaikutti järkevältä valinnalta hyvin pitkään. Koska suursodan puhkeaminen tuntui minimaaliselta riskiltä ja korkeiden puolustusmenojen ylläpitämiseen liittyvät kustannukset tuntuivat tarpeettomilta. Näin ollen puolustusmenojen kasvattamiseen suhtauduttiin äärimmäisen vastahakoisesti. Tällaisessa ajattelutavassa oli tietysti poikkeuksia kuten Kreikan, Puolan ja myös Ukrainan kaltaisissa maissa. Kuitenkin suurin osa Euroopasta yksinkertaisesti halusi tehdä kauppaa.
Vuosi 2022 on muuttanut radikaalisti ajattelua
puolustuksesta ja johtanut muuttuneeseen todellisuuteen. Euroopan valtiot ovat nyt varustautumassa uudelleen ja nykyaikaistamassa armeijaansa. Kustannukset eivät näytä enää olevan ongelma, varsinkaan Naton itäisellä sivustalla sijaitseville valtioille.
Eurooppalainen varustautumishanke on ilmeinen reaktio
Venäjän aggressioon, mutta sillä on myös huomattava vaikutus Euroopan sisäpolitiikkaan. Johtaako se eurooppalaisten puolustusvoimien perustamiseen? Ei kovin todennäköisesti. Vahvistaako se Natoa? Mahdollisesti, mutta ei välttämättä.
Se tekee kuitenkin minkä tahansa valtion sotilaallisesta potentiaalista tärkeän tekijän, joka määrittää maan asemaa Euroopan unionissa.
Lähde:
Remix
