Yleisradiossa sorruttiin jonkinmoisen Twitter-paineen alla ja lastenohjelmistosta päätettiin hyllyttää suosittu Herra Heinämäen Lato-orkesteri. Jotkut ihmiset ovat tehneet eri asioihin reagoimisesta taidetta, joten kerronpa siitä, miten reagoin kyseiseen uutiseen. Aikani luettuani ja homman nimen selkiydyttyä tarkistin pariin otteeseen, että aprillipäivä on varmasti jo mennyt, kunnes purskahdin nauramaan.
(Suora linkittäminen Twitteriin ei onnistu, koska Petra Laiti on suojannut tilinsä. Siksi kuva on näinkin pelkistetty, mutta sisällön osalta autenttinen.)
Herra Heinämäki – hupsu maanviljelijä orkestereineen – ja rasistinen kuvasto. Lastenohjelma. Lastenohjelma ja rasistinen kuvasto! Kaikki, viaton ja tässäkin tapauksessa viihteeksi, eli hyvää mieltä tuottamaan tarkoitettu muuttuu saastaksi ja synniksi, kun siihen kajoavat patologiset mielensäpahoittajat, järkyttyjät ja tyrmistyjät. Mikään ei ole enää viatonta, hassua ja harmitonta.
Viattomuus on kuollut.
On käsittämätöntä, että toisten puolesta loukkaantumalla voidaan saada pannalistalle kokonainen ohjelma. Ikävintä tämä on ohjelmasta tykkäävien lasten vuoksi, vaikka sen jaksoja voikin jatkossa katsoa Elävästä arkistosta. Monessa perheessä riittää asian osalta jälkikasvulle selitettävää.
Kyseessä on hyvin pitkälti sama asia, mistä kirjoitin edellisessä tekstissäni:
- ”Hyvät ja oikeamieliset ihmiset ovat uhriuttaneet manifestointinsa välineiksi muitakin kansanryhmiä kartuttaakseen positiivista henkistä pääomaansa.
- [...]
- Sitä vastoin valtaisan monet aivan tavalliset kieli-, sukupuoli-, seksuaali- ja etnisiä vähemmistöjä edustavat ihmiset eivät mitään muuta toivokaan kuin saada elää kaikessa rauhassa osana yhteiskuntaa juuri sellaisinaan.”
Amerikan alkuperäiskansojen edustajia ei Suomessa pahemmin asustele, mutta jokainen ymmärsi varmasti pointin ilman sen suurempaa tarvetta rautalangan taivuttelulle. Sitä suuremmalla syyllä tämä kausti on älytön, koska Herra Heinämäen Lato-orkesterin yleisössä tai vaikutuspiirissä ei intiaaneja ole vaan puolestaloukkaantumisriitin suoritti Suomen alkuperäisväestön, saamelaisten, edustaja.
Nyt, kun ketsuppipullo ns. kulttuurillista omimista koskien (aina Sanna Ukkolan Pressiklubin asuvalinnasta alkaen) on avattu monen monituiseen kertaan, on enemmän kuin soveliasta laatia tulevaisuudenskenaarioita.
Village People -yhtyeen koko levytetty tuotanto vedetään pois myynnistä sekä poistetaan Spotifystä ja YouTubesta, koska porukassa on intiaanihahmo.
Kaikki ne Aku Ankka -sarjakuvat, joissa esiintyy intiaaneja tai joissa Tupu, Hupu ja Lupu leikkivät inkkarileikkejä, joissa on vieläpä tavanomaisesti mukana jonkun kolmikosta esittämä cowboy, tuhotaan kaikkialta, missä niitä ikinä tavataankin.
Varsinkin lännenelokuvat, joista lukuisissa esiintyy myös intiaaneja, ovat tästä ikuisuuteen saakka pannassa.
Koska ongelmahan ei ole se, että intiaania esitettäisiin millään muotoa pilkkaavassa, halveksivassa tai vähättelevässä valossa vaan se, että fiktiivisessä televisio-ohjelmassa ylipäätään on, eli eksistoi, intiaanihahmo.
Ei ole kovin helposti hyväksyttävä ajatus sekään, että intiaani olisi kuin sokeripala vesisateessa. Niin herkästi pirstaleiksi hajoava ja sulava, että hänen kulttuurinsa ja perintönsä olisi jollain tapaa olennaisesti uhattuna, mikäli sitä esitetään millään tapaa populaarikulttuurissa.
Minä kun myös toisaalta kuvittelin, että erilaiset kulttuurit ja niiden esilläolo olisi rikkaus.