Entiset jatkosodan aikaisten keskitysleirien valkovenäläiset vangit kävivät muistomatkalla Venäjän Karjalassa. Vierailu järjestettiin Itä-Karjalan suomalaismiehityksen päättymisen 80-vuotismuistojuhien yhteydessä kesäkuun lopulla.
Suomalaisilla oli miehityksen aikana 1941-44 Itä-Karjalassa useita keskitysleirejä.
”Ikuinen muisto”, sanoo ortodoksiseen tapaan valkovenäläinen Gennadija Zmushko (o.s. Denisevitsh) koskettaessaan suomalaisten keskitysleirien vankien muistomerkkiä Alavoisessa.
Aunuksessa sijaitsevassa Alavoisissa oli jatkosodan aikana neljä keskitysleiriä: Alavoine, Sovhoosi, Paalu ja Heposuo, lisäksi lähiseudulla sijaitsi Vitelen keskitysleiri.
”Perheeni joutui Heposuo-nimiselle keskitysleirille. Olin silloin 3- vuotias. Olimme leirillä 1004 päivää, ja jäimme eloon”, Zmushko muistelee.
Muistomatkalle osallistui myös saksalaisen keskitysleirin entinen vanki Nadezda Turova Valko-Venäjältä.
Matkan yhteydessä valkovenäläiset vieraat, Karjalan kansallisuus- ja aluepolitiikan ministeriön edustajat, Karjalan valkovenäläisten yhdistyksen ja suomalaisten keskitysleirien entisten lapsivankien Karjalan liiton jäsenet kävivät sotamuseossa Alavoisissa.
Syksyllä avatussa museossa on kolme pysyvää näyttelyä: yksi kertoo Aunuksen taisteluista vuonna 1944, toinen keskitysleirien vangeista. Kolmas näyttely on omistettu nyt käytävässä Ukrainan sodassa kaatuneille Alavoisten asukkaille.
Valko-Venäjän suomalaisten keskitysleirien lapsivankien liitto on pyytänyt Karjalan tasavallan päämiestä Artur Parfensikovia vaalimaan alueen keskitysleirien valkovenäläisten vankien muistoa.
”Arkistotietojen mukaan vuosina 1939-40, Karjalaan muutti 5 257 valkovenäläistä. Arkistoista olemme löytäneet tiedon vain 53 suomalaisten keskitysleireillä kuolleesta valkovenäläisestä”, sanoo Gennadija Zmushko. ”Haluamme tietää, mitä muille valkovenäläisille tapahtui sodan aikana”.
Keskitysleirejä tutkinut Natalja Levasova kertoo, että vuonna 1994 Suomen arkistoista luovutettiin Venäjälle 22 mikrofilmiä, joilla oli tietoja suomalaisten keskitysleirien vangeista. Mikrofilmien tiedot ovat kuitenkin puutteelliset. Esimerkiksi M-kirjaimella alkavat nimet puuttuvat saaduilta filmeiltä.
Natalja Levasova on kääntänyt suomenkielestä noin 180 valkovenäläisen vangin arkistokorttia. Työ kuitenkin jatkuu.
Lähde Karjalan Sanomat
Minä en tunnusta ryssän ”Karjalaa”. On vain yksi Karjala, suomen. sillä tuo ryssien versio ei heille kuuluisi.
Eiköhän noissa ajoissa olisi kaikilla osallistujilla vielä selvitettävää. Tuskin kovin suosittu aihe.No historiankirjoitus on mitä on. Aika ei vielä taida olla kypsä. Joillakin mailla siihen menee kauemmin, jotkut eivät taida koskaan pystyä siihen, sensuuri pitää siitä huolen, enkä nyt puhu suomesta.
Suomalaiset laittoivat talteen venäläiset ja muut ei-suomensukuiset, jotta ei tulisi ongelmia niistä. Näin tekivät monet muutkin. Kaikilla oli keskitysleirejä.
Suomalaisissa keskitysleireissä jotkut kuolivat tauteihin ja aliravitsemus auttoi siinä asiassa. Ruokaa oli vähän, ei vain vangeilla, vaan myös suomalaisilla.
Pitää myös osata ymmärtää, että keskitysleiri ei tarkoita muuta kuin leiriä, jossa pidetään vankeja. Sanalle on monien mielessä syntynyt karmiva maine, kun sitä on lähinnä käytetty saksalaisten keskitysleireistä. Jopa USA:ssa oli keskitysleirejä USA:ssa asuville japanilaisille, joista monet olivat syntymästään asti olleet kansalaisia..
Ja Australiassa oli keskitysleirejä koronapositiivisille.