Moskova laajentaa vaikutusvaltaansa maanosassa, jossa se hyötyy länteen kohdistuvasta kasvavasta tyytymättömyydestä.
Keskellä Ukrainan hyökkäystä Venäjä ja Kamerun allekirjoittivat 12. huhtikuuta sotilaallisen sopimuksen tietojenvaihdosta ja joukkojen kouluttamisesta. Tällainen sopimus on tullut yleiseksi Afrikassa, ja se on jo olemassa noin 20 maassa.
Viime vuosikymmenen aikana Moskova on laajentanut vaikutusvaltaansa koko Afrikan mantereella kolmen peruspilarin varaan: aseiden myynti, kouluttajien ja palkkasotilaiden läsnäolo sekä kauppasopimukset ja investoinnit esimerkiksi vilja-, hiilivety-, energia- ja mineraalialoilla.
Mikään ei tapahdu sattumalta. Vastapainoksi kolmasosa Afrikan maista pidättäytyi äänestämästä 2. maaliskuuta Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen äänestyksessä, jossa tuomittiin Ukrainan hyökkäys. Taustalla on kasvava yleinen sympatia Venäjää kohtaan ja tyytymättömyys länttä kohtaan, jonka katsotaan olevan sidoksissa siirtomaamenneisyyteen. Neuvostoliiton déjà vu -tunnelma on paluuta takaisin 1960- ja 1970-luvuille.
Viime viikolla Bamakoon laskeutui kaksi venäläistä taisteluhelikopteria maatutkineen. Sen jälkeen kun Ranska päätti vetäytyä Malista, aseiden ja sotilasajoneuvojen virta Moskovasta maahan on kiihtynyt ennennäkemättömälle tasolle.
Samaan aikaan satoja venäläisiä sotilaskouluttajia, jotka kuuluvat
Wagner Group -nimiseen venäläiseen yksityiseen sotilasjoukkoon, on Ranskan ja Yhdysvaltojen mukaan laskeutunut tähän Afrikan maahan. Nämä kouluttajat toimivat jo paikan päällä jihadismin vastaisessa taistelussa.
“Vuoden 2021 lopun jälkeen, kun he saapuivat maahan, ihmisoikeusjärjestöjen raporteissa on todettu väärinkäytösten, kidutuksen ja laittomien teloitusten lisääntyneen. Muun muassa Mouran verilöylyssä kuoli noin 300 siviiliä Malin keskiosassa”, todetaan Human Rights Watchin raportissa. Al-Qaida ilmoitti viime viikonloppuna ottaneensa kiinni Wagnerin palkkasoturin. Venäläinen kouluttaja kuoli 19. huhtikuuta pommin osuttua ajoneuvoon, jossa hän oli kyydissä.
Samaan aikaan kun Eurooppa ja Yhdysvallat kiristävät
Vladimir Putinin hallinnon vastaisia pakotteita, Afrikan maat jatkavat tiivistä yhteistyötä venäläisten yritysten kanssa.
"Kyse ei ole siitä, että Afrikka pelastaisi Venäjän, mutta maanosasta on tulossa yksi Kremlin ulkopolitiikan prioriteeteista. Siitä tulee paljon aggressiivisempi valloittaessaan Afrikan markkinoita ja propagandassaan, jossa se asemoi itsensä vaihtoehtona länsimaisille kilpailijoilleen", sanoo
Tatiana Smirnova, joka on näiden kahden alueen välisten suhteiden asiantuntija kanadalaisen Quebecin yliopiston Centre FrancoPaixissa Kanadan Montrealissa.
“Venäjä nojaa mielikuvaan, jonka Neuvostoliitto loi Afrikassa aikana, jolloin Moskova tuki monia vapautusliikkeitä, koulutti opiskelijoita ja rakensi sairaaloita”, Smirnova jatkaa.
African Export-Import Bankin johtajan
Benedict Oramahin Venäjän uutistoimisto Tassille antamien lausuntojen mukaan Venäjän ja Afrikan välinen kauppa on noin 20 miljardia euroa vuodessa. Joka tapauksessa se on kaukana Kiinan, Yhdysvaltojen, Ranskan tai jopa Turkin kaltaisista suurvalloista, jotka ovat kasvattaneet kauppaansa Afrikan kanssa vuodesta 2014 lähtien, jolloin luku oli noin 10 miljardia euroa. Tuolloin Afrikan puolueettomuus Moskovan vastaisissa pakotteissa Krimin niemimaan miehityksen vuoksi herätti Venäjän kiinnostuksen maanosaa kohtaan. Myös investoinnit ovat kasvussa.
Kaivosalalla yksi erityisen merkittävä yritys on Rusal, jota johtaa oligarkki
Oleg Deripaska, joka on presidentti Vladimir Putinin henkilökohtainen ystävä ja länsimaisten pakotteiden kohteena. Rusal louhii bauksiittia Guineassa. Mutta on muitakin yrityksiä, kuten Norgold, Renova, Alrosa tai Vi Holding, jotka toimivat esimerkiksi Etelä-Afrikassa, Angolassa, Burkina Fasossa, Zimbabwessa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Nämä yritykset louhivat kultaa, timantteja, mangaania ja platinaa.
Hiilivety-, kaasu- ja öljyalalla kourallinen venäläisiä yrityksiä on tullut vahvaksi Afrikassa, kuten Rosneft, Gazprom ja ennen kaikkea jättiläinen Lukoil, jota vielä viikko sitten johti miljardööri
Vagit Alekperov. Hän vastusti sotaa lausunnossaan ja erosi kaksi kuukautta myöhemmin. Nämä yritykset ovat läsnä muun muassa Ghanassa, Kamerunissa ja Nigeriassa.
Yksityisestä liiketoiminnasta valtiollisiin etuihin
Yksityisten yritysten ja Venäjän valtion etujen välinen yhteys on tiivis ja ilmeinen esimerkiksi
Alexandre Brégadzésta, joka on Rusalin johtaja Guineassa, mutta myös arkkitehti ja entinen suurlähettiläs. Brégadzé on opiskellut Moskovan diplomaattiakatemiassa. Nämä suhteet näkyvät myös turvallisuusalalla. Libyassa, Mosambikissa, Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja nyt myös Malissa toimivan salamyhkäisen Wagner-palkkasotilasryhmän toiminta sekoitetaan helposti Venäjän armeijan toimintaan. Tämä ryhmä käyttää jopa armeijan kuljetusvälineitä.
Länsimaisten tiedustelupalvelujen mukaan Wagneria rahoittaa Putinin niin sanottu kokki, liikemies
Jevgeni Prighozin. Hän on myös Yhdysvaltojen ja EU:n pakotteiden kohteena ja tapasi Venäjän presidentin, kun tämä illasti hänen ravintolassaan Pietarissa.
Tukholman rauhantutkimuslaitoksen mukaan yli kolmannes Afrikan ostamista aseista tulee Venäjältä, joka on sen tärkein toimittaja. Kaksi tärkeintä aseiden vastaanottajamaata ovat Egypti ja Algeria, mutta on myös muita maita, kuten Nigeria, Sudan, Angola ja Mali. Kalustoon kuuluu hävittäjätyyppisiä lentokoneita, helikoptereita, rynnäkköaluksia, panssarivaunuja, ammuksia ja ilmapuolustusjärjestelmiä. Valtionyhtiö Rosoboronexportin ja 20 Afrikan maan väliset sopimukset kattavat nykyään kaikenlaisia aseita.
Näiden sopimusten avulla Afrikan maat, joiden diktatuuri- tai sotilashallinnot ovat länsimaiden pakotteiden alaisina - kuten Mali nyt, mutta myös Libya tai Zimbabwe
Robert Mugaben hallinnon aikana - voivat saada käyttöönsä aseita, jotka muut maat kieltävät niiltä.
"Venäjä nojaa Neuvostoliiton Afrikassa luomaan mielikuvaan, jolloin Moskova tuki monia vapautusliikkeitä, koulutti opiskelijoita ja rakensi sairaaloita. Se nähdään eräänlaisena isoveljenä, Afrikan suvereniteetin puolustajana, joka edustaa vaihtoehtoista kehitysmallia länsimaiseen verrattuna. Tämä ihannoitu näkemys ei kuitenkaan vastaa nyky-Venäjän geopoliittista ja moraalista todellisuutta, joka on saanut aikaan sodan Ukrainassa", lisää Smirnova Centre FrancoPaixista.
Suhteet romahtivat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, jolloin suurvalta koulutti kymmeniätuhansia nuoria afrikkalaisia lääkäreitä, arkkitehtejä, insinöörejä ja sotilaita. Hieman yli kymmenen vuotta sitten Putin itse innoitti kuitenkin voitokkaaseen paluuseen, joka huipentui Sotshissa vuonna 2019 pidettyyn Venäjän ja Afrikan huippukokoukseen. Kokoukseen osallistui peräti 45 valtionpäämiestä Afrikan mantereelta. Toinen kokous Moskovassa on suunnitteilla vuodelle 2022.
Lähde: El País
