Näkikö Joosef oikeasti unen, vai oliko Maria pettänyt kihlattuaan?
Kristittyjen kirjassa, Raamatussa kerrotaan, miten Joosef oli päättänyt purkaa kihlauksensa Marian kanssa, kun kuuli tämän olevan raskaana. Joosef oli ollut siinä uskossa, että Maria oli neitsyt ja koska hän ei ollut siittänyt lasta, oli selvää, että hän ajatteli jonkun toisen tehneen sen. Joosef ei halunnut häpäistä Mariaa julkisesti ja aikoi purkaa kihlauksen hiljaisuudessa.
Joosef kuitenkin näki unessa enkelin, joka kertoi hänelle, että Maria oli kuin olikin neitsyt. Hänen lapsensa oli saanut alkunsa Pyhästä Hengestä. Enkelin mukaan Joosefin piti ottaa Maria vaimokseen ja antaa syntyvälle pojalle nimeksi Jeesus. Enkeli kertoi Jeesuksen pelastavan kansansa sen synneistä.
Raamatun kertomuksiin uskovien kristittyjen on siis vain luotettava siihen, että Joosef tosiaan näki unen ja että unessa ilmestynyt enkeli oli oikeasti Jumalan asialla. Ettei kyse ollut vain siitä, että Joosef rakasti Mariaa niin paljon, että ei halunnut jättää tätä, vaikka tiesi Marian maanneen toisen miehen kanssa ja sepitti sen vuoksi tarinan.
Jeesuksen kasvettua aikuiseksi, tapahtui tarinan mukaan paljon asioita, jotka kylläkin tukivat ajatusta, että Jeesuksessa oli jotain erityistä, joten hän saattoi hyvinkin olla maallista kansaa jumalallisempi. Vetten päällä kävely ja veden muuttaminen viiniksi ei onnistu ihan tavanomaisilla silmänkääntötempuilla.
Jos tarina munasolun hedelmöittymisestä ilman tavallisen miehen siittiötä on tosi, kristittyjen pitäisi nykypäivinä Suomessa ja ehkä koko pohjoisella pallonpuoliskolla rukoilla Jumalaltaan, että hän tekisi temput kaikille sellaisille nykynaisille, jotka eivät halua tai saa miestä joka kelpaisi heille lasten isäksi. Tämä olisi uroteko, josta koko Pohjolan kansa voisi kiittää Jumalaansa vielä pitkän aikaa.
Milloin Jeesus oikeasti syntyi?
Se, mitä Raamatussa ei kerrota, eikä millään myöhemmillä tutkimuksilla olla voitu todeksi osoittaa, on Jeesuksen syntymän ajankohta. Kristityt pitävät täysin kyseenalaistamatta joulukuun 25. päivää Jeesuksen syntymäpäivänä, vaikka siitä ei ole mitään mainintaa tarinoissa, jotka hänen syntymästään kertovat.
Raamatussa kerrotaan, että Jeesus syntyi juutalaisen kalenterin seitsemäntenä kuuna, joka on meidän kalenterissamme syys-lokakuussa lehtimajajuhlan aikaan.
Asiaa on kyllä kovasti yritetty tutkia ja todistaa oikeaksi sekä vääräksi. Mitään varmuutta syntymän ajankohdasta ei kuitenkaan olla pystytty todistamaan. Sen sijaan moni teoria tukee ajatusta, ettei Jeesus ole syntynyt joulukuussa. Tarinan mukaan syntymän aikaan oli paimenia kedolla lampaiden kanssa, mutta sillä seudulla ei talviaikaan pidetty karjaa laitumella.
Miksi meillä on siis vankkumaton uskomus siitä, että vietämme Jeesuksen, kristittyjen vapahtajan syntymäpäivää 25.12.? Ehkä kaikkein varmin teoria syntymäjuhlan ajankohdasta tulee katoliselta kirkolta, joka yhdisti babylonialaien Tammuksen syntymäjuhlan ja roomalaisen Saturnaliajuhlan ja antoi sille uudeksi nimeksi Kristuksen syntymäjuhla. Tämä on kulkenut totuutena jo lähes 1700 vuotta, joten on ihan luonnollista, että tavalliselle ihmiselle ei tule edes mieleen kyseenalaistaa asiaa. Emmehän me kyseenalaista monia sellaisiakaan asioita, joita meille on opetettu vasta muutamia kymmeniä vuosia.
Pohjolassa juhlittiin jo ennen Jeesusta
Uskomukseemme kristittyjen Jumalan pojan syntymäjuhlaan on tullut satojen vuosien varrella erilaisia elementtejä, jotka eivät liity mitenkään Jeesuksen syntymään. Sekin on ihan luonnollista, vietettiinhän aurinkoon, vuoden vaihtumiseen ja satokauteen liittyviä juhlia jo tuhansia vuosia ennen Jeesuksen syntymää.
Pimeässä Pohjolassa juhlittiin kauan ennen kristinuskon tuloa talvipäivän seisausta 21. tai 22. joulukuuta. Alkuperäiskansat joka puolella maailmaa ovat juhlineet samoihin aikoihin. Pohjolassa satokausi päättyi ja vuosi vaihtui, kun sato oli saatu talteen, samoihin aikoihin juhlittiin myös syysmetsästyksen alkua.
Joulua vietettiin muinoin paljon pidempään, moni muistaa sanonnan ”hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi”. Tuomaan ja Nuutin päivien välillä on kaksi viikkoa juhlintaa. Harva muistaa, että joskus joulua vietettiin jopa kaksi kuukautta, aloitettiin Anteron päivästä 30.11. ja juhlat päättyivät Paavalin päivään 25.11. Joulun juhlintaa lyhennettiin, kun tuli huoli kansan tuottavuudesta. Kustaa III aikana poistettiin ylimääräisiä pyhiä kalenterista.
Tuomaanpäivänä miehet alkoivat juomaan ja naiset siivoamaan, leipomaan ja ruokia paistamaan. Onneksi tämä perinne ei ole kovin yleistä nykypäivinä.
Joulupukki ja tontut eivät liity mitenkään Jeesuksen syntymäjuhlaan.
Tontut ovat kuuluneet pakanalliseen perinteeseen kaikkina vuodenaikoina, näistä pikku-ukoista ja -akoista on niin paljon tarinoita ja uskomuksia, että mainittakoon joulun yhteydessä vain saunatonttu, koska joulusauna on yksi hyvin vanhoista tähän päivään ulottuneista perinteistä. Saunatonttu pitää huolen, että saunassa käyttäydytään arvokkaasti ja rauhallisesti. Siellä ei sovi metelöidä tai kiroilla, ei myöskään syödä, juopotella eikä piereskellä. Saunatontulle on jätettävä löylyä ja vihta ja hyvästeltävä saunatonttu kunnioittavasti poistuttaessa saunasta. Jos saunatontun suututtaa, se saa aikaan pahoja häiriöitä, sairauksia, onnettomuuksia ja jopa kuolemaa.
Lahjoja tuova pukki tuli Suomen jouluperinteisiin vasta 1800-luvulla. Ennen amerikkalaista punanuttua suomalaisissa kodeissa kierteli pukki turkki nurinpäin ja pahvinaamari päässä jakamassa lahjoja, jotka olivat pääasiassa vaatteita. Tätä aiemmin tunnettiin kekripukki, joka ei jakanut lahjoja, vaan vaati kestitystä ja viinaryyppyä.
Joulukuusen väitetään tulleen Suomeen Saksasta 1800-luvulla. On myös muita mielipiteitä, virolaiset väittävät joulukuusen olleen Tallinnassa jo vuonna 1441. Joulukuusen sanotaan kuuluvan kristillisiin perinteisiin, mutta Suomessa joulukuusi on alun perin lähtöisin pakanajuhlista. Miten kuusi liittyy Jeesukseen? Matteus kertoo tarinassaan, että kun Joosef, Maria ja Jeesusvauva pakenivat Herodeksen sotilaita, he asettuivat lepäämään kuusen alle. Kun sotilaat olivat lähellä, kuusi laski oksansa perheen suojaksi. Tätäkään tarinaa ei pysty nielemään sellaisenaan, koska kuusen levinneisyys ei ulotu noille seuduille. Niin kuin kaikilla tarinoilla, tälläkin voi olla mahdolliseksi tekevä selitys, kuten joku kuusen kaltainen tai jopa sen sukuinen ikivihreä puu.
Vietetään rauhaisa juhlan aika
Joulun perinteiden ja tapojen, olivat ne sitten peräisin kristinuskosta tai sitä edeltäviltä ajoilta, vaalijana ja levittäjänä ovat kansakoulun perustamisesta asti olleet koulut suuressa roolissa. Aina näihin päiviin asti, jolloin kouluissa on alettu yhä enemmän levittää monikulttuurisuuden sanomaa.
Vietämmepä joulua nyt sitten miten ja minkä vuoksi tahansa, niin pidetään se edelleen yhtä pyhänä, arvokkaana ja rauhaa kunnioittavana kuin on pidetty tätä talven juhlaa tähänkin asti. Annetaan lasten laulaa Jeesuksesta ja joulupukista, jätetään tontulle saunaan hyvät löylyt, muistetaan lähimmäistä sellaisella tavalla mikä itse kullekin on paras tai mahdollinen ja hiljennytään rauhaisaan juhlan viettoon ja jätetään suorittaminen tulevaan uuteen vuoteen.
Tiernapoikien musta murjaanien kuningas on kuulemma rasistinen juttu. Heidän käsityksensä perustuu osin siihen, että sana murjaani on heidän mielestään rasistinen, mitä se ei ole koskaan ollut. Murjaani-sana tulee maureista ja tarkoittaa nykyisin tummaihoisia yleisesti. Tiernapojissa murjaani on kuningas, ei orja, joten vaikea löytää rasismia siitä.
Kirkot pappeineen halusivat muuttaa ”pakanalliset” juhlat kristityiksi. Siksi talvipäivän seisauksen ajankohta sopi hyvin. Pohjolassa sitä vietettiin ennen kristinuskon tuloa ja sanan ”joulu” alkuperä onkin muinaisesta germaanisesta sanasta ”yule”. Käyttämämme sana ”joulu” on siis pakanallista alkuperää.
Sinänsä sama koska joku tarkalleen ottaen syntyi ja millä nimellä sitä synttäriä kutsutaan. Joulu sopii kristityille, koska he kokevat sen kristiliseksi juhlaksi. Nimensä puolesta joulu sopii ”pakanoillekin”, koska se nimi on sama pakanallinen kuin mitä se oli ennen kristinuskon tuloa.
Minusta on erikoista kun puhutaan pakanuudesta joka ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin erilaiseen Jumalakäsitykseen nojaavaa ajattelua. Käsite pakana on viittaavinaan jumalattomaan, tai jollakin tavalla väärään uskomukseen. Muinaskansoilla oli ihan samalla tavalla jumalat ennen kristinuskon tuloa. Edes se että ei välttämättä puhuttu jumalasta samalla termillä kristittyjen kanssa, ei suinkaan tarkoittanut sitä etteikö muinaiskansojen jumalat olisi voineet olla yhtä uskottavia, tai todellisia. Tänäkin päivänä on monta termiä tarkoittamassa samaa asiaa. Jahve, Shiva, Budha, Allah jne. Mikään noista ei poikkea toisistaan muuten kuin sen osalta että tavat mitä uskoon liitetään ovat erilaisia eri kansoille. Lähtökohta on kuitenkin aina sama, ihmistä korkeampi voima joka määrittää sen mikä on kulloinkin hyväksyttyä tai oikeutettua.
Pakana sana tulee latinan sanasta ”paganus”, joka tarkoittaa maalaista, siis ei kaupungissa asuvaa. Kaupunkilaiset siirtyivät kristinuskoon, mutta maaseudulla vallitsivat vielä aiemmat uskomukset. Pakana viitannee tarjoamaasi vääräuskoiseen, koska suomalaisten vanha jumala Perkele otettiin kristinuskossa Paholaisen vastineeksi
Jos ajattelemme Jumalaa, siis sitä, jota kristityt pitävät jumalanaan, tuskin hän on niin perso juuri jollekin tietylle nimelle.
Vanhassa testamentissa esiintyvä Jumalan nimi ”Jahve” tarkoittaa käännettynä ”Minä olen” ja suomalaiselle se nimi on selvempi käännettynä.
Buddha ei ole jumala, vaan valaistunut opettaja. Buddha tykkäsi, että jumaluutta on turha isommin miettiä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, koska, kun jokin menee yli ällin, ei sen pohtiminen tuo mitään, ei ainakaan tietoa.
Samasta syystä pidän epäloogisena sitä, että kristitty, tai muu, rukoilee jumalaansa ja pyytää Jumalaa antamaan rukoilijalle punaisen Ferrarin, tai pyytää jotain muuta. Uskontojen mukaan jumala tietää mitä ihminen tarvitsee, joten miksi ihminen yrittää taivutella jumalaansa oman ihmisjärkensä tasolle?
Pakana sana tulee latinan sanasta ”paganus”, joka tarkoittaa maalaista, siis ei kaupungissa asuvaa. Kaupunkilaiset siirtyivät kristinuskoon, mutta maaseudulla vallitsivat vielä aiemmat uskomukset. Pakana viitannee tarjoamaasi vääräuskoiseen, koska suomalaisten vanha jumala Per kele otettiin kristinuskossa Paholaisen vastineeksi
Jos ajattelemme Jumalaa, siis sitä, jota kristityt pitävät jumalanaan, tuskin hän on niin perso juuri jollekin tietylle nimelle.
Vanhassa testamentissa esiintyvä Jumalan nimi ”Jahve” tarkoittaa käännettynä ”Minä olen” ja suomalaiselle se nimi on selvempi käännettynä.
Buddha ei ole jumala, vaan valaistunut opettaja. Buddha tykkäsi, että jumaluutta on turha isommin miettiä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, koska, kun jokin menee yli ällin, ei sen pohtiminen tuo mitään, ei ainakaan tietoa.
Samasta syystä pidän epäloogisena sitä, että kristitty, tai muu, rukoilee jumalaansa ja pyytää Jumalaa antamaan rukoilijalle punaisen Ferrarin, tai pyytää jotain muuta. Uskontojen mukaan jumala tietää mitä ihminen tarvitsee, joten miksi ihminen yrittää taivutella jumalaansa oman ihmisjärkensä tasolle?
P.S. Jouduin muokkaamaan sanaa Per kele sananvälillä, koska meni ensimmäinen yritys odoteushuoneeseen.
Muistan jostain lukeneeni että jossakin vaiheessa Suomen kielessä puhuttiin käsitteillä ” kiesus” ja ” perkunas.” Ihminen rukoilee aina omasta näkökulmastaan, jolloin se Ferrarikin tuntuu itsestään selvyydeltä. Muslimit rukoilevat toistuvasti oman asiansa puolesta, vaikka ovat jossakin määrin ymmärtävinään että Allah huolehtii heidän kaikista tarpeistaan.