Eurooppa Maahanmuutto Politiikka

Ukrainaa uhkaa sodan jälkeen väestönvaihto kolmannen maailman maahanmuuttajilla

Kuvituskuva: Pixabay/ CC0 ja kuvakaappaus/Youtube.

Jo ennen sotaa Ukraina oli kärsinyt Euroopan voimakkaimmasta väestön vähenemisestä.

Miljoonat ukrainalaiset ovat jättäneet maansa, ja sadattuhannet miehet ovat kuolleet ja haavoittuneet rintamalla. Nyt työnantajat ja suurpääomasijoittajat ehdottavat jo, että ”ainoa ratkaisu” on kolmannen maailman maahanmuuttajien massamaahanmuutto. Tämä tarkoittaa, että sodan päätyttyä monet sotilaat palaavat kotiin Ukrainaan, joka muuttuu nopeasti heidän jalkojensa alla.

Tällä hetkellä joka kymmenes ukrainalaisnainen synnyttää keskimäärin vain seitsemän lasta, vaikka väestön säilyttämiseksi tämän määrän pitäisi olla vähintään 22. Ilman tätä Ukrainan väkiluku vähenee edelleen, ja aiemmin mainittu 40-50 miljoonan asukkaan väestömäärä on saavuttamattomissa.

Ukrainan ulkomaisten työvoimatoimistojen liiton puheenjohtaja Vasyl Voskobojnik sanoo, että ”väestön vähenemistä ei voida enää kompensoida vain lisäämällä syntyvyyttä, ja maahanmuutto kolmannen maailman maista on ainoa ratkaisu”, kertoo Magyar Nemzet.

Työvoimavaje on vakava ongelma. Ukrainassa asuu tällä hetkellä noin 29 miljoonaa ihmistä, (+/- miljoona). Ukrainan keskuspankin mukaan vuonna 2024 maasta lähtee vielä 200 000 ihmistä, mikä pahentaa työvoimapulaa entisestään. Ukrainan talouden tulevaan elpymiseen tarvittaisiin vähintään 8,2 miljoonaa työntekijää.

Voskobojnikin mukaan Ukrainan hallituksen on kehitettävä vuoteen 2026 mennessä maahanmuuttopolitiikka, jossa keskitytään työvoimapulan vähentämiseen.

Jo ennen sotaa Ukraina oli kärsinyt Euroopan rajuimmasta väestön vähenemisestä. Korkean kuolleisuuden, alhaisen syntyvyyden ja maastamuuton vuoksi väestö väheni vuosittain sadoilla tuhansilla ihmisillä.

Sodan puhjettua miljoonat ihmiset pakenivat tai joutuivat rajan yli Venäjän etenevän armeijan pakottamiksi. Merkittävä osa työikäisistä miehistä värvättiin armeijaan, ja monet heistä ovat nyt kuolleet tai vammautuneet taisteluvammoihin.

Voskobojnikin mukaan Ukraina voi houkutella työvoimaa lähinnä maista, joissa elintaso on vielä alhaisempi kuin Ukrainassa. Monet sodasta hengissä selvinneet ukrainalaiset työikäiset miehet saattavat näin ollen nähdä, että työvoima, jota he olisivat voineet käyttää sodan jälkeen, haihtuu, kun maahan saapuu vielä köyhempiä maahanmuuttajia, jotka laskevat palkkoja.

Tämä tarkoittaa, että maahanmuuttajia saattaa saapua pääasiassa Bangladeshista, Intiasta, Nepalista sekä Pohjois-Afrikan ja Keski-Aasian maista.

Tämä voi johtaa uusiin jännitteisiin Ukrainan yhteiskunnassa, kun monet sotilaat palaavat yhteiskuntaan, jossa heidät on käytännössä korvattu. Aiemmissa sodissa sotilaat palasivat useimmiten kotiin perheidensä, tyttäriensä ja poikiensa luokse jälleenrakentamaan maataan. Usein rauha toi mukanaan väestökasvun ja lisää poikia, joka tunnetaan nimellä ”palaavien sotilaiden vaikutus”, mikä auttoi kasvattamaan väestön vähentynyttä miesväestöä.

Toisen maailmansodan jälkeen Saksaan suuntautui jonkin verran tällaista muuttoliikettä, lähinnä turkkilaisten vierastyöläisten kautta. Näiden työntekijöiden oli alun perin tarkoitus tulla maahan, ansaita rahaa auttaakseen jälleenrakennuksessa ja lähteä sitten kotiin. Sen sijaan he ovat jääneet Saksaan sukupolvien ajaksi, ja monien mittareiden mukaan he ovat edelleen yksi huonoimmin integroituneista maahanmuuttajaryhmistä Saksassa, vielä sukupolvien jälkeenkin.

Berliiniläisen Institute for Population and Development -instituutin raportissa todettiin, että ”turkkilaista alkuperää olevat maahanmuuttajat menestyvät kaikista maahanmuuttajaryhmistä huonoimmin työmarkkinoilla, ja he ovat usein työttömiä, kotiäitien osuus on suuri ja monet ovat riippuvaisia sosiaaliavustuksista. Huonoimmin pärjäsi Saarlandin osavaltio – 45 prosentilla siellä asuvista turkkilaisista ei ollut minkäänlaista koulutustasoa.”

Kilpailu kolmannen maailman tulijoiden kanssa

Toisin kuin toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, Ukrainassa ei todennäköisesti koeta massiivista vauvabuumia. Siellä monet sotilaat palasivat kotiin naisten luo, jotka jäivät maahan vaikeuksista huolimatta. Ukrainassa synnyttäviä naisia pakeni maasta valtavat määrät, joten on epäselvää, mihin nämä sotilaat palaavat. Lisäksi nämä miehet saattavat nyt kilpailla kolmannesta maailmasta tulevien miespuolisten tulokkaiden kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ihmiset, joiden puolesta ukrainalaiset taistelivat ja tappoivat lähtiessään, eivät välttämättä ole niitä ihmisiä, joiden luokse he palaavat kotiin.

Ukrainalaismiehet saattavat myös palata kotiin Länsi-Euroopassa nähtyjen jännitteiden keskelle. Nämä uudet maahanmuuttajat tulevat hyvin erilaisista kulttuureista kuin Ukraina, ja toisin kuin Länsi-Euroopassa, ukrainalaiset ovat hyvin etnosentrisiä ja ”rasistisia”, mikä tarkoittaa sitä, että yhteiskunta ei välttämättä ota näitä uusia tulokkaita vastaan, mikä johtaa uusiin jakolinjoihin.

Lukuisat kansalaisjärjestöt ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat jo vuosia valittaneet, että ukrainalaiset ovat ”rasistisia ja epäkohteliaita” ulkomaalaisia kohtaan.

”Vaikka Ukrainassa asuu suhteellisen vähän afrikkalaista alkuperää olevia ihmisiä, tähän ryhmään kohdistuva väkivalta on ollut poikkeuksellisen yleistä. Afrikkalaiset pakolaiset, opiskelijat, vierailijat ja kourallinen afrikkalaista alkuperää olevia kansalaisia ja vakituisia asukkaita ovat eläneet jatkuvan häirinnän ja väkivallan uhan alla”, kerrotaan vuonna 2008 tehdyssä viharikostutkimuksessa.

Miten Ukraina käsittelisi massamaahanmuuttoa?

Ukrainassa on aina ollut erilaisia kansallisradikaaleja ryhmiä. Monet Ukrainan eliittijoukoista, kuten Azov, noudattavat nationalistisia rakenteita.

Ne, jotka fanaattisesti vaativat monikulttuurista utopiaa, rikkautta ja voimavaraa Ukrainaan sodan jälkeen, toivovat varmasti, että Azovin kaltaisissa yksiköissä taistelleet uskomattoman monet nuoret ukrainalaiset eivät koskaan palaisi kotiin. Heidän mielestään näistä miehistä on ollut hyötyä vain taisteltaessa venäläisiä vastaan, mutta he eivät ehkä ole niin hyödyllisiä monikulttuurisen yhteiskunnan kannalta, jota yritysjohtajat ja kansainväliset pääomasijoittajat toivovat sodan jälkeen.

Vaikka vain harvat ovat ilmaisseet mielipiteensä siitä, miltä maahanmuutto näyttää Ukrainassa sodan jälkeen, myös muut ovat avoimesti vaatineet massiivista väestörakenteen muutosta.

”Konfliktin päätyttyä Ukrainaa voidaan alkaa asuttaa afrikkalaisilla ja afganistanilaisilla väestökatastrofin estämiseksi”, lukee Kiovan kansainvälisen sosiologian instituutin (KIIS) pääjohtajan Vladimir Paniotton haastattelussa Focus-lehdessä.

Hänen mukaansa se on paljon vaikeampaa Ukrainassa, jossa ihmiset eivät suhtaudu maahanmuuttajiin yhtä avoimesti kuin Länsi-Euroopassa.

Nämä uudet maahanmuuttajat tarvitsevat myös asianmukaisen asunnon, palkan ja työympäristön, jotta he valitsisivat Ukrainan. On kuitenkin kyseenalaista, miten maa, jonka talous ja valtionhallinto ovat raunioina sodan seurauksena, voisi käsitellä massamaahanmuuttoa kolmannesta maailmasta. Toisin kuin maahanmuuttoa markkinoitiin, monet Länsi-Eurooppaan tulleista maahanmuuttajista ovat päätyneet tyhjentämään valtion kassaa sosiaalihuollon, koulutuksen, asumisen ja kotouttamisen kautta. Esimerkiksi Saksassa ulkomaalaiset maksavat valtiolle lähes 50 miljardia euroa vuonna 2023.

Ukrainalla ei myöskään ole yhtä paljon resursseja maahanmuuttajien kotouttamiseen kuin länsimaisilla valtioilla, ja kuten jo todettiin, kotouttaminen ei ole Ukrainassa ollut mikään menestystarina. Jopa siellä vuosisatoja asuneita ryhmiä, kuten unkarilaisia väitetään joutuneen aktiivisesti syrjityiksi jopa hallitustasolla.

Koska Ukraina rakennetaan uudelleen enimmäkseen länsimaisten varojen avulla, on todennäköistä, että amerikkalaiset, saksalaiset ja ranskalaiset, jotka ovat jo kärsineet kovasti massamaahanmuuton kustannuksista, ovat ne, jotka maksavat Ukrainan vastikään saapuneiden hyvinvoinnin saajien sosiaaliturvan ja kotouttamisen.

Venäjän ja Ukrainan sodan pitkittyessä on yhä todennäköisempää, että ukrainalaispakolaiset ja heidän lapsensa, jotka ovat asuneet ja työskennelleet ulkomailla kolme vuotta, eivät palaa taloudellisesti tuhoutuneeseen Ukrainaan.

Lyhyesti sanottuna Ukrainaan saattaa olla tulossa suuri väestönvaihto, ja työnantajat ja kansainvälinen pääoma valmistautuvat sodan jälkeiseen ruokintavimmaan. Jälleen kerran suurimmat häviäjät ovat ukrainalaiset.

Lähde: Remix News

Lue lisää aiheesta:

Tilaa
Ilmoita
3 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Marko Kristian

Tää uutinen oli mennyt vähän ohi, mutta tiesin tämän kyllä muutoinkin.
Globalistien tarkoitus on korvata väestö esimerkiksi länsimaissa esimerkiksi afrikkalaisilla ja lähi-itäläisillä.
Tiedättekö miksi? koska he ovat todistetusti noin 20-40 prosenttia tyhmempiä, ja siksi sitten tietysti helpommin hallittavissa.

Toni Lajos

Kototuttamiseen ei ole varaa, hyvä niin, katsokaan tarkoin kuinka kotouttaminen on epäonnistunut useissa euroopan maissa, valitettavan surkuhupaisesti kävi Ruotsin, luodit viuhuu ja pommit paukkuu, raiskaustilastot punaisella, samoin henkirikokset, sosiaalitukien väärinkäytöt pyritään lakaisemaan kuuluisan maton, siinä kuitenkaan onnistumatta kokonaan. Suomi kulkee samaa polkua, kuinka ihmeessä Ukraina onnistuu siinä missä koko europpa on tuhon oma mutiais vuöryn vallatessa asemiaan?

Kääpä

On se ”hauska” että aina jos jossain maassa on työvoimapulaa, sitä pitäsi paikata 3 maailman tulijoilla, jotka muuten on niitä jotka töitä ei tee vaan rikoksia ja maan aseman heikentämistä vielä entisestään. Miksei ttyöväkeä haeta euroopan sisältä ai jos ulkopuolelta niin vaikka Etelä-afrikasta valkoisia joita teurastetaan ko maassa kuin torakoita mustien tekemänä kansanmurhana.

Uusimmat uutiset