Tutkimus paradoksista: Humanitaariset alukset pelastavat tuhansia ihmishenkiä Välimerellä, mutta niiden poissaollessa kuolemantapauksia ei välttämättä tapahdu yhtään enempää.
Kuitenkin kansalaisjärjestöt korostavat varainhankintakampanjoissaan, että niiden on pakko auttaa, "jotta Välimeri lakkaisi olemasta hautausmaa", ikään kuin suurin taakka olisi yksin niiden harteilla.
Ensisilmäyksellä toiminta vaikuttaa itsestään selvältä. SOS Méditerranée -järjestön mukaan
"Ocean Viking" pelasti 2 832 ihmistä vuonna 2021. Kaikkien Sisilian kanaalissa vuonna 2021 toimivien kansalaisjärjestöjen yhteenlaskettu määrä ylittää 10 000 pelastettua laitonta siirtolaista.
Pandemian vaikutus
Mutta olisivatko kaikki siirtolaiset hukkuneet, jos humanitaariset avustajat eivät olisi olleet paikalla? Paradoksaalista kyllä, merellä menehtyneiden määrä ei järjestelmällisesti kasva, kun operaatioalueelta vetäydytään. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö (IOM) kadonneiden maahanmuuttajien tietokantaan koottujen hyvin yksityiskohtaisten tietojen tarkastelu herättää ihmetystä. Tiettyinä aikoina ja tietyissä paikoissa, joissa humanitaariset alukset ovat lopettaneet toimintansa, kuolemantapausten määrä ei suinkaan nouse vaan usein jopa laskee.
Esimerkiksi toukokuussa 2020 Libyan rannikolla ei ollut yhtään humanitaarista alusta Covid-pandemian vuoksi. IOM kirjasi alueella 11 kuolemantapausta, kun vastaava luku toukokuussa 2019 oli 65 ja toukokuussa 2021 157. Sama päti lokakuussa 2018. Vaikka kansalaisjärjestöjen toiminta oli hyvin vähäistä, kuukausi oli suhteellisen rauhallinen, sillä Välimeren keskiosissa kuoli vain 7 ihmistä, kun lokakuussa 2017 vastaava luku oli 166.
"Useimmat kansalaisjärjestöjen etsintä- ja pelastusalukset eivät voi suorittaa tehtäviään Välimeren keskiosissa", kirjoittaa SOS Méditerranée 14. heinäkuuta 2021. Tämän kuukauden kokonaismäärä on 263 merellä kadonnutta ihmistä. Tämä on kaksi kertaa enemmän kuin heinäkuussa 2022, mutta kaksi kertaa vähemmän kuin heinäkuussa 2018, jolloin SOS Méditerranée, Sea Watch ja MSF olivat toiminnassa.
"Humanitaarisilla avustustyöntekijöillä, joiden kanssa työskentelin
"Aquariuksella" (
"Ocean Vikingin" edeltäjä, toim. huom.), saattoi olla kysymyksiä, mutta he eivät puhuneet niistä keskenään", dokumenttielokuvantekijä sanoo. Tätä kaksi tutkijaa kutsuu "tahalliseksi tietämättömyydeksi"
Migration Studies -lehdessä vuonna 2022 julkaistussa artikkelissa "
Floating sanctuaries, the ethics of search and rescue operations at sea" (Kelluvat suojelualueet, etsintä- ja pelastusoperaatioiden etiikka merellä).
25 Välimerellä toimivaa humanitaarista avustustyöntekijää suostui puhumaan dokumenttielokuvantekijöille nimettömänä. Epäilyt prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta, pitkälliset keskustelut salakuljettajien kanssa, maahanmuuttajien joukossa piileskelevät ihmiskauppiaat. Joskus on parempi olla penkomatta asioita.
"Vene on merihädässä", tokaisee yksi heistä.
"En halua tietää enempää, se on tietoinen valinta, suojellakseni itseäni ja veneessä olevia ihmisiä. Meidän on elettävä sen kanssa. Olemme osa ketjua. Ihmiskauppiaat, salakuljettajat, kutsukaa meitä miksi haluatte. He ovat tietoisia olemassaolostamme, eivätkä he ole tyhmiä. Järjestelmä on kieroutunut. Jopa järjestelmän ytimessä jotkut epäilevät", sanoo toinen.
Lähde
Le Point, FDS
