Tutkimus: Tuulivoimaa ei pyöritä tuuli, vaan veronmaksajien miljardit eurot

Ruotsin tuulivoimabuumi näyttää ulospäin menestystarinalta, mutta kulissien takana piilee velkavuori, konkursseja ja hämärää rahoitusta – yhteisarvoltaan satoja miljoonia euroja.

Vaikka Ruotsin tuulivoimateollisuus vakuuttelee vuodesta toiseen seisovansa omillaan, todellisuus näyttää toisenlaiselta. Kun pintaa raaputtaa, paljastuu miljardiluokan tukiverkko, joka ei näy budjeteissa mutta jonka vaikutukset ulottuvat syvälle veronmaksajien kukkaroon. Ruotsalaisen talouslehden Affärs Världenin julkaisussa taloustutkija ja yritystalouden dosentti Christian Sandström kuvaa järjestelmää, jossa riskit siirretään pois sijoittajilta ja sysätään tavallisten kansalaisten maksettaviksi.

Tuulivoiman kannattavuus on ollut vuosikausia heikkoa – usein suorastaan tappiollista. Silti investoinnit jatkuvat. Miksi? Sandströmin mukaan vastaus löytyy rahoitusjärjestelyistä, jotka on rakennettu niin monikerroksisiksi, että todelliset tukivirrat katoavat näkyvistä.

Önusberget – jättihanke, joka seisoo velkavuoren päällä

Yksi räikeimmistä esimerkeistä löytyy Norrlandista. Önusbergetin tuulipuisto on yksi Euroopan suurimmista, mutta sen taloudellinen pohja on hätkähdyttävän hutera. Yhtiön oma pääoma on vain 50 000 kruunua (noin 4 500 euroa), kun taas velkaa on kertynyt noin 8 miljardia kruunua (noin 727 miljoonaa euroa).

Vuoden 2024 tulos: lähes 70 prosentin tappiomarginaali ja pakko laatia kontrollibalanssi.

Silti toiminta jatkuu. Miksi? Sandström huomauttaa, että hanketta kannattelevat “poikkeuksellisen suotuisat” maksuehdot ja rahoitusjärjestelyt, joita ei voi selittää markkinaehtoisella logiikalla. Taustalla on hänen mukaansa julkisia takauksia ja valtion tukemia lainoja, jotka pehmentävät riskit pois yksityisiltä rahoittajilta.

Konkursseja, hämäriä lainaketjuja ja ulkomaisia rahoituskuvioita

Önusberget ei ole poikkeus. Aldermyrbergetin tuulipuisto ajautui konkurssiin vuonna 2024, ja sen rahoitus paljasti erikoisen kokonaisuuden: peräti 18 osakaslainaa, joita normaalisti käytetään vain kriisitilanteissa. Tässä tapauksessa ne olivat pysyvä osa rakennetta.

Lisäksi rahoitusketjut johtivat Luxemburgiin ja kansainvälisiin sijoitusjärjestelyihin, jotka vaikeuttavat läpinäkyvyyttä. Mukana oli myös Saksan valtion omistama KfW IPEX -pankki, joka on rahoittanut useita tuulivoimahankkeita ympäri Eurooppaa.

Julkiset toimijat – tuulivoiman todellinen selkäranka

Kun kokonaisuutta tarkastelee laajemmin, käy ilmi, että tuulivoiman kasvu nojaa vahvasti julkisiin ja puolijulkisiin rahoittajiin. Mukana ovat muun muassa:

Euroopan investointipankki – miljardiluokan lainat
Nordiska Investeringsbanken – rahoitusta useisiin hankkeisiin
Svensk Exportkredit – “vihreitä” lainoja ja takauksia
Energimyndigheten – suorat tuet ja EU-rahoitus
Euler Hermes – laajat luottotakuut

Lisäksi valtionyhtiö Vattenfall, kunnalliset energiayhtiöt ja eläkerahastot ovat sijoittaneet merkittäviä summia tuulivoimaan – usein heikolla tuotolla.

Sandström kuvaa järjestelmää “venäläiseksi nukeksi”: kerros kerrokselta lainoja, takauksia, obligaatioita ja julkisia tukia, joiden todellista laajuutta on lähes mahdoton selvittää. Hänen arvionsa mukaan kyse on vähintään kymmenistä miljardeista kruunuista, eli useista miljardeista euroista.

Kunnat ja eläkesäästäjät maksumiehinä

Erityisen ongelmalliseksi nousee se, että tuulivoimaan on sijoitettu myös eläkerahoja ja kuntien varoja. Kun hankkeet tuottavat tappiota, seuraukset näkyvät suoraan hyvinvointipalveluissa ja tulevien eläkeläisten kukkaroissa.

Useissa kunnissa on sidottu suuria summia tuulivoimaan sen sijaan, että rahat olisi käytetty peruspalveluihin – hoivaan, koulutukseen ja turvallisuuteen. Joissakin tapauksissa tappiot ovat nousseet miljardiluokkaan kruunuissa, eli satoihin miljooniin euroihin.

Mitä tapahtuisi, jos julkinen rahahana suljettaisiin?

Sandström esittää yksinkertaisen testin: mitä tapahtuisi, jos julkiset takaukset ja lainat poistettaisiin?

Hänen mukaansa vastaus on selvä:

Uusien tuulivoimahankkeiden rakentaminen pysähtyisi välittömästi.
Monet nykyiset hankkeet ajautuisivat nopeasti konkurssiin tai saneeraukseen.
Maanomistajat jäisivät yksin purkukustannusten kanssa, kun yhtiöt katoaisivat paikalta.

Toisin sanoen: ilman veronmaksajien piilotettua tukea tuulivoimateollisuus romahtaisi.

“Mukava tarina” murenee

Sandström tiivistää analyysinsä toteamalla, että väite tuulivoiman omavaraisuudesta on “miellyttävä harha”. Todellisuudessa ala on vuosikausia nojannut massiivisiin, mutta huolellisesti piilotettuihin julkisiin tukimekanismeihin.

Kysymys kuuluu: kuinka kauan tämä järjestelmä voi jatkua ennen kuin lasku kaatuu lopullisesti veronmaksajien syliin?

Entä Suomi? Tutkimusaukkoja, tukihistoriaa ja kasvavaa epäluottamusta

Vaikka Ruotsissa tuulivoiman taloudelliset rakenteet ovat nousseet julkiseen keskusteluun, Suomessa vastaavaa kokonaisanalyysiä ei ole vielä tehty. Tukijärjestelmien historia on hyvin dokumentoitu, mutta tuulivoimayhtiöiden velkavetoisuutta, julkisten toimijoiden epäsuoria tukia ja kuntien riskialtistusta ei ole tutkittu samalla tarkkuudella.

Suomen tukijärjestelmät: syöttötariffin pitkä varjo

Suomessa tuulivoimaa tuettiin pitkään investointiavustuksilla ja syöttötariffilla, joka takasi tuottajille 83,5 euroa megawattitunnilta — järjestelmä, jonka kustannukset ulottuvat vuoteen 2030. Virallisesti tuulivoima on nyt “markkinaehtoista”, mutta käytännössä monet hankkeet nojaavat edelleen kunnallisiin päätöksiin, valtion investointitukiin ja energiaverotuksen rakenteisiin, jotka suosivat tuulivoimaa muiden tuotantomuotojen kustannuksella.

Valitukset paljastavat epäluottamuksen viranomaisiin

Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että tuulivoimahankkeisiin liittyvät valitukset eivät johdu “tuulivoimavastaisuudesta”, vaan epäluottamuksesta viranomaisiin ja hanketoimijoihin. Kansalaiset kokevat, että vaikutusmahdollisuudet ovat heikot ja että hankkeiden hyödyt ja haitat jakautuvat epäreilusti. Tämä näkyy erityisesti kunnissa, joissa tuulivoimaa on rakennettu tiiviisti asutuksen lähelle.

Kuntien ja eläkerahastojen riskit yhä kartoittamatta

Kuntien ja eläkerahastojen sijoituksista tuulivoimaan ei ole kattavaa julkista selvitystä. Suomessa ei tiedetä, kuinka paljon julkista rahaa on sidottu hankkeisiin, jotka voivat olla yhtä velkavetoisia kuin Ruotsissa. Myöskään tuulivoimayhtiöiden konkurssiriskejä ei ole arvioitu, vaikka alan nopea kasvu ja ulkomaisten sijoittajien rooli viittaavat siihen, että riskit eivät ole vähäisiä.

Tutkimusaukko: taloudellinen todellisuus puuttuu

Suomessa on runsaasti tutkimusta tuulivoiman hyväksyttävyydestä ja ympäristövaikutuksista, mutta ei tutkimusta, joka selvittäisi alan todellisen taloudellisen perustan. Tämä tekee Ruotsin tilanteesta varoittavan esimerkin — ja herättää kysymyksen, onko Suomessa samanlainen tukilabyrintti, jota ei ole vielä avattu.

Tutkimus: Tuulivoimaa ei pyöritä tuuli, vaan veronmaksajien miljardit eurot - “Ilman tukia ala romahtaisi päivässä”