Ruotsissa Tukholman yliopiston tutkijat varoittavat maahanmuuttajien kotihoidon työntekijöihin kohdistuvasta rasismista, mutta toinen tosiasia jää huomiotta: iäkkäiden, usein sairaiden ja dementoituvien ruotsalaisten haavoittuvuus muuttuvassa hoitomaailmassa. Miksi tutkijoiden närkästys on niin yksipuolista?
Tukholman yliopiston uudessa tutkimuksessa kotihoitopalveluiden iäkkäät asiakkaat määritellään ”rasistiseksi ongelmaksi”. Tutkijoiden johtopäätös: on aika muuttaa vanhusten asenteita. Tutkimuksessa ei edes mainita sitä dokumentoitua todellisuutta, jossa tuhannet hauraat, dementoituneet ja iäkkäät ihmiset ovat päivittäin sellaisen henkilökunnan armoilla, jolla ei toisinaan ole kielitaitoa eikä peruskoulutusta, kirjoittaa Samnytt.
Liian usein kyse ei ole pelkästään epäpätevyydestä ja puutteellisesta ruotsin kielen taidosta. Kotihoitohenkilöstön väestönvaihdon muutoksen myötä yhä useammin raportoidaan vakavasta laiminlyönnistä ja palvelujen asiakkaiden seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joskus ei tunnu olevan mitään alarajaa sille, kenelle voidaan uskoa tehtäväksi huolehtia niistä, jotka rakensivat maan.
Poliittinen pamfletti
Onko liikaa vaadittu, että ruotsalaista vanhustenhoitoa koskevissa tutkimuksissa ja selvityksissä keskityttäisiin ensin varmistamaan, että vanhukset saavat turvallista ja ymmärrettävää hoitoa, ennen kuin ryhdytään identiteettipoliittiseen normitarkasteluun?, kysyy Samnytt.
Tämä tutkimus on jälleen yksi esimerkki siitä, miten akateemiseen maailmaan on soluttautunut ”vasemmistoälymystöä”, joka tieteellisen tarkkuuden petollisen julkisivun takana harjoittaa poliittista aktivismia eikä ilmeisesti edes epäröi kyynisesti käyttää hyväksi, valehdella ja panetella ehkä kaikkein haavoittuvinta ryhmäämme omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Tutkimuksessa, jota on pidettävä ennen kaikkea poliittisena pamflettina, unohdetaan täysin keskeinen valtakysymys: Tässä yhteydessä maahanmuuttajat eivät ole ”haavoittuva ryhmä”. Iäkäs potilas ei ole vallanpitäjä tässä suhteessa.
Vanhus on riippuvainen, joskus hämmentynyt ja joskus peloissaan. Henkilökunnan kulttuuriset ja kielelliset viitekehykset voivat olla erilaiset. Tutkimuksen on kysyttävä itseltään: onko todella muukalaisvihaa, kun 92-vuotias, puolikuuro ruotsalainen nainen, jolla on dementia, ei ymmärrä tai reagoi itsevarmasti nuoreen, tummaihoiseen mieheen, joka ei puhu ymmärrettävää ruotsin kieltä?
Rasismiksi kutsuminen ei ole vain älyllisesti epärehellistä, vaan se on myös kaikkein haavoittuvimman ryhmämme – vanhusten – pettämistä, kirjoittaa Samnytt.
Lähde: Samnytt
Mitä hel-tiä? Tällaist tarvinnu tutkia hutkia. Eikös terveellä maalaisjärjellä, tallainen on itsensä selvyys…