Kymmenien vuosien ajan ovat raiskauksen uhriksi joutuneet naiset saaneet Tukholmassa kriisiapua kunnalliselta Kriisi- ja traumakeskukselta (Kris- och traumacentrum i Stockholm). Nyt kuitenkin Tukholman läänin maakäräjillä on huomattu, että kaupungin sopimus kriisikeskuksen kanssa ei sisälläkään raiskauksen uhreille annettavaa apua ja heille on keksittävä jokin muu paikka.
Klinikka on tarjonnut vuosittain apua noin 200:lle naiselle, joista suurin osa on ollut raiskauksen uhreja.
Klinikka on siis käytännössä ottanut vastaan ruotsalaisia naisia, jotka ovat joutuneet raiskauksen uhreiksi, koska on ajateltu, että he ovat ryhmä, jotka tarvitsevat apua. Asia on jäänyt ikäänkuin vakioksi ilman sen kummempaa miettimistä. Nainen, joka joutunut raiskauksen uhriksi, on ohjattu poliisin toimesta Kriisi- ja traumakeskukseen saamaan rikoksen jälkihoitoa.
Nyt on huomattu, että ruotsalaiset naiset eivät tarvitse apua. Kriisiapu kohdistetaan tästä eteenpäin vain sotapakolaisille.
Mistä oikeastaan on kyse?
Kyse on siitä, että ruotsalaiseen naiseen kohdistuva apu ei tarkasti ottaen täytä sellaisia kriteereitä, jolloin apu on tarpeellinen. On tärkeää auttaa sotaa, vainoa ja kidutusta pakenevia miehiä, mutta tähän verrattuna ruotsalaisten naisten kokema raiskaus on vähäpätöisempi. Näin ollen Tukholman kaupunki lopettaa raiskauksen uhreille annetun kriisiavun.
Fredikr Garpe yksiköstä kertoo:
– En usko, että he, jotka tarvitsevat apua, tulevat saamaan sitä jatkossa.