Suunta-kollektiivin johtaja Toni Jalonen piti puheen kansallismielisessä Suomi Herää -tapahtumassa. Kansalaisen julkaisee Jalosen puheen.
Mitä me olemme unohtaneet? … Mitä me olemme unohtaneet?
Me olemme unohtaneet suomalaisen kansallistunteemme. Puhun ehkä väärälle yleisölle sikäli, kun suuri osa meistä täällä läsnä olevista kyllä tietävät mitä se on – mutta tarkoitan, että me olemme kansana unohtaneet kuinka puhaltaa yhteen hiileen yhteiseksi hyödyksi. Tälläkin hetkellä suomalaisia repivät erilleen kaikenkarvaiset kysymykset maahanmuutosta koronavirukseen, eikä loppua ole näkyvissä. Meidänkin isänmaata juhliva kulkueemme sai osakseen vastustusta sekä ideologiselta vastapuolelta, että myös joiltakin maltillisuuden nimeen vannovilta omilta. Missä on yhteinen taisteluhenkemme, jota nähtiin parhaimmillaan muun muassa talvi- ja jatkosodan aikana? Se on haudattu viimeisen Mannerheim-ristin ritarin mukana. Aikamme vitsaukset, kuten globalismi, liberalismi ja materialismi jylläävät vapaasti. Kaikella on nykymaailmassa hintansa, mutta millään ei ole arvoa. Tämä kuulostaa synkältä toteamukselta ja moni teistä nyökytteleekin vakavana tässä kohtaa. Vaan onko tosiaan kuvailemallani tavalla?
Tiedän varsin hyvin, että moni kansallismielisesti ajatteleva on lähellä luopua uskosta kansakuntamme ja koko maanosamme tulevaisuuden suhteen. Tilanne totisesti näyttää paikka paikoin hyvinkin synkältä, sillä tämä langennut maailma on yhä kauempana täydellisyydestä. Eräskin helsinkiläinen kertoi jättävänsä tämän kulkueen väliin, jotta pääsee kaljalle – aivan kuin vuodessa ei olisi kolme ja puoli sataa muuta päivää juoda kaljaa. Jos tämä on kansallismielisyyden tila Suomessa, niin eihän se hyvältä näytä. Mutta minä sanon teille; meidän ei tule antaa periksi. Katsokaa, miten paljon meitä on tullut paikalle, vaikka muutama kaljanjuoja porukasta puuttuisikin ja vaikka koronarajoitusten piiska kuinka sivaltelee kasvojamme. Me emme saa pelätä. Pelko on mielen tappaja. Pelko on pieni kuolema, joka tuo täydellisen sammumisen. Katsokaamme pelkoamme suoraan. Antakaamme sen kulkea ylitsemme ja lävitsemme. Ja kun se on mennyt ohi, käännämme sisäiset silmämme näkemään sen tien. Mistä pelko on kulkenut, siinä ei ole mitään. Vain me pysymme.
Isossa Kirjassa, tarkemmin ottaen Matteuksen evankeliumissa, Jeesus vertaa hänen sanansa kuulevia ja niiden mukaan tekeviä ymmärtäväiseen mieheen, joka rakensi huoneensa kalliolle. Rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Tämän vastakohtana on tyhmä mies, joka rakensi huoneensa hiekalle. Se puolestaan sortui, ja sen sortuminen oli suuri. Olemmeko me kansakuntana rakentaneet huoneemme kalliolle vai hiekalle? Tuleeko se sortumaan rankkasateen, tulvien ja tuulien alle, vai pysyykö se pystyssä maailman myrskyissä?
On totta, että kansallismielisyys kohtaa suurta vastustusta tällä hetkellä valtaapitävien, sekä myös muiden eksytettyjen kansalaisten taholta. Se raivoisa taistelu, joka riehuu sen ympärillä todistaa, että jotain suurta on tapahtumassa. Suomalaiset ovat hiljalleen, mutta varmasti, heräämässä kansallismielisyyteen – ja jo valmiiksi kansallismieliset alkavat nähdä mistä tässä kaikessa on kysymys ja millaista toimintaa ajan haasteet kaipaavat. Enää vähään aikaan ei ole riittänyt vain kritisoida joitakin mitättömiä kustannuksia ja perustella asioita excel-kaavioilla. Ihmismassojen päitä ei saa ikimaailmassa kääntymään käyttämällä faktoja ja logiikkaa. Jos näin olisi, niin eduskuntamme näyttäisi hyvin erilaiselta. Yksittäisiin ihmisiin voivat tilastot ja kaaviot vaikuttaa, mutta massoihin vetoaa vain suuret tunnetilat. Kansallismielisen vaikuttajan tulee siis kulttuurisotaa käydessään olla suuri rakkaudessa ja suuri vihassa. Jos todella rakastaa kansaansa, niin luonnollisesti myös vihaa kaikkea, mikä uhkaa sitä – oli kyseessä sitten vaikkapa globalismi tai liberalismi.
Kun nyt mainitsin Suomen kansaa uhkaavat asiat, niin pakko on myös sanoa pari sanaa itänaapuristamme – etenkin tällä päivämäärällä. Lainaan siis tässä kohtaa tulisieluista pappismiestä ja talvisodan sankarivainajaa, Elias Simojokea. Hän julisti seuraavasti:
”Me emme saa hetkeksikään unohtaa, että elämme tulivuoren juurella. Me emme saa unohtaa, että meidän maamme on kytketty militarisoidun suurvallan kupeeseen. Meidän täytyy muistaa, että on myöhä militarisoida Suomen kansaa silloin, kun Venäjän lentokonekaaderit pommittavat Viipuria ja Helsinkiä soraläjiksi, ja rajaseudun kansa vetää sieraimiinsa vihollisen kaasulaboratorioiden viimeisten keksintöjen tuotteita. Varmaan silloin tämän kansan silmistä unet karisevat, varmaan silloin huulilta parahtaa hätähuuto, mutta se näkee kaupunkiensa ja kyliensä liekkien kirjoittavan taivaalle: Liian myöhä, liian myöhä, ja ryssän divisioonien jalkojen alla kumahtelee maa: Myöhäistä, myöhäistä.”
Tämä sitaatti on oman aikakautensa näköinen, mutta itse perusajatus pätee edelleen. Meidän tulee muistaa, että Venäjän federaatio on meille edelleen mitä varteenotettavin sotilaallinen uhka ja meidän tulee myös muistaa toimia sen mukaisesti. Se lienee kaikille läsnä oleville selvää, että sotiemme sankarivainajat ja veteraanit velvoittavat meitä siihen, puhumattakaan meidän jälkeemme tulevista sukupolvista.
Kansamme kollektiivi on siis päässyt unohtamaan nämä asiat: kansan yhtenäisyyden ja taistelutahdon. Kansamme nukkuu eräänlaista unta vielä toistaiseksi. Mutta toivossa on hyvä elää: nukkuja tulee heräämään ja se uskon sen tapahtuvan todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin!
“Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa”
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Paskan möivät.
Murmansk-BN systems turn F-35 fighters into scrap metal near Russian borders
https://english.pravda.ru/news/world/149839-murmansk_f_35/
F-35 on hidas kömpelö kalkkuna. Johan sen muodosta näkee kuinka ketterä se on ilmassa ja dataa löytyy huippunopeuksista.
Sinisilmäisiä kustiin silmään.
Jos halutaan ilmapuolustusta, rakennetaan ilmapuolustusjärjestelmä. Ei helppoja kalliita ampumaharjoituksiin tehtyjä maalikoneita
Ruotsin Totalförsvarets forsrkningsinstituutin yli-insinööri sanoi Aftonbladetille, että F-35 oli Suomelle oikea ja paras valinta. Häntä ei surettanut se, että eivät saaneet myydyksi Gripeniä. Hän oli sitä mieltä, että on myös Ruotsille edullista, että Suomi hankki F-35 -koneet.
Mielikuvasi saattaa perustua vähemmän luotettaviin lähteisiin ja ehkä tunnepuoleen.
Tämä on totta ”Meidän tulee muistaa, että Venäjän federaatio on meille edelleen mitä varteenotettavin sotilaallinen uhka ja meidän tulee myös muistaa toimia sen mukaisesti.”
Olisi pitänyt oivaltaa miten uhkalta tulee suojautua. Liittymällä Natoon vai ei. Olisi pitänyt miettiä, onko Venäjän federaatiolla halut laajentaa jo valtavaa aluettaan vai halu turvata rajansa niin, ettei niille synny USAn sotilastukikohtia, jota on jo 800 ulkomailla.
Nuo kysymykset tulisi johtavien poliitikkojemme ratkaista historian ja ennakkoaavistusten avulla. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tällaisia kykyjä ole yhdelläkään valtion virkamiehellä tai eivät voi tai uskalla käsityksiään ilmaista.
Sääli, että Naton hybridivirasto saa aivopestyä niin monta suomalaista Venäjän uhalla, näkemättä Naton osuutta tapahtumiin.
– lisää USAn johtamia NATO joukkoja Venäjän rajoille
– provokatiivisia sotaharjoituksua rajan tuntumassa
– jatkuvia harjoituksia Baltian maissa ja Itämerellä
– pakotteet
– ylläpitämällä olematonta Venäjän uhkaa
– Venäläisten diplomaattien häätö USAsta
– syytökset Venäjän sekaantumiseen länsimaiden vaaleissa
– Ukrainan ja Lähi-Idän konfliktit
– jatkuva fake news virta – valeuutisia Venäjästä ym. mustamaalausta jne
Mutta näiden uhkien luontihan on businesta
https://www.aamulehti.fi/uutiset/trump-lahti-laukalle-suomen-havittajahankinnoista-kehui-suomen-sotilasmenoja-ja-vahvaa-armeijaa-200356513/
Kohta 5 vuotta sitten Suomi osti umpisurkeat F-35 hävittäjät USAsta. Yo sensuroidussa artikkelissa Trump onnitteli silloin Niinistöä hävittäjäkaupoista. Tämä on historiamme kallein hairahdus.
Suurempi sääli, että on niinkin monta hyväuskoista, joilla realismi ei kolkuta ovelle, kun on kyse ”hyvästä” Venäjästä.
Nato on puolustusliitto, joka ei ole sinänsä uhka kenellekään, mutta on toki haitta sellaiselle, joka haaveilee vallasta naapurimaissa tai niiden miehittämisen mahdollisuudesta.
Ennen NL:n hajoamista, reunustivat Nato-maat Venäjän omikseen kokemia tontteja. Venäjällä oli puolestaan Varsovan liitto, jonka avulla Venäjä änki Nato-maiden rajoille. Ei silloin kukaan valittanut, että sillä tavalla tullaan toisten rajoille.
Venäjä sanoo, että heillä on oikeus liikutella maassaan joukkojaan miten huvittaa sekä pitää sotaharjoituksia koska huvittaa ja ihan varmasti on sitä mieltä, että mitä he ikinä katsovatkin edukseen, siihen heillä on oikeus. Onko sitä sanottu provokatiiviseksi?
Aika luonnollista, että Nato harjoittelee rajojen läheisyydessä, sillä sen tulee harjoitella rajojen läheisyyttä varten, ei suinkaan jossain ihan muussa maastossa. Se ei itsessään ole provokatiivista, vaan välttämätöntä.
Venäläisen propagandan mukaan F-35 on tietysti romukasa, jota kenenkään ei pitäisi ostaa. Silti sitä myydään oikein hyvin sinne ja tänne pitkin maailmaa. Oletatko, että minkään maan puolustusvoimilla ei ole ammattitaitoa arvioimaan koneen hyvyyttä? Siksipä pitää kysyä Venäjältä ja lukea venäläistä suoraa tai epäsuoraa propagandaa.
Jos on valeuutisia Venäjästä lännessä, on niitä valeuutisia vähintään yhtä paljon Venäjällä lännestä.
Vähän realismia kyytiin, niin ei ole niin sinisilmäisesti venäjämielinen.
Suomella ei ole varaa olla sinisilmäinen. Pitää varustautua pahimpaan, eikä kuvitella jotain epärealistisia toiveita todeksi. Vahvan puolustuksen rakentaminen ei ole uhka Venäjälle, mutta kyllä Venäjän haluille pitää Suomea etupiirinään ja mahdollisena valloitettavana alueena.
Realismiin pyrkijän ei pitäisi puhua Venäjästä, jos tarkoittaa kommunistista Neuvostoliittoa. Venäjä on vallan muuta kuin kommunistinen NL eikä tarjoile ideologiaansa muille, mutta haluaa pysyä erossa lännen globalismista.
Suomen näkökulmasta katsoen Neuvostoliitto ja Venäjä ovat kokolailla sama asia. Merkittävä mahdollinen uhka, johon tulee varautua tavalla, jolla mahdollinen uhka minimoidaan. Ainoa toimiva lääke on vahva puolustus. Diplomatia ja juhlapuheet ilman sitä ovat pelkkää sanahelinää.
Neuvostoliiton ja Venäjän pitäminen aivan eri asiana on muodollisuuteen retkahtamista. Venäjä itse asiassa otti mahdollisimman tarkoin Neuvostoliiton paikan maailman politiikassa, velkoineen.
Venäjä tarjoilee venäläismielisyyden ideologiaansa muille, vaikkakin erilaista kuin kommunismi. Toki Venäjä haluaa pysyä erossa kaikenlaisesta, kuten globalismista, koska se ei auta heitä olemaan mahtavampia. Venäjä pitää mahdollisimman tiukassa otteessa naapurimaitaan ja etenkin Euraasian talousliiton jäseniä.
Jos on venäläismielisyyteen taipuvainen, näyttää asia tietysti toiselta, koska sitten Venäjä on aina hyvä ja sillä on aina oikeus kaikkeen, mitä se mielii omien etujensa vuoksi vaatia.
Ilman muuta täytyy varustautua ja olla puolustustahtoa.. ei hyökkäystahtoa. F-35 kallkunahävittäjiin hukkuvat 20 miljardia riittäisi hyvin rakentamaan Israelin tyyliin iron dome – teräskupoli ohjuspuolustusjärjestelmän maahamme. Missä on oma ilmapuolustuksellinen asekehityksemme?
Naton ja Usan intresseissä on järjestää konflikteja Venäjän rajalle. Ukrainan kautta kulkee kaasu ilmaston kylmentämään Eurooppan. Nordstream kulkee Suomenlahdella. Ei tarvitse kovin kummosta päässälaskua siihen, missä pian on konflikti. Isäntämaasopimus on itsemurha Suomelle. Ei siitä sen enempää.. Tulet muistamaan että sanoin niin sitten, kun tilanne on päällä.
Puolustusvoimilla on varmaan asiantuntemusta sihen, mitä haluavat valita mihinkin tarkoitukseen.
Natolla, eikä USA:lla ole mitään erityisiä intressejä järjestää konflikteja Venäjän rajalle. Venäjä on itse huolehtinut niistä konflikteista mitä on ollut.
Noista voi tietysti olla mitä mieltä huvittaa, mutta eipä vahvakaan usko mielipiteeseen tee uskottua todeksi. Ehkä tulet muistamaan se jossain vaiheessa tulevaisuudessa.
Totta on se, mitä on tapahtunut. USA häärii muoden maiden rajoilla rajoilla aseineen ja tukikohtineen, Venäjä ei häärii aseineen milla rajoillaan eikä Venäjällä ole 800 tukikohtaa vieraassa maassa.
Jokainen järkevä varusmies tietää, mihin käytetään lentokonetta, hyökkäykseen. Nykyisillä välineillä uudetkin hyökkäävät lentokoneet ammutaan helposti alas. Eli puolustus tarvitsee tehokkaan ohjustorjunnan. Hinta 3 milj/kpl, kun lentokonen maksaa 30 milj/kpl ja sen tarvitsemat ohjukset 3 milj/kpl.
Hyvin kiteytetty. Mitään hyvää ei koskaan tule siltä suunnalta. Se on fakta.
Venäjällä on aina halu laajentaa alueitaan ja vaikutusvaltaansa etenkin naapureihinsa. Joka muuta uskoo, elää haavemaailmassa. Kysymys ei ole niinkään haluista, vaan siitä, että löytyykö sopivia tilanteita. Jos löytyy, silloin keksitään selitykset ja suunnitelmia on aina varastossa siltä varalta, kuten oli Krimilläkin ja Itä-Ukrainassa, kun tuli tilaisuus.
Pitää aina muistaa, että nykyinen Venäjä oli alunperin Moskovan suuriruhtinaskunta, siis pieni pläntti maata Moskovan seuduilla. Kaikki muu on valloitettua ja alistettua.
Halu laajentuahan on kaikkien maiden halu jopa vähäväkisen Suommenkin. Ryti jatkosodan aikana kysyi hallituksen kokouksessa, koska Suomi voisi anoa Saksalta lupaa liittää pohjois Norja Suomeen. Ajatus loppui, kun yksi kysyi, eikö riitä yksi vihollinen Suomelle. Itäkarjalaahan silloin jo liitettiin kallein kustannuksin 25000 kaatunutta.
Suomi on geopoliittisesti hankalassa asemassa ja kansa innostuu puolustamaan maataan vasta tositilanteessa. Muutoin ollan aivan liian ystävällisiä maahantunkeutujille. Suomalaisen luonteen tähden länsimaat ovat käyttäneen suomalaisa hyväkseen Venäjää vastaan jo satoja vuosia. Suurvalta Ruotsi on tapellut Venäjän kanssa jo 1400 luvulta lähtien 400 vuotta Suomen maaperällä. Venäjän valloituksen jälkeen 1809 Suomen kulttuuri pääsi räjähtämään ja itsenäisyysajatukset heräsivät. Tsaari Katariina 1700 luvulla oli jo ajatellut Suomen itsevaltaa ja turvaa länsirajalle Ruotsia vastaan jatkuvien sotien lopettamiseksi..
Itä-Karjalaa ei liitetty Suomeen sodan aikana 40-luvulla. Silloin Suomeen liitettiin ainoastaan vanhoja rajoja myötäilevä Karjala.
Venäjä on ikiajat halunnut levitä Atlantille asti.
Pitää muistaa, että nykyinen Venäjä on valloituksin laajennettu Moskovan suuriruhtinaskunta, siis pieni pläntti maata Moskovan liepeillä. paljon on verta valutettu Venäjän kasvattamiseksi. Eikä veren vuodatus ole mihinkään lakannut, mutta nykyinen Venäjä on sen verran heikko, että se ei voi kiusata kuin pieniä ja heikkoja naapureita.
Venäjä pitää aina kyetä näkemään potentiaalisena uhkana, vaikka se ei joka hetki toteutunut uhka olisikaan. Tuudittautuminen uskomukseen, että Venäjä on hyvä, kostautuu jonain päivänä, kun elämä näyttää totuuden.
Itä-Karjalaa ei ehditty liittää, kun Saksa hävisi sodan niin nopeasti. Häviö häämötti jo parissa vuodessa, kun sodat aikaisemmin olivat kestäneet kymmeniä vuosia.
Lukisit venäläisten historiaa. Samanlaista sakkia 1000-1990 aikoihin kuin muutkin maat, kiistelivät vallasta ja imperialismista. Nyt tilanne on hieman toinen, kun venäläiset ovat 1917 jälkeen lopulta oppineet etteivät nopeat muutokset ole koskaan hyväksi. Jenkit ovat vasta päässeet alkuun, kun 2. maailmansota opetti.