Yllä on se kuva, jota valtamedia yrittää antaa Välimeren tämän hetkisestä tilanteesta. Itkeviä lapsia paossa sodan kauheuksia.
Kun taas tässä vähän faktaa:
Suurin osa tulijoista ei tule sotaakäyvistä maista. Karttaan on merkitty ne maat, jotka ovat tulijalistalla suuruusjärjestyksessä:
1. Nigeria
2. Bangladesh
3. Norsunluurannikko
4. Syyria
5. Gambia
6. Senegal
7. Marokko
8. Ryhmä: muut
9. Mali
10. Irak
Näistä maista vain ehkä Irak ja Syyria ovat sellaisia maita, joista voisi kuvitella naisia ja lapsia otettavan myös Eurooppaan. Muut maat ovat kenties kehitysmaita, mutta se, että kyläläiset eivät osaa kaivaa kaivoa, ei ole turvapaikan peruste Pohjolan perukoille.
Afrikan maat Senegal, Gambia, Mali, Nigeria, Norsunluurannikko ja Marokko ovat ei-sotaakäyviä maita, joista yhdestäkään ei ihmisten tarvi paeta. Kuten ei myöskään Bangladeshistä.
Mutta oletetaan, että näistä maista pitää paeta, silloin Pohjois-Afrikassa on nyt vaikkapa Algeria ja Mauritania, jonne voi paeta ensihätään ja Bangladeshistä vaikka Intiaan tai Kiinaan. Mikseivät bangladeshiläiset mene Kiinaan?
Suurin osa tulijoista on aikuisia miehiä, UNCHR:n mukaan yli 95 %. Naisia ja lapsia tulijoissa on hyvin harvoin. Jopa niin harvoin, että luku 95 % on veivattu eräänlaisena ”mittavirheenä”, sillä käytännössä kaikki tulijat ovat miehiä.
Nyt kun tiedämme nämä kaksi faktaa, meidän on helppo päättää mitä asiasta ajattelemme.