Valtamedian tulkinta Euroopan poliittisen kentän suunnasta on Ranskan ja Hollannin vaalien tulosten perusteella väärä, kirjoittaa Marko Hamilo Suomen Uutisissa.
Valtamedia on tehnyt kevään Euroopassa pidetyistä vaaleista tulkintoja, joiden mukaan euroskeptisyys ja kansallismielisyys menetti hetkensä, ja olisi hiipumassa.
Todellisuudessa sekä Wilders että Le Pen kasvattivat merkittävästi kannatustaan verrattuna aiempiin vaaleihin. Jos Ranskan ja Hollannin vaaleista pitäisi päätellä, mihin suuntaan Eurooppa on menossa, se on menossa euroskeptiseen ja maahanmuuttokriittiseen suuntaan.
Keski-Euroopan maat noudattavat jo tyystin toisenlaista politiikkaa muslimaista suuntautuvan maahanmuuton suhteen kuin Euroopan komissio, ja koko Länsi-Euroopassa suunta on 2000-luvulla ollut sama kuin Ranskassa ja Hollannissa.
Alankomaissa maahanmuuttokriittisyys nousi poliittiselle näyttämölle 2000-luvun alussa, jolloin maahanmuuttokriittisen, juuri ennen vaaleja salamurhatun
Pim Fortuynin lista ylsi vuonna 2002 parlamenttivaaleissa kakkospaikalle 17 prosentin ääniosuudella.
Geert Wildersin johtama EU-kriittinen ja islamvastainen
Vapauspuolue peri suurelta osin Pim Fortuynin listan äänestäjät, ja vuoden 2010 parlamenttivaaleissa puolue ylsi tähän mennessä parhaaseen vaalitulokseensa saavuttaen 24 parlamenttipaikkaa.
Vuoden 2012 parlamenttivaaleissa puolue menetti 24 paikastaan 9, sekä vuoden 2012 europarlamenttivaaleissa puolue menetti jonkin verran kannatustaan.
Vaikka Vapauspuolue ei palannutkaan tämän vuoden parlamenttivaaleissa kannatuksessaan vuoden 2010 tasolle, se tuli kuitenkin toiseksi ja vaikutti pelkästään olemassaolollaan vaalit voittaneen
Mark Rutten oikeistoliberaalin
Vapauden ja Demokratian Kansanpuolueen (VVD) linjaan.
Ranskassa Marine Le Penin tämän kevään presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen 21,3 prosenttia ja toisen kierroksen 33,9 prosenttia ovat
Kansallisen Rintaman kaikkien aikojen saavutus - yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisessä vaaleissa ensimmäisellä kierroksella.
Valituksi tulleen globalistisen presidentti
Macronin En Marche! -liike saattaa saavuttaa kesäkuun parlamenttivaaleissa enemmistön, mutta Kansallinen Rintama näyttäisi kuitenkin moninkertaistavan kansalliskokouksen paikkamääränsä, saaden nykyisen kahden sijaan jopa 15-25 parlamenttiedustajaa.
Seuraavissa presidentin- ja parlamenttivaaleissa Marine Le Penillä onkin mahdollisuus läpimurtoon.
Ruotsissa maahanmuuttokriittinen
Ruotsidemokraatit, jonka kanssa muut puolueet ovat kieltäytyneet yhteistyöstä, on vakiinnuttanut kannatustaan huomattavasti edellisiä parlamenttivaaleja korkeammalle.
Vuoden 2014 eduskuntavaaleissa puolue yli kaksinkertaisti kannatuksensa saaden 49 paikkaa ja kolmannen sijan.
Ruotsidemokraattien kannatus on pysynyt lähiaikoina
20 prosenttiyksikön tuntumassa, ja ensi vuoden valtiopäivävaaleissa Ruotsidemokraateilla onkin jytkyn paikka.
Norjassa ei ole euro- tai EU-kriittistä puoluetta, sillä Norja ei kuulu Euroopan unioniin. Maahanmuuttokriittisin puolue Norjassa on talousliberaali
Edistyspuolue, joka nousi 1989 varteenotettavaksi puolueeksi saaden 22 paikkaa ja 13 prosenttia äänistä.
Vuoden 2009 vaaleissa puolue saavutti jo 29 prosenttia äänistä sekä 41 paikkaa, ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Puolue on vaikuttanut muiden puolueiden maahanmuuttopolitiikkaan kiristävästi. Vuonna 2013 puolue kärsi vaalitappion saaden 16,3 prosentin kannatuksen ja 29 parlamenttipaikkaa, mutta nousi silti hallitukseen.
Norjassa on seuraavat eduskuntavaalit tämän vuoden syyskuussa. Edistyspuolueen kannatus on
pysynyt suurin piirtein edellisten vaalien tasolla.
Tanskassa merkittävin maahanmuutto- ja eurokriittinen puolue on tällä hetkellä hallituspuolue
Kansanpuolue.
Vuonna 2015 12-13 prosentin kannatuslukemissa aiemmin ollut Kansanpuolue nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 21,1 prosentin kannatuksella ja 37 parlamenttipaikalla.
Tanskan poliittiselle näyttämölle ilmaantui pari vuotta sitten arvokonservatiivinen, islam- ja maahanmuuttokriittinen karismaattisen
Pernille Vermundin johtama
Uusi oikeisto (Nye Borgerlige), jonka kannatus on hieman alle 5 prosenttia. Puolueella ei ole vielä parlamenttipaikkoja.
Itävallassa maahanmuuttokriittisyys nousi poliittiselle näyttämölle 1999, jolloin
Vapauspuolue sai 27 prosentin kannatuksen parlamenttivaaleissa ja 23,4 prosenttia eurovaaleissa annetuista äänistä.
Puolue hajosi 2005, jolloin siitä irtaantui
Jörg Haiderin johtama
Itävallan tulevaisuuden liitto. Kansalliskonservatiiviset Vapauspuolue ja Itävallan tulevaisuuden liitto saivat 2008 parlamenttivaaleissa yhteensä 28,2 prosenttia äänistä ja 55 paikkaa parlamentissa.
Haiderin menehdyttyä auto-onnettomuudessa 2008 Itävallan tulevaisuuden liitto kuihtui jääden vuoden 2013 vaaleissa ilman parlamenttipaikkoja, mutta Vapauspuolue on parantanut hieman kannatustaan, ja 2013 parlamenttivaaleissa se sai 20,5 prosentin kannatuksen ja 40 parlamenttipaikkaa.
Vapauspuoluetta on johtanut vuodesta 2005 alkaen puolueelle kansallismielisen ja kulttuurisen ideologian -
Heimat (Kotimaa) - laatinut
Heinz-Christian Strache.
Puolueen presidenttiehdokas
Norbert Hofer sai viime vuoden lopulla ääntenlaskennassa esiintyneiden epäselvyyksien vuoksi uusitulla presidentinvaalin toisella kierroksella 49,7 prosentin kannatuksen.
Vaikka arvoliberaali Vihreiden
Alexander Van der Bellen voittikin vaalin, maassa politiikkaa johtaa liittokansleri - tällä hetkellä arvokonservatiivisesta Kansanpuolueesta.
Itävallassa järjestetään ennenaikaiset parlamenttivaalit lokakuussa, ja on mahdollista, että
FPÖ nousee hallituspuolueeksi.
Saksassa Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolue menee mielipidekyselyjen perusteella liittopäiville. Vuonna 2013 liittopäivävaaleissa AfD sai 4,7 prosenttia äänistä eikä saanut lainkaan paikkoja Saksassa käytössä olevan viiden prosentin äänikynnyksen vuoksi. Vuonna 2014 eurovaaleissa AfD sai jo 7,1 prosenttia ja yhden europarlamentaarikon. Puolueen kannatus on pysytellyt kymmenen prosentin tuntumassa.
Kaikissa Saksan maapäivien eli osavaltioiden vaaleissa, joihin AfD on osallistunut, se on päässyt yli äänikynnyksen.
Saksan poliittisen kentän tilanteessa huomionarvoista on se, että esimerkiksi
Nordrhein-Westfalenin (NRW) osavaltiovaaleissa
sosiaalidemokraatit ja vihreät kokivat historiallisen tappion. Vastaavasti arvokonservatiiviset puolueet, Merkelin
kristillisdemokraattisen unionin (CDU) sekä AfD:n nostivat kannatustaan, CDU 6,7 prosenttiyksiköllä ja AfD 7,4 prosenttiyksiköllä.
Liittokansleri
Angela Merkel näyttäisi olevan menossa kohti neljättä vaalivoittoa ja kanslerikautta syksyllä pidettävissä liittopäivävaaleissa. CDU on kuitenkin arvokonservatiivinen puolue, ja puolueen sisältä on kuulunut soraääniä Merkelin linjauksista.
Aiemmin keväällä vanhempi parlamenttiedustaja aiemmin Merkelin läheinen työtoveri
Erika Steinbach erosi puolueesta, haastaen Angela Merkelin “avoimien ovien” politiikan ja hänen aiheuttamansa konservatiivien marginalisoimisen..
Suomessa eduskuntavaalit järjestetään kahden vuoden päästä, ja yleiseurooppalainen kehityskulku puoltaa EU- ja maahanmuuttokriittisen puolueen kannatuksen nousua. Suomessa tällainen puolue on perussuomalaiset, jonka tuleva puheenjohtaja voi lunastaa äänestäjien puolueelle asettamat toiveet ja kasvattaa puolueen kannatusta jopa vaalijytkyyn asti teroittamalla puolueen ideologiaa erottumaan selkeästi Suomen poliittisen kentän yleispuolueista.
Lue alkuperäinen artikkeli Suomen Uutisista
