83 vuotta sitten tällä päivämäärällä 13. maaliskuuta: 105 päivää kestäneiden sankarillisten taistelujen jälkeen Neuvostoliittoa vastaan allekirjoitetaan 13. maaliskuuta 1940 rauhansopimus, joka päättää Suomen talvisodan.
Marraskuun 30. päivänä Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Hyökkäys toteutettiin laajalla rintamalla, ja sen tavoitteena oli Suomen miehittäminen ja liittäminen Neuvostoliittoon. Hyökkäykseen osallistui 4 armeijaa, joissa oli 24 divisioonaa, 6 panssariprikaatia ja useita muita yksiköitä, yhteensä yli 500 000 sotilasta, joiden tukena oli noin 2000 panssariajoneuvoa, 2000 tykistökappaletta ja noin 600 lentokonetta. Neuvostoliiton ylijohto odotti miehittävänsä koko Suomen kahden viikon kuluessa.
Armeijoiden hyökkäyskohteina olivat:
7. armeija: Karjalan kannas, kohteena Viipuri.
8. armeija: Laatokan Karjala, tavoitteena Suomen puolustuksen sivustakohde Karjalan kannaksella.
9. Armeija: Suomussalmen kautta kohti Oulua Suomen jakamiseksi keskeltä.
14. armeija: Petsamon valtaaminen ja edelleen Rovaniemelle.
Neuvostoliiton hyökkäyksen painopiste oli etelärintamalla, ja suurin osa joukoista oli sijoitettu Karjalan kannakselle ja Laatokan Karjalaan.
Sotateatterin pohjoisosassa Suomen armeija käytti epätavanomaisia taistelutekniikoita, koska se ei ollut lähelläkään Neuvostoliiton lukumääräistä ylivoimaa. Suomussalmen taistelussa eversti Hjalmar Siilasvuo johti joukkonsa murskavoittoon. Suomalaiset joukot saavuttivat suuren voiton myös Sallan taistelussa Suomen Lapissa.
Laatokan Karjalassa Suomi saavutti useita merkittäviä voittoja. Tolvajärven, Kollaan ja Lemettilän taistelut, joissa taisteli kuuluisa Lauri Törni, päättyivät suuriin suomalaisvoittoihin, joissa tuhoutui kokonaisia neuvostojoukkoja.
Suomen puolustuslinjaa Karjalan kannaksella kutsuttiin Mannerheim-linjaksi, ja sen puolustuksessa käytiin sodan kiivaimpia taisteluita. Taipaleella suomalaiset tykit saavuttivat puolustusvoiton ja pitivät asemansa sodan loppuun asti.
Länsiliittoutuneet Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta tarjosivat Suomelle suoraa sotilaallista tukea. ”Avun” tarkoituksena ei kuitenkaan ollut lähteä sotaan Suomen puolesta, vaan hyökätä Ruotsiin ja Norjaan. Malmin viennin estämiseksi Saksaan oli tarkoitus miehittää Pohjois-Norja ja Norrbotten.
Summan kohdalla Karjalan kannaksella käytiin kiivaita taisteluita. Vasta joulukuussa 1939 suomalaiset pystyivät torjumaan Neuvostoliiton hyökkäyksen. Helmikuun puoliväliin mennessä oli lisätty uusia neuvostojoukkoja, jotka hyökkäsivät uudelleen ja onnistuivat murtamaan suomalaisten linjat. Suomalaiset käynnistivät vastahyökkäyksiä, jotka epäonnistuivat ja joita seurasivat raskaat tappiot. Neuvostojoukot olivat onnistuneet murtamaan Mannerheim-linjan ja etenivät kohti Viipuria.
Suomen poliittinen johto oli ymmärtänyt, että monista suurista voitoista huolimatta se ei pitkällä aikavälillä voinut vastustaa Neuvostoliiton valtavaa lukumääräistä ylivoimaa sekä miesvahvuudessa että sotamateriaalissa. Hallitus lähetti ulkoministeri Väinö Tannerin Tukholmaan aloittamaan neuvottelut Neuvostoliiton kanssa. Maaliskuun alussa 1940 Moskovassa käytiin lopulliset rauhanneuvottelut, ja sopimus allekirjoitettiin 12. maaliskuuta 1940, ja aselepo määrättiin seuraavaksi päiväksi.
Suomalaisten tappiot miehistössä olivat yhteensä 22 451 kaatunutta, 45 384 haavoittunutta ja 1406 kadonnutta. Neuvostoliiton tappiot olivat 450 000 kaatunutta ja haavoittunutta miestä ja valtavat määrät sotamateriaalia, muun muassa 3 500 panssarivaunua ja 500 lentokonetta.
Suomen rauhanehdot olivat ankarat: koko Karjalan kannas menetettiin Viipurin kaupunki mukaan lukien, ja koko Laatokan Karjala menetettiin Neuvostoliitolle. Lapissa menetettiin Salla, Kuusamo ja Petsamo. Neuvostoliitolle joutui myös useita Suomenlahden saaria.
Tärkeintä oli kuitenkin se, että maa ja kansa säästyivät kommunistiselta ikeeltä, joka oli koetellut suurta osaa Suomen naapurimaista. Menisi kuitenkin vain reilu vuosi, ennen kuin Suomi joutuisi jälleen puolustautumaan suurta itänaapuriaan vastaan.
Jepareilta tuli huolestuttava, mutta odotettavissa oleva päivitys tähän marakattikatujengiongelmaan liittyen. Taposka ollut ihan hiljaa, onkohan jo siirretty lappuliisaksi? Pitäs laittaa tyyppi tutkintaan vääräntiedon jakamisesta ja isänmaan pettämisestä..
Oi niitä ihania aikoja, kuinka me kaikki kaivataankaan niitä uudestaan. Kunnian ja loiston päivät palaavat pian jälleen, seuraamme viisaita johtajiamme katkeraan loppuun asti.
Siilasvuo ei yksin johtanut Suomussalmen taistelua. Itse asiassa hänen esimiehellään kenraali Tapolalla oli suuri rooli. Siilasvuo ei totellut Tapolaa ja sen takia ilmeisesti 163. divisioonaa ei saatu mottiin ja tuhottua, vaan pääosa pakeni melkein koko kaluston kanssa jäitse Juntusrantaan. Jos Siilasvuo olisi uskaltanut hyökätä vielä lisää eikä ruvennut arkailemaan, niin myös tällöin olisi voinut tulla suuri voitto. Alpo Marttinen ja se Uno Fagernäs neuvoivat tähän, mutta Siilasvuo mokasi.
Pääosan sotasaaliista 163. divsioonan kalustosta sai everstiluutnantti Susitaipaleen Ryhmä Susi, jonka panos oli tärkeä Suomussalmella. Susitaival ja Siilasvuo eivät tulleet toimeen keskenään ja Susitaival sai operoidan melko itsenäisesti.
Sodan jälkeen Siilasvuo otti kaiken kunnian koko SUomussalmesta ja unohti teoksestaan kaikki muut Marttisesta Tapolaan. Hän kirjoitti nopeasti kirjan Suomussalmen taistelut sekä Kuhmo Talvisodassa ja nousi maineeseen.
Tosiasiassa SIilasvuo oli melko surkea komentaja ja hän mokasi Kiestingin suunnan hyökkäyksen melko perusteellisesti. Täällä hän aiheutti tolkuttomia tappioita ja everstien Somersalo ja Turtola turhan kuoleman. Päätön johtaminen johti Kiestingin mottiin ja rajuihin tappioihin Kiestinkiin edetessä. Turtola olisi vallannut Kiestingin paljon helpommin ja koukkinut tielle eikä edennyt kauas ratalinjaa pitkin mtättömillä voimilla
Eräs toimittajanainen laati Uhtuan ja Kiestingin suunnan historiaa ja lähetti teoksen pyynnöstä Siilasvuolle. Tämä ei koskaan palauttanut materiaalia. Teos jäi tekemätä ja julkaisematta
Siilasvuo oli hyvin outo ja vaikea herra, joka ei juuri tullut toimeen kenenkään kanssa
Se oli mahtavaa kun se ryhmä romppainen valtasi sen venäläisen soppatykin, leipääkin tuli kuorma-autolastillinen. Ei sitä kuitenkaan joutanut syömään kun oli kiire sotimaan.
Muistaakseni kenraali Hägglund, ei se nuorempi, vaan hänen isänsä oli hyvin pettynyt saksalaisten aseveljien suorituksiin korpisodassa. Hän oli jossakin tilanteessa purkanut kiukkunsa aseveljiin, nimittämällä näitä tomppeleiksi pe****reijiksi, josta saksalaiset valittivat Mannerheimille ja vaativat virallista anteeksipyyntöä. Mannerheim käski kenraalin tulla puhutteluun, ja kysyi mitä tämä oli sanonut ? Hägglund vastasi, ” En nyt tarkkaan ottaen osaa sanoa, sillä saksankielen taitoni ei ole niin hyvä että muistaisin kaikki armeijan käyttämät termit.” Ihme kyllä, tämä selitys riitti eikä mitään anteeksipyyntöä koskaan kuultu.
Jussi Turtolan kuuluisat sanat Kiestingin valtausta edeltäneeltä ajalta Siilasvuolle. ” Herra kenraali, kyllä täällä kuollakin voidaan. ” ja niin myöskin kävi. Turtolan sota päättyi konekiväärisarjaan hyökkäyksen aikana. Toinen täysin turha uhri oli kenraali Einari Vihma. Hän kaatui Ihantalassa 1944 tykistötulessa.
Petsamo menetettiin vasta jatkosodan rauhassa. Talvisodassa Petsamo kaivoksineen jäi vielä Suomelle.
Petsamosta osa menetettiin jo -40 ja kokonaan jatkosodan jälkeen.
1940 menetettiin hyvin pikkiriikkinen osa pohjoisosista.
Törni ei oikeastaan loistanut talvisodan päivinä, hänen kultakautensa ajoittui vasta jatkosotaan.
Kyllä näin oli. Törni oli muistaakseni talousalikersantti, muuta teki kyllä talvisodassakin aika rohkeita liikkeitä, jotka eivät normaalisti kuuluneet talousmiehille. Kävi sitten RUK:n välirauhan aikana, jos oikein muistan ja sieltä sitten jatkosotaan kaukopartiohommiin.
Taisi tuo Petsamo lähteä vasta Jatkosodan jälkeen.
Petsamosta osa menetettiin jo -40 ja kokonaan jatkosodan jälkeen.
Koti, uskonto ja isänmaa olivat silloin vielä arvossaan. Nykyään mikään ei ole tärähtäneille pyhää. Kaikki pyritään romuttamaan.
Kokoomuksellekin tuntuu nykyään olevan tärkeää myös koti, uskonto (myös islam) ja EU. Kotimaasta ei ole niin väliä.
Suomessa oli silloin vielä miehiä. Nyttemmin tilanne on se, että maahan perustetaan afrikkalaisten ja lähi-itäläisten siirtokuntia, noin ensialkuun. Ja mekko-Einarit sun muut emäntä-Kallet innoissaan hääräilee josko uskaltaisi homostelua tulijoille alkaa esittelemään mukavana yhteisenä pelihetkenä. Tämän valtion tilanne ei suinkaan ole huono, vaan se on täysi katastrofi
On jotain tekemistä, kun pitäisi laittaa valtakunta kuntoon. Siinä erotellaan jyvät akanoista, kun kotimaata korjaillaan. Jotkut kyyristelevät sohvillaan ja valittavat. Jotkut ovat päättäväisesti tekemässä kuka mitäkin, jotta hullutus lakkaisi.
Sinä jaksat uskoa, että asiat on vielä korjattavissa. Toivon hartaasti, että olet oikeassa. Mutta tekijöitä ei vaan löydy, koska monet suorastaan pelkää. Pelkää sitä, että joutuu tilanteeseen jonka takia saa potkut töistä ja tulee leimatuksi niin, että työpaikkaa ei enää saa sen takia. Ihmiset lähtevät siitä, kun itse jotenkin selviää niin se riittää. Näkeehän sen, että jos naapurilla menee huonosti siitä suorastaan iloitaan. Päättäjillä on suunnitelma tämän maan tulevaisuudesta ja he varmuudella hoitavat homman maaliin kannattajiensa avulla. Joita maassa riittää näinkin tuhoisaa politiikkaa tukemaan kuten kokoajan nähdään. Seuraavat vaalit on Suomen kannalta ratkaisevat, mutta en vaan iaksa uskoa ihmeeseen. Ratkaiseva massa kyllä hoitaa kokkarit ja sossut valtaan tuhojaan tekemään, ja muu kansa katselee salkkareita ja sohvapottuja sun muita temppareita, että sen pituinen se.
Montakohan suomalaista on työpaikkansa menettänyt ja tullut niin leimatuksi ettei enää uusia töitä löydy ? Minä uskon pikemminkin siihen että kun tietyt tahot jankuttavat näitä totena, ne aletaan uskomaan todeksi. Tilanne on vähän samanlainen kun muuan tavaratalon kanssa. Rasismista syytetyn yrittäjän väitettiin pikapuoliin menevän konkurssiin, mutta todellisuudessa kaupankäynti lisääntyi. Nekin jotka paheksuivat yrittäjän mielipiteitä, ja vetivät hetkeksi tuotteensa pois, palasivat takaisin. Maailma kun ei kuitenkaan pyöri viherkommunistisella aatteella. Rahalla on yhä se voimansa, millä viittaan siihen että jos yrittäjän kautta hyötyvien tahojen pitää valita ituhippien rasismimölinät ja menettää tuloja, kallistuu vaaka kuitenkin tulojen suuntaan. Ne tyhjätaskut itupellet ja muut nillittäjät jää toiseksi.
En tiedä onko kukaan menettänyt työtään, mutta sekin riittää että pelkää. Jotkut lamaantuu peloissaan ja jotkut alkaa vasta toimimaan kun pelko iskee. Päättäjät Euroopassa on nyt sillä linjalla kansalaisten suhteen, että ei se mitään jos vihaavat meitä pääasia että pelkäävät. Ranskalaiset lyö lujaa hantiin päättäjille pistäen itseään likoon oikein kunnolla, mutta niin vaan meni nytkin eläkelain muutos läpi. Kyllä se jolla on armeija ja poliisit puolellaan on vahvoilla näissä kiistelyissä. Suruta vetelee poliisit turpaan porukkaa joka päätäjiä vastaan pullikoi. Seuraavat vaalit näyttää miten suomalaiset haluavat asiotaan hoidettavan ja sen kyllä tietää jo nyt. Ahneus ja kiima tekee selvää jälkeä Euroopassa, ja tuskin mekään ilmiöltä vältytään. Tuleville päätäjille annan vihjeeksi talouden pikaiseen nousuun saatamiseksi -kaikesta huolimatta- että ottakaa insinöörit itäisiltä mailta ja akateemikot Afrikasta niin tulee talouteen vauhdilla positiivista pöhinää
Moni suomalainen sanoo nykyisin, ettei Suomessa ole enää mitään puolustamisen arvoista. Eikö se oma elämä sitten ole puolustamisen arvoinen asia? Siitähän tässä kaikessa on kyse. Omasta elämästä. Kun ei se oma mukava elämä voi jatkua jos yhteiskunta ympäriltä luhistuu. Moni suomalainen sanoo myös, että jättää Suomen, jos sitä tai tätä. Sitäkin voisi pysähtyä ajattelemaan, että kuinka vaikeaa se kotimaan lopullinen jättäminen todellisuudessa olisi. Joten. Pakkohan tässä on omaa itseään puolustaa.
Erikoista on että ne henkilöt joiden puheissa koko ajan kuultaa viha välimeren ylittäneitä kohtaan, ja tarve ilmaista ettei niitä pidä arvostaa minkään vertaa koska eivät viitsi tehdä mitään oman maansa puolesta, ovat kuitenkin kertomassa että he kyllä lähtevät suomesta jos joku konflikti alkaisi. Onko siinä paljon varaa arvostella muita, kun oma käytös noudattaa samaa linjaa tulijoiden kanssa ?
George Washington sanoi kuolemattomat sanat. ” Olen pannut merkille että ne jotka puhuvat eniten vapaudesta, ovat vähiten valmiita tekemään mitään sen eteen.”
Tälläkin sivustolla on henkilöitä joiden ” vakaumus ” uhkuu isänmaallisuutta, mutta sitten sanotaan perään ettei kyllä tehdä mitään suomen puolesta. Verukkeena käytetään lauseita, ” En sodi mitään naton sotia. ” tai ” En puolusta homosaatiota.” Niistä kun ei ole edes kyse siinä vaiheessa jos miehiä tarvittaisiin. Kyse on tämän kansakunnan elämästä, ja oikeudesta olla suvereeni muiden kansakuntien joukossa. En usko että kukaan lähtee sotaan ajatuksenaan, ” menen puolustamaan pridekulkueita, ” tai ” haluan sotaan kun natokin on olemassa.” Jos pitää periaatteenaan ajatusta ettei voi toimia oman kotimaansa hyväksi, kun joku poliitikonplanttu nillittää transsujen oikeuksista eduskunnassa, niin olisi korkea aika miettiä mitä oikeasti haluaa. Transsut voidaan kieltää lailla koska tahansa, jos siitä tulee ongelma, mutta jos menettää maansa olemalla pelkuri mikä juoksee karkuun, ei tarvitse odottaa että paluumuuttokaan onnistuisi kun savu on hälvennyt.
Niin kauan toivo elää kun maata johtaa puolueet,joille Suomi on tärkein kehitettävä kohde.Ei niin,että Suomi hyödyttää joitakuita poliitikkoja,hölosuupääministeri nykyhallituksesta esimerkkinä.
Ts.vasemmisto kaikilta osin oppositioon,samoin takiaispuolue.
Huokaus… Tuolloin Suomi oli vielä puolustamisen arvoinen. Nyt väestönvaihto alkanut ja hyvinvointivaltio tuhoon tuomittu kokomaailman sosiaalipummien elättäjänä, kunnes viimeisetkin velkarahat loppuvat..
Vähällähän luovutat. Suvakkien vieraita on pitkälti alle viisi prosenttia väestöstä, vaikka laskettaisiin hieman ruunsaan puoleisesti niiden määrä.
Ja jo tässä vaiheessa katsot, että maa on menetetty.
Haluatko taistella Suomen puolesta, vai antaa heti periksi, kun onjoillain alueilla kovin tummaa katukuvaa?
Viimesodissa rajan yli yritti tulla pajon suurempi määrä aseistettuja ryssiä, eikä annettu periksi ja siksi sinäkin sait kasvaa Suomessa.
Nämä suvakkien vieraat katoavat lainsäädännöllä, ei tarvitse tarttua kivääriin. Pitää nousta poliittiseen vastarintaan, eikä olla niin nynny, että heti antaa periksi, kun Allah lähettää profeettansa sanomaan ”pöö”.
Nykyään Suomi on sen verran arvoissaan, että Talvisodan loppumisen pm. (13.3.-40) on tullut huomioiduksi ”kaikissa medioissa”. Tämäkin Kansalaisen ilmoitus on täräytetty eetteriin jo klo 18.01. – En olisi uskonut sitäkään, että nyt ko. pm:llä HS kirjoittaa ”kulttihenkilö Mannerheimin myytin” rakentämisen olleen nk. lähipiirin tarkkaa käsialaa. Koskakohan nää vaatii oikeasti Marskin patsaan poistoa Helsingin keskustasta, sen etovan provon l. Kiesman viereltä?
Valtion suojatöissä yliopistoissa ja muissa laitoksiisa olevat loiset haluaa tänne enempi loisijoita, oikeaa työtä tekevä kansa kustantaa näiden kummankin loisen elämän.
Ylipäällikön päiväkäsky 14.3.1940
”Valitettavasti ei suuriarvoista lupausta avusta, minkä länsivallat antoivat, voitu toteuttaa,”
https://www.paivanlehti.fi/ylipaallikko-mannerheimin-paivakasky-no-34-suomen-kunniakkaan-armeijan-sotilaat/
Valitettavasti sitä aikaa ja nykyisyyttä ei ole syytä rinnastaa. Suomella ei ollut mitään liittolaissopimusta kun talvisota alkoi. Nyt olemme menossa natoon ja tilanne on toinen. Muista myös että jo 1941 meillä olikin taustavoima mikä piti lupauksensa sodan loppuun asti. ME luistimme siitä, ei NE.