Suomen kielen isänä tunnettu Mikael Agricola loi myös pohjaa suomalaisen kasvitieteen ja lääketieteen sanastolla. Noin 300 vuotta myöhemmin 9. huhtikuuta syntynyt Elias Lönnrot kokosi ensimmäisen suomenkielisen kasvioppaan Flora Fennican - Suomen Kasvion ja ensimmäisen suomenkielisen lääkärikirjan, joka sisältää ohjeita lääkekasvien käytöstä.
Mikael Agricola (n. 1510-1557) tiedetään suomen kirjakielen luojana. Ensimmäinen suomenkielinen kirja oli Agricolan Abckiria, joka julkaistiin vuonna 1543. Samaan aikaan hän laati ensimmäistä Uuden testamentin suomennosta.
Poikkeuksellisesti Agricolan kunniaksi liputetaan hänen kuolinpäivänään, koska hänen syntymäpäivänsä ei ole tiedossa.
Suomen kielen isänä tunnettu Agricola oli edelläkävijä myös suomalaisen kasvitieteen ja terveydenhoidon alalla. Rucouskiria Biblian kalenteriosa sisältää 22 yrttiä ja lääkeainetta ja siinä opastetaan kasvien käyttöä eri vuodenaikoina.
Agricola vakiinnutti teoksissaan noin 70 kasvinimeä ja loi pohjan lääketieteelliselle sanastolla joka liittyi kasveilla parantamiseen.
Huhtikuun 9. päivä on Elias Lönnrotin (1802-1884) syntymäpäivä. Lönnrot tunnetaan kansalliseepoksemme Kalevalan kokoojana, mutta hän oli myös merkittävä kasvitieteilijä. Lönnrot kokosi ensimmäisen suomenkielisen kasvioppaan Flora Fennican - Suomen Kasvion, joka oli mullistava kasvitieteen teos, joka sisälsi tietoa lääkekasveista tavallisen kansan ja lääkäreiden hyödynnettäväksi.
Lönnrot keksi ja vakiinnutti satoja suomalaisia kasvinimiä, kuten horsma, siankärsämö, pietaryrtti ja niittyleinikki. Hän loi suomen kieleen myös kasvitieteellisiä termejä, kuten emi, hede, verhiö ja teriö, joita käytetään edelleen.
Lönnrot keräsi laajan kasvikokoelman eli herbaarion. Sen alkuperäistä laajuutta ei tiedetä, sillä Lönnrotin kuoleman jälkeen kokoelmaa käytettiin vuosikymmeniä kouluopetuksessa ja osa näytteistä on voinut tuhoutua. Kajaanin kaupunki lahjoitti vuonna 1922 hallussaan olevan Lönnrotin herbaarion Turun yliopiston kasvimuseolle. Kokoelma sisälsi tuolloin 930 näytettä, joista osa oli niin huonossa kunnossa, ettei niitä voitu pelastaa. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta herbaariota säilytetään erillisenä kokoelmana ja se on digitoitu kokonaisuudessaan.
"Tarpeellisten ja hyödyllisten koulu-oppien sekaan on epäilemättä kasvioppi luettava. Se tarjoaa samassa sielun, kun ruumiinki voimille hyvin sopivaa ja otollista harjoitusta, eikä kuin moni muu oppiaine yksipuolisesti ainoastaan edellisille. En tiedä, mikä paremmin kun kasvioppi totuttaisi harjoittajaansa omavaraiseen tutkintoon ja ulkonaisten erinäisyyksien tarkkaan havaintoon.
Enkä tiedä mikä oppilaiselle saattaisi paremman mielihyvityksen, kun se että äsken tuntemattomista kukista sai tuttavia itselleen. Tuttavia, jotka jälkeenpäinkin usein näkee ja joiden seurassa voipi monta iloista hetkeä viettää, monella suloisella muistolla mieltänsä lohdutella, ettei suuresti kaipaakkaan muita joutavia, usein turmelevaisiaki seuroja." Elias Lönnrot, Flora Fennica 1860.
Kirjoittamassaan Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri -kirjassa Lönnrot korosti hygienian, ravinnon, raittiuden ja rokotusten tärkeyttä taistelussa kulkutauteja vastaan. Teos on ensimmäinen suomenkielinen lääkärikirja, joka sisältää runsaasti ohjeita lääkekasvien käytöstä.
"Haju ryytisekainen väkevä, maku karvas, kutistava. Oluehen käydessä pantuna lisää sen voimaa. Lääkkeeksi käytetään kukkia joko teenä, keitesakona, tahi kukkaviinana (tinktuura) asettamaan veren tai muita juoksuja, puhkuja, ähkyjä, reväsimiä (sydänalanpoltto, pitkällinen sydämen- ja vatsanseudun vaiva, mm. mahakatarri), synnytystuskia, leinivikoja, lökätautia ja muita", on Lönnrotin ohje siankärsämön käyttöön.
Pajun kuorta hän ohjeisti käyttämään "vilutaudissa", eli kuumeessa. Nykyään tiedetään, että pajun kuori sisältää salisiiniä, joka on aspiriinin esiaste.
Lönnrotilla oli ehdotuksia muuhunkin terveydenhoitoon: hän olisi halunnut "terveyspoliisit" puuttumaan rahvaan epäsiisteyteen ja pakkotarkastuksen matkustaville sukupuolitautien torjumiseksi.
"Syitä tautehin ja kivulaisuksiin on monenlaatuisia. Tavallisimmia ovat: liika syöminen ja juominen, nautintoainetten kehnous eli sopimattomuus, saastanen ilma, sistitön ruumiin korjuu ja muu elämä, waatetten sopimattomuus, äkillinen muutos lämpimästä kylmään eli kylmästä lämpimään, yliwoimanen rasitus, laiskuus, huwitusten pitkällinen nautinto eli muu wäärinkäytös, äkillinen wimmain eli mielenliikuntoin kohtaus." Elias Lönnrot.