Hallitusneuvotteluja seuratessa on jälleen saanut kuulla kunkin puolueen näkemyksiä siitä, mikä on Suomelle tarpeellista tai välttämätöntä. Päällimmäisin huoli monilla on huoltosuhde ja talous, joiden korjaamisen sanotaan olevan kohtalonkysymyksiä maallemme. ”Suomi ei selviä ilman asiaa X” on tuttu lause varmasti itse kullekin ja itselleni siitä tulee jostakin syystä mieleen erityisesti Petteri Orpo.
Väestönkasvua ja väestön aina vain paranevaa tuottavuutta pidetään elinehtona kokoomuksessa. Perussuomalaisia seuratessa taas syntyy kuva, että Suomen elinehto on ulkomailta tuotu fossiilinen polttoaine. Vihervasemmistolla tuntuisi olevan vielä enemmän ja vielä abstraktimpia ehdottoman välttämättömiä tarpeita. Mikä tahansa voidaan nimittää ihmisoikeudeksi, eikä mistään voi tinkiä. Yleisradiosta leikkaaminen estäisi köyhiä saamasta luotettavia uutisia ja niin edelleen. Luotettavaa tietoa kun voi saada ainoastaan valtiollisesta mediasta ja vain jos sillä on tarpeeksi suuri budjetti.
Mitä on selviytyminen ja mitä tapahtuu, jos Suomi ja suomalaiset lakkaavat selviytymästä?
Ei ole harvinaista, että mietin mielessäni vastausta tähän kysymykseen. Usein arvioin sitä myös suhteutettuna Suomen historiaan. Mitä menneet sukupolvet ajattelisivat nykyisestä keskustelusta ja selviämisen kriteereistä? Todennäköisesti he pitäisivät ajatuksiamme ja odotuksiamme täysin outoina. Selviytymisen kannalta on muutenkin hyödyllistä katsoa joskus taakse päin ja ottaa oppia menneestä. Siis muustakin kuin 1900-luvusta ja kaikkivoivan bruttokansantuotteen kyttäämisestä.
Kun katsotaan kauemmaksi Suomen historiaan, alkaa löytyä toinen toistaan hurjempia selviytymistarinoita. Toistuvat sodat itänaapurin kanssa ovat tietenkin sellaisia. Kenties rankin ajanjakso suomalaisille on ollut 1700-luvun alun suuren Pohjan sodan venäläismiehitys, jota kutsutaan isoksivihaksi. Tuohon aikaan suomalaiset joutuivat käytännössä kansanmurhan kohteeksi. Venäläiset hävittivät varsinkin Pohjanmaata minkä kerkesivät. Siviiliväestöä kidutettiin, tapettiin ja vietiin orjiksi Venäjälle. Myös luonnonolot ovat koetelleet esi-isiämme. 1600-luvun lopun kuolonvuodet pakottivat ihmisiä todennäköisesti kannibalismiin, eikä viimeisimmästä nälänhädästäkään ole kuin noin 150 vuotta.
Nälkäiset kerjäläiset tai vieraaseen maahan ryöstetyt lapset eivät osanneet kaivata polttoaineita tai sivistävää mediaa ainakaan ihan ensimmäiseksi. Savupirttien asukkaat eivät käyneet kouluja ainakaan niin paljon, että olisivat murehtineet talouskasvun tyrehtymistä. Väestön kasvu saattoi välillä kiihtyä ja välillä hidastua, joskus ihmisten määrä myös laski. Siitä huolimatta, silloinkin kun täällä oli ihmisiä reilusti alle nykyisen viiden miljoonan, Suomen kansa oli olemassa. Ratkaisevaa sen sijaan oli, ettei sen rinnalle tähän maahan asettunut muukalaisväestöä suuressa määrin.
Uhriudella ei pidä liikaa rakentaa identiteettiä. Se on nykyään halvin ja helpoin tapa saada julkisuutta, sekä samalla eräänlainen vastuunvapaus. Koettelemukset kannattaa mieluummin kääntää kertomuksiksi onnistumisesta ja ihan oikeasta kansallisesta selviämisestä. Älkää ymmärtäkö väärin sitäkään, että ihailisin mainittuja menneitä aikoja niin, että tahtoisin ne sellaisinaan palauttaa. Vaikka kansakunta säilyi, moni sen jäsen kuoli turhaan eikä siis kulunut selviytyjien joukkoon. Historialla on kuitenkin tapana opettaa ja menneiden sukupolvien koettelemuksista ja selviytymiskeinoista voi ehkä omaksua konkreettisiakin vaikutteita. Erätaidot ja kotitarveviljely muutama mainitakseni. Vähintäänkin menneisyyden tarkastelu antaa tarpeellista perspektiiviä, kun mietitään, mikä oikeasti on selviytymistä. Sellaisiakin kansoja on, jotka eivät ole selviytyneet. Mutta näitä ei sitten muualta löydykään kuin historiankirjoista – jos sieltäkään. Nälänhädät ja sodat koettelevat jokaista kansaa joskus, harvemmin sitä kokonaan hävittäen. Häviö sen sijaan saattaa seurata siitä, jos ei huolehdi omasta reviiristään ja päästää vieraita liian lähelle. Tästäkin historia opettaa.
Vaikka kaikki eivät täällä ole selvinneet, aina on jäänyt ihmisiä jatkamaan eloaan. Tänä suomalaisuuden päivänä on syytä muistaa, että me nykyajan suomalaiset olemme aiemmin selvinneiden jälkeläisiä. Ne, mitkä eivät ehkä selviydy, ovat nykyinen elintaso ja talousjärjestelmä. Kansana meillä taas on tässä maassa syvemmät juuret kuin millään markkinataloudella. Me olemme olleet täällä kauan sitä ennen ja olemme myös sen jälkeen. Ainakin siihen meillä on hyvät mahdollisuudet.
Hyvää suomalaisuuden päivää!
Olen aikaisemminkin asian maininnut. Euroopassakin on pieniä valtioita jotka eivät tavoittele väestönkasvua, pikemminkin päinvastoin. Meille sanotaan että emme tule toimeen ilman suurta väestönkasvua tai työvoima ei riitä. Esimerkiksi Monaco on aika pieni valtio ja siellä menee melko hyvin, ainakin jos otetaan huomioon tulotaso/asukas. Keskitymmeköhän vääriin asioihin, byrokraattien ja ylisuurien organisaatioiden elättämiseen.
Suomalaisten määrä ei kasva tuomalla ihmisiä kulttuureista, jotka ovat täysin erilaisia ja tuomalla niin paljon, että ne elävät omissa yhteisöissään sopeutumatta Suomeen ja suomalaisuuteen.
Jos Suomeen muuttaa hyvin pieni määrä sellaisia, ne sopeutuvat ja sukupolvien päästä niiden jälkeläiset ovat hyvinkin suomalaisia. Eurooppalaiset sopeutuvat suomalaisuuteen helposti, Euroopan ulkopuoliset eivät välttämättä sopeudu lainkaan.
Nykymenolla luodaan suomalaisten sekaan kasvava vieras kulttuuri, joka riittävästi kasvaessaan syrjäyttää suomalaiset, tekee suomalaisista vähemmistön omassa maassaan. Tämä ei näy heti, mutta pitää osata laskea kasvua ja ymmärtää mihin se kasvu johtaa.
Ei tulevaisuus synny toiveista ja uskomuksista, se syntyy konkreettisista teoista ja sitä voidaan hyvinkin ennustaa väestöryhmien kasvun suhteen. Jos ei ymmärrä tekojen seurauksia pitkällä tähtäimellä, on jo hävinnyt pelin.
Kaikki osaavat nyt ennustaa miten väestönkasvu auttaa tulevaisuutta, mutta jos sanoo että siinä menee valkoisilta elintila, ei osata laskea yhtälöä on se niin vaikea hahmotettava.
Japanissa väestönkasvu on heikkoa ja kansakunta ikääntyy. Japani ei kuitenkaan ota ulkomaalaisia kovin helposti asukkaiksi. Esim. turvapaikkoja Japani myöntää vuosittain tusinan verran. Kun verrataan kansakuntien kokoon tuota myönnettyjen turvapaikkojen määrää, tarkottaisi se Suomelle 0,5 turvapaikan myöntämistä vuosittain.
Japanissa panostetaan automaatioon ja robotteihin. Eivät ilmeisesti ole huolissaan tehtaidensa tuotannosta, koska uskovat selviävänsä vähemmälläkin porukalla.
Kumma, että Suomessa ei juuri puhuta automaation ja muun teknologian vaikutuksesta tuleviin työntekijätarpeisiin. Puhutaan työvoimapulasta ja tuodaan kasapäin elätettäviä heikentämään huoltoruhdetta olennaisen paljon. Asenne on ikään kuin Suomesta haluttaisiin tehdä halpatyövoiman maa, jossa automaatio ja korkeampi teknologia ei korvaisi alemman palkkatason töitä lainkaan.
On tietysti halvempaa hankkia halpaa työvoimaa sen sijaan, että panostettaisiin automatiikkaan, mutta se johtaa siihen, että kilpaillaan lopulta kehitysmaiden kanssa, kun kehittyneemmät maat jatkavat korkeatasoisempaa tuotantoa ja tuottamistapaa.
Siellä ei riitä että osaa sanoa auttavasti, minula ola Toyta, huva autto.
Jos Suomen talous aidosti haluttaisiin laittaa kuntoon, pienennettäisiin virkamieskuntaa reippaasti. Heti kättelyssä puolet pois ja jatkossa vielä liki puolet jäljelle jääneistä. Se on suurin turha menoerä.
Ulkomaalaisten elättien ylläpito lopetettasiin myös ja ne palautettaisiin kotimaihinsa. On täysin järjetöntä ottaa sosiaaliturvan piiriin ihmisiä, jotka eivät tee mitään hyödyllistä vastineeksi. Kaiken kukkuraksi ne aiheuttavat paljon ongelmia, joista ei saa tiedottaa, koska suomalaiset voisivat saada niistä huonon kuvan, siis ei saa kertoa totuutta, jotta suomalaiset tietäisivät totuuden.
Jos ongelmia aiheuttavat ovat suomalaisten silmissä ei-toivottuja ihmisiä, on kyse terveestä ajatelusta, eikä mistään suvakkien väittämästä rasismista. Suomen rasistisimpia ihmisiä ovat suvakit, koska heidän tekonsa ja puheensa perustuvat ihonväriin ja rotuun. Suomalaisten halu olla elättämättä sosiaalin varaan elämään tulleita ulkomalaisia ei perustu rotuun tai ihonväriin. Aivan sama kielteinen suhteutuminen syntyisi, jos Ruotsista tulisi kymmeniä tuhansia elämään suomalaisen sossun piikkiin.
Monaco ei ota vastaan YHTÄÄN välimeren purjehtijaa, mutta tämä ei aiheuta Eva Biaudet:n tai Anna Maja Henrikssonin kohdalla sydämentykytystä. Miksi, eikö ne kansainväliset ihmisoikeudet pädekään monacossa ja jos ei, miksi niiden pitäisi päteä muuallakaan.
Väestönkasvusta puheen ollen, jos pelkkä väestönkasvu olisi avain onneen pitäisi afrikan suorastaan rypeä onnentunteessa. Näin ei kuitenkaan ole, joten herää kysymys miksi ei ole, tai miten se sama populaatio euroopan puolella toisi jotain niin arvokasta tullessaan että emme voi laittaa stoppia vallukselle ? Mikä asia esimerkisi suomessa vaatii tolkutonta afrikkalaisten lisäämistä väestöpohjaan, siis oikeasti, mikä ? Me osamme tehdä kaikki asiat mitä tämä maa vaatii, olemme tehneet sen aiemminkin. Olemme luoneet kehityksen ja huippu osaamista, olemme maailmalla korkealle noterattu kansakunta luottamuksen ja osaamisen eri alueilla.. Muuttuvatko nämä tekijät vieläkin paremmaksi sillä että Saharan eteläpuolelta saapuu KELA:n asiakkaita, joilta ei suju edes suomen kieli vielä reilun kolmenkymmenen vuoden maassa norkoilemisen jälkeen. Ei ole älyllistä sanoa että tulijat ovat arvo itsessään, koska arvo tulee voida mitata myöskin hyötynä mikä saadaan. Jos kolme sadasta käy töissä, ja sen lisäksi nostaa lapsilisiä kymmenestä penskasta, hän ei hyödytä mitään.
Arvo itsessään ei kuitenkaan jostain syystä riitä jos puhumme kantaväestön edustajista. Meiltä vaaditaan nopeaa työllistymistä ja osallistumista yhteiskunnan pyörittämiseen. Wahlroos on ottamassa sosiaalituet pois kantaväestöltä, mutta ei tee sitä muiden kohdalla, joku siinä ” itseisarvossa ” silloin mättää.
Maa, missä on vähänkin tolkkua, eikä ideologista puppua tai sille alistumista, ei ota vastaan pummeja, joita nämä pääsääntöisesti ovat. Itsekin ne puhuvat keskenään siitä, että mistä saa parhaat edut, mitä tarinoita kannattaa kertoa ja missä on helpointa saa pysyvä oleskelulupa. He siis kertovat ihan itse millä asialla ovat, mutta suvakit leikkivät tuossa kohden, etteivät tiedä tuosta mitään ja että olisi rasistista väittää, että niiden omat puheet kertoisivat niiden motiiveista.
Poliitikoilla näyttää olevan käsitys että mitä enemmän ihmisiä, niin sitä enemmän Suomelle tuloja(veroja).
Sehän pitää sinänsä paikkaansa, että kun suomalaiset köyhät varattomat saa tulonsiirtoja, niin käytännössä kaikki palautuu jotain kautta veroina valtiolle.
Mutta jo vuosikymmeniä on tiedetty että afrikan ja lähi-idän maahanmuuttajat lähettää niitä tulonsiirtoina saamiaan rahoja kotimaahansa miljoonittain.
Esimerkiksi siellä ”maahanmuuton symboliksi” nousseessa Itäkeskuksen puhoksessa, on kaksi afrikkalaisten rahansiirto liikettä.
Se kertoo sen että ainakin perheellisillä töitä tekemättömillä mamuilla tuet on liian suuret.