Kansalainen julkaisee Suomalaisuuden Liiton 8.12.2021 tekemän kannanoton.
Kansalliskielistrategia on valtioneuvoston periaatepäätöksenä 2.12.2021 hyväksytty pääministeri Sanna Marinin hallituksen kielipoliittinen tahdonilmaisu, jossa on laadittu kielipolitiikalle suuntaviivat, päämäärät tavoitteet ja toimenpiteet.
Tämä kuulostaa normaalilta. Kaikki strategiaan tutustuneet voivat kuitenkin todeta, että strategialla on vain vähän tekemistä todellisuuden kanssa. Epäilemme, että hallituspuolueiden puheenjohtajat eivät ole edes tutustuneet strategiaan. Terveellä järjellä varustettu ihminen ymmärtää kuitenkin heti mistä on kyse.
Todellisuudessa Suomessa on mahdollista elää täysipainoista elämää suomeksi, siis ruotsia osaamatta. Suomen kielen taito on käytännössä ehdoton vaatimus Suomen työmarkkinoilla pärjäämisessä. Ruotsin taito on puolestaan vaatimuksena monissa tehtävissä julkisella sektorilla ja kaksikielisissä kunnissa. Asetelma ei ymmärrettävästi tyydytä kaksikielisyyteen sitoutuneita asiantuntijoita, etujärjestöjä ja kielipoliitikkoja. He ovat kateellisia todellisuudelle, jota he yrittävät sovittaa kieliaatteeseensa, sen sijaan että sovittaisivat ohjelmaa todellisuuteen. Tästä syystä he pyrkivät pitämään yllä asetelmaa, jonka alkupiste oli vuonna 1968 tehty peruskoulun kieliratkaisu. Nykyään jokaisen suomenkielisen on opiskeltava jokaisella opintoasteella ruotsia. Kyseinen pakko esitetään strategiassa ”mahdollisuutena” tai ”oikeutena”. Tämä outo käsitys tasa-arvosta ilmentää eräänlaista kaunamoraalia. Tämä on sairasta ja pitäisi lopettaa.
Strategialle on tunnusomaista kaksikielisyysaatteen nostaminen kaiken yläpuolelle, siinä leikitellään häikäilemättömästi toisten eduilla, ei haluta ymmärtää kansalaisten motiiveja ja kieltäydytään ehdottomasti keskustelemasta ruotsin pakollisuudesta. Strategia, joka sulki eri mieltä olevat, kuten Suomalaisuuden Liiton, valmistelun ulkopuolelle, edustaa kovenevia asenteita suomenkielisiä, suomenkielisiä vanhempia ja lapsia, suomenkielisiä valtionhallinnon työntekijöitä ja maahanmuuttajia kohtaan.
Strategia tarkastelee kieliasioita Suomen, siis valtion, ja sen kansalliskielten kannalta, ei ihmisten kannalta. Perustuslaki puhuu suomenkielisten ja ruotsinkielisten väestöjen, siis ihmisten oikeuksista, mutta strategia välineellistää ihmiset kielten välineiksi. Unohtaessaan oikeat ihmiset, joilla on oma kieli ja tähän perustuvat kielelliset tarpeet ja yhteenkuuluvuus, strategia avaa vinon näkökulman todellisuuteen. Tällaisella siirrolla ihmisistä kieliin sivuutetaan myös kieliasioiden käsittelyn historia ja kielletään sen poliittisuus.
Strategiassa sovelletaankin kielipolitiikan määritelmää, joka ei sisällä lainkaan politiikkaa, ei siis käsittele suomenkielisiä kieliyhteisönä, jolla on kielipoliittisia etuja ja tarpeita. Politiikan ottaminen pois kielipolitiikasta on kuitenkin kansanvallan vastaista. On väärin esittää kielipolitiikka aihepiirinä, jossa ei ole ristiriitoja, erilaisia etuja ja näkemyksiä, koska silloin, kun kaikki ovat samaa mieltä, kukaan ei yleensä ajattele.
Huolimaton ja yksisilmäinen ajattelu leimaakin koko strategiaa. Strategia (päämäärä 3.2.) esittää mm. ongelmaksi sen, että suomenkieliset eivät halua opiskella ruotsia ja toteaa, että valtiovallan tulee ”varmistaa kansalaisten mahdollisuus ja motivaatio opiskella toista kotimaista kieltä” – eli, että valtion tulisi suostutella ja pakottaa. Niinpä strategia moittii suomenkielisiä vanhempia ja lapsia siitä, että huoltajat valitsevat edelleen usein englannin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Tämä osoittaa, että strategiaa hallitsee ruotsinkielisten etujärjestöjen näkökulma todellisuuteen, mikä sotkee ja hämärtää kysymystä kielivalinnasta ja sen järkevyydestä. Strategian tekijät ovat ilmeisen tyytymättömiä suomalaisvanhempien ratkaisuihin, eivätkä pyri ymmärtämään näiden perusteita. Vanhemmilla on kuitenkin aito ja realistinen kiinnostus oman lapsen kielten oppimisen vaihtoehtoihin, vaativuuteen ja onnistumisen edellytyksiin. Strategia suhtautuu tähän vanhempien rooliin, viisauteen ja päätösvaltaan lastensa suhteen ylenkatsoen ja kaunaisesti. Strategian lapsia välineellistävä häikäilemätön piittaamattomuus on rikollista.
Vastaavanlaista tarpeiden ohittamista tapahtuu kautta linjan. Strategia esittää myös maahanmuuttajien kotouttamista ruotsin kielellä ja hallinnon ja virkamieskunnan kielitaitovaatimusten tiukentamista. Ruotsin osaamisvaatimuksia ja painetta ruotsin osaamiseksi lisätään, vaikka tehtävien hoito ei tätä edellyttäisi. Toimenpiteitä ei perustella tehtävien edellyttämillä ruotsin kielen osaamisen tarpeilla, vaan ruotsinkielisten suhteellinen osuuden pienentymisellä hallinnossa. Tämän vuoksi suomenkielistä hallintohenkilökuntaa halutaan painostaa ja muuttaa kielitaitovaatimuksia ruotsinkielisiä suosiviksi. Tämä on järjetöntä henkilöstöpolitiikkaa, väärin ja sairasta. Näistä toimenpiteistä on ehdottomasti pidättäydyttävä.
Strategia rakentuu ohipuhumiselle, valheen perustalle. Kansalaisten välineellistäminen kansalliskieliaatteen pelinappuloiksi ei edistä keskinäistä ymmärrystä ja sovinnollisuutta, vaan jakaa suomalaisia. Mitta on täysi – on palattava kielirauhaan eli kuuntelun, sovinnon ja keskinäisen kunnioituksen ja ymmärtämisen kannalle.
Eihän Ruåtsin kielessä ole muuta vaikeata kuin sanat ja kielioppi….
Siksi keskityin Englannin kielen opiskeluun ja hyvin se on työkielenä palvellut
On siinä kans ne perskeleen hurrit ja svedupellet. Englanti on ykkönen. Espanjaa pitäisin kakkosena. Sitten tulee saksat, ranskat, kiinat ja japanit.
Espanjankielisiä on enemmän kuin englanninkielisiä, mutta jos aikoo tehdä kauppaa, pitää muistaa, että englanti on rahan kieli. Siksi se on myös ns. lingua franca.
Suomen kaupantekoa ajatellen espanjan edellä on saksa ja ehkä ranskakin. Osin kaupanteon onnistuminen on kiinni siitä, miten hyvin paikallinen kieli osataan ja kulttuuri ymmärretään.
Kiina näyttää olevan merkittävä, mutta Kiinan systeemin huomioiden, ei ole kovin varmaa, että kuinka kauan se on merkittävä, ennen kuin se romahtaa. Sen romahtamisen jälkeen tulee ehkä vuosikymmen vaisua aikaa, mutta se kyllä nousee, jos systeemistä tulee kokolailla vapaa. Länsi vei sinne osaamisen ja pääomaakin on kertynyt, joten se voi nousta nopeasti romahduksen jälkeen. Kielen osalta Kiinassa pärjää kaupanteossa englanniksi, muta kielen ja kulttuurin osaaminen on ilman muuta suuri etu.
On hyvä, jos japaniakin jotkut osaavat, sillä onhan se kuitenkin iso maa mihin viedä.
Jos kouluissa olisi vapaus valita kielistä, niin engalannin lisäksi tulisi tarjota saksaa, ruotsia ja ranskaa kaikkialla, venäjää, espanjaa ja italiaa aika monissa kouluissa, ei sovi unohtaa portugalia Brasilian tähden, ja myös kiinaa, japania, arabiaa ym. Siis laaja tarjonta eri kielistä, jotta osaajia riittäisi kaikkiin tarpeisiin. Esittämäni ajatus kielten tarjonnan laajuudesta ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kumminkin kuvaava.
Pakkoruotsi – niin, sitä se on; pakkoruotsia – on muistaakseni Keskustapuolueen Johannes Virolaisen poliittisen lehmänkaupan tulos. Se siis on olemassa poliittisen vehkeilyn eikä tarpeen vuoksi.
Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa 95%:n enemmistö pakotetaan opettelemaan 5%:n vähemmistön kuolevaa kieltä tilanteessa, jossa ruotsinkieli omassa maassaankin pian on vähemmistökieli ja sen jälkeen kokonaan kielletty. Ins’Allah!
Ruotsi on suuri kauppakumppanimme, joten sen kielen opiskelu tulisi olla yhä edelleenkin tarjolla niille, jotka sitä omasta valinnastaan, vailla pakottamista ja kiristystä haluavat opiskella. Ruotsin opiskelu ei tulisi olla pakollista, koska se on pakotetuille hyödytön ja joutava rasite ja sen sijaan voisi opiskella jotain hyödyllistä, käytännöllistä ja tarpeellista.
Allahu akbar!
Ei tarvitse kuin kuunnella Eduskunnan kauden avajaisia, jossa puhutaan myös ”ruotsia”. Kuulostaa suomenkielisten osalta lähinnä huvittavalta. Se osoittaa käytännössä, että pakollinen ruotsi ei tee kaksikielisiä, ehkä hädin tuskin jossain määrin auttavasti ruotsia osaavaksi.
Itse olen käytännön tasolla käyttänyt paljon ruotsia vuosikymmeniä, joten se pakkoruotsi oli vähän avuksi alkuun päästäkseni. Kukaan vanhoista kavereistani ei ole tarvinnut ruotsia mihinkään koko elämänsä aikana, joten aika harva siitä ruotsin kielen opettelusta hyöty ymitään. Enimmäkseen se on ajanhukkaa.
On ollut Suomessa paljon ruotsinkielisiäkin ystäviä, mutta heidän kanssaan on puhuttu suomea. Ruotsissa tuttujen kanssa tietysti puhtaan ruotsia.
Monet ruotsin pakollisuutta puolustavat väittävät, että se on avain sivistykseen. Enpä ole sellaista vaikutusta koskaan huomannut, eikä ole tullut sellaista tunnetta, että ruotsin osaaminen olisi jotenkin ylevämpää.
Jotkut väittävät, että ruotsin oppiminen helpottaa englannin oppimista. On tosiasiassa paljon työläämpää opetella ruotsia oppiakseen helpommin englantia kuin opetella suoraan englantia. Jos osaa englantia, voi sitten hyötyä siitä jonkin verran oppiakseen ruotsia, jos kiinnostaa.
Koko ruotsin kielen pakollisuus ideana seisoo tyhjän päällä. Puolustuksena on vain ja ainoastaan retoriikkaa, siis hölynpölyä.
No en ole koskaan tarvinnut ruotsin kieltä. Työkaveri oli aika lähellä kun yritti ostaa ahtimen autoonsa kai kolmekymmentä vuotta sitten. Kysyi puhelimessa että puhuisiko myyjä englantia ja vastaus oli että kyllä, tosin kun kuuli että ostaja oli suomesta keskustelu jatkui suomen kielellä, myyjä kun oli suomalainen. Ruotsin kieltä eivät tarvi kaupan alalla muut kuin suomalaiset jotka myyvät ruotsiin ja sanovat että se on välttämätön. Repikää siitä. Ruotsin kanssa voi kyllä tehdä kauppaa millä kielellä tahansa, samoin suomen.Ymmärrän että kotimaan kieli tekee hyvän vaikutuksen mutta ei se taloudellisia tosiasioita muuta.
On hyödyksi, jos tekee kauppaa ruotsalaisten kanssa, mutta moniko tekee? Joillekin se on hyödyksi, mutta kuten tuossa aiemmin totesin, vanhat kaverini Suomesta eivät ole kukaan käyttäneet sitä mihinkään, paitsi ehkä vitsailleet ”sivistyneesti” kysyen, että mitä on ruotsiksi ”äiti, joulukuusi palaa”, jonka sitten kääntävät näin: ”mamma, julsexan kommer tillbaka”.
Minä opin koulussa verrattain nopeasti englannin kielen, mutta ruotsia en halunnut edes oppia koska sillä ei ole mitään virkaa. Näin ollen väitän ettei på svenska:n osaaminen nopeuta millään tavalla englannin oppimista.
Harvinaista tavata sielun ymmärtäjä. Koulussa nyt oli niin hyvä ja sympaattinen opettaja että kaikkensa teki, kuten minäkin. En kuitenkaan puhu ruotsia. Toivoisin että olisin opiskellut muita kieliä. Ai niin tuo ruotsi on jäänyt väiliin.
Useimmille olisi vaikkapa ripaus espanjaa ollut hyödyllisempi kuin ruotsi.
Kävi vähän samoin. Olet asian ytimessä.
Kyllä ruotsin osaaminen helpottaa englannin oppimista, mutta sitten sitä pitää osata aika hyvin. Ajatus siitä, että kieltä opettelevan olisi helpompaa oppia ruotsin kautta englantia, on silkkaa pakkoruotsittajien propagandaa.
Ei tuo ruotsi koulussa kiinnostanut minuakaan. Elämän edetessä se vähä, mikä koulusta päähän tarttui, oli kuitenkin avuksi, kun piti opetella ruotsia käytännön syistä.
Suomen kieli on rasistinen ja syrjivä, sillä se on valkoisen kantaväestön vallan käytön väline.
Konstigt nog, du skrev detta på finska?
Google Translate tekee ihmeitä.
Mukavaa että on kivaa.
Niin on, ja janarit ei bonjaa.
RKP:n puolueohjelman kopio:
Haluamme
RKP ei ole syyllinen pakkoruotsiin vaan joku muu.
No tuota ei varmaan hallitusohjelmaan tarvinnut kirjata kun se on puolueen linjaus muutenkin, kuten kaikenlainen suomalaisten aseman heikentäminen suhteessa ruotsalaisiin jotta ruotsalaisilla menee paremmin..
Hyvin tunnetusti RKP:n ehdot hallitukseen pääsemiseksi ovat sitä, että ruotsin kielen asema suojellaan, eikä muita ehtoja ole.
En oikein edes tiedä mitä ruotsalaiset itse tuosta ajattelevat. No jos Suomi on ollut orjan asemassa jo vuosisatoja, miksi sitä asemaa pitäisi jotenkin muuttaa, heidän kannaltaan. No Grippen olisi ollut jollakin tavalla hyvä, taloudellisesti, jotkut jopa sanovat että laadullisesti. Onkohan suomen kaltaisen maan, jonka hallitus on jo ajanut konkurssin partaalle, järkevää ostaa maailman kaillempia hävittäjiä, vai onko se syy siihen. Kaikkeen voi tottua mutta ei siihen että oma hallitus jatkuvasti kusettaa omaa kansaa, no nähdään totutaanko taas siihenkin, kaikki tietää että on totuttu. Taas kiitos edesmenneelle suomenkielen opettajalleni jonka mielestä käytän liian paljon sivulauseita. En tiedä mitä olisi sanonut jos olisin sanonut että niin ajatukseni etenevät. Huolto olisi ollut Grippenillä myös aika paljon halvempaa. No jos lapsille annetaan valtuudet jälki on sen mukaista.
”No Grippen olisi ollut jollakin tavalla hyvä, taloudellisesti, jotkut jopa sanovat että laadullisesti.”
Ruotsi saattaa olla n. 25 vuoden päästä joko kalifaatti tai romahtanut yhteiskunta. Mistä sitten saa varaosia noihin Gripeneihin? Yhtä ”hyvin” voisi ostaa MiGit.
No kun aina arvioin noita eri mahdollisuuksia ja kantasi ei ole huono. Olisiko meilläkin kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa ruotsin kehitykseen. Ehkä jos hoidetaan oma pesä ensin.
Jos haluaa auttaa jotakuta parantumaan, on parannuttava itse ensin 🙂
Gripenin tulevaisuus on epävarma, koska se on liian pieni valmistaja. Tarjottu kone ei ole valmis, vaan vielä kehitysasteella. Eikä ole edes täysin varmaa, että niitä kehitetään jatkossa, vaikka kehitystyön jatkuvuus on tärkeää. Totta kai kaikki valmistajat myyvät vaikka lentäviä sinkkiämpäreitä perävalotakuilla, jos joku vaan ostaa.
Luultavasti Griprn on ihan hyvä kone ja laadullisesti hyvän tasoinen myös, mutta se ei välttämättä ole Suomelle paras, vaikka olisikin taloudellisin.
Puolustusvoimissa ollaan sitä mieltä, että F-35, joten kaipa niillä on jokin syy siihen. Suomen hävittäjien määrä on aika pieni, joten mahdollisimman tehokkaat ja monipuoliset ovat ehkä tarpeen.
En arvioi noita koneita, koska pitäisi tietää aika valtavasti ennen kuin niitä voisi arvioida. Netti on kyllä pullollaan asiantuntijoita, jotka tietävät mitä pitää hankkia ja kaikki muut vaihtoehdot ovat surkeita, mikä mistäkin syystä.
Gripeniin olisit voinut luottaa kuin RKP:en. RKP ja SKP pettävät aina.
Siis kuka muu ?
Alfakentaurilaiset vissiin.
RKP:n väki antoi Lipposelle Freudenthal-mitalin kiitoksen pakkoruotsituksen avustamisesta.
Suomen kaksikielisyys on perua Ruotsin vallan ajalta ja se pitäisi ehdottomasti lopettaa. Kaksikielisyys asettaa vähemmistön (suomenruotsalaiset) etuasemaan mm. korkeakouluopinnoissa. Mitään todellista perusetta kaksikielisyydelle ei enää ole.
Suomi lienee ainoa maa koko maailmassa, jossa selkeä enemmistö joutuu pakolla opiskelemaan vähemmistön kieltä. Miksi meillä ei ole myös venäjän kielen pakkoa, sillä Suomi oli Venäjän vallan alla Ruotsin vallanajan jälkeen?
Sitä on ihmetellyt, että kuinka tyhmiä päättäjät ja stategoiden laatijat voivat olla jos yksinkertainen asia pitää tehdä näin monimutkaiseksi. Nähtävästi takana on enemmän poliittinen agenda kuin kyky/ tahtotila löytää kummankin kielen osalle tyydyttävä lopputulos.
Olisiko aivan täysin pois suljettua, että esimerkiksi rannikkokunnille joissa on ”valtaväestön” käyttökielenä ruotsi, järjestettäisiin ensisijaisesti opetus ruotsin kielellä ja muualla maassa suomen kielellä? Toinen kieli kuuluisi muiden kielien kanssa valinnaisiin optioihin.
Oikeassa olet, ei venäjän kielikään ole saanut asemaa (n.300 vuotta yhteensä), vaikka sitä puhutaan itäsuomessa paikoittan paljonkin ja tälle olisi samanlaiset historialliset perusteet. Opetettiinhan aikoinaan saksaakin suomessa, vaikkei tällä ollut em. kielien asemaa historiassa.
Mielenkiintoinen asia on se, että esimerkiksi eu:sta tulevat asiakirjat jotka ovat ruotsin kielellä eivät kelpaa sellaisenaan, vaan ne pitää käännättää suomeksi, syystä että? Ja silti rummutetaan että ollaan kaksikielisiä, papereita eivät näe kuin virkamiehet joilla pitää olla virkansa edellytyksenä kielitaito kumpaankin kieleen. Pääasia että raha palaa työhön jolla ei ole tarkoitusta, koska kaksoisstandardi.
Niin, että merenranta tonteilla asuville annettaisiin vielä ensisijaisuuksia lisää… Just
Suomen kielen pakollisuus Suomessa on täysin peruteltua opinnoissa ja kyllä sen tietävät ruotsinkielisetkin vallan hyvin. Heitä vaan nyppii, jos heidän on pakko opetella suomea, mutta suomenkielisten ei ole pakko opetella ruotsia. He kun ovat kasvaneet uskomaan, että ruotsinkieliset ovat jotenkin parempia.
Bättre folket, jåå-å.
No, venäjää ei laajemassa mittakaavassa ole puhuttu Suomessa kuin vajaa 30 vuotta. Esimerkiksi vuonna 1914 kun WW1 alkoi, oli Suomen 3,1 miljoonasta väestöstä 7000 venäjänkielisiä. Nykyään taitaa olla 10-kertainen määrä. Venäläiset eivät päässeet noin vain asumaan Suomeen.
Ruotsinkielen asema pitäisi Suomessa olla tietenkin paikallisen vähemmistökielen asema. Pääkielen tietenkin suomi, jonka kaikki opettelevat.
Venäläisten määrä Suomessa oli tosiaan sitten itsenäistymisen aika vähäistä. Eikös vasta 90-luvulla alkanut tulla muuttoliikettä, jonka mukana tuli venäjää puhuvia siirtolaisia.
Venäjää osattiin ennen itsenäistymistä Suomessa aika paljonkin ihan suomalaistenkin parissa, vaikka se ei ollut pakollinen. Mm. isoisäni osasi sitä ja totesi, että vihollisen kieli on hyvä osata. Itse asiassa hän pelasti muutaman kerran henkensä sillä, että osasi venäjää sotien aikana.
Itsenäistymisen seurauksena venäjän kielen suosio heikkeni nopeasti suomalaisten parissa. Joskus 60-luvulla sitä eivät lukeneet koulussa juuri muut kuin jokunen vasemmistolainen.
Ruotsin tulisi tosiaan ollakin paikallinen vähemmistökieli, ei muuta, sillä ei sitä puhuta koko valtakunnassa. Ei kunnan työntekijöiden kaksikielisyysvaatimukseen pitäisi riittää, että kerran vuosikymmenessä kylän läpi ajaa joku ruotsinkielinen, joka kyllä osaa suomeakin.
Njet bonimaj…
Mun in ibmir/ádde.Hállágo dáppe giige suomagiela?
Eesti keel riiki keeleks.
Dearvva!
Syyllistynkö nyt kulttuuriseen omimiseen?
Tuollaiselta se pakkoruotsin tuote näyttää.
Suomi on kolonialismin uhri, sillä se on entinen siirtomaa kuten monet nykyiset kehitysmaat.
Tuo tosiasia tuppaa yleensä unohtumaan sillä entinen emämaa Ruotsi on fyysisesti ja etnisesti paljon lähempänä meitä kuin esimerkiksi Belgia omaa entistä siirtomaataan Kongoa.
Asia on kuitenkin koko ajan meidän silmiemmme edessä niin kauan kuin jokaisessa maitotölkissä lukee ”MJÖLK”.
Niin, yhtälailla voidaan olettaa että kaikki ruotsinkieliset jotka tulevat maahamme osaavat sen verran suomea että pärjäävät täälä. Suomihan on kaksikielinen maa.
Niin voisivat kokeilla kuinka suomalaisia lapsia estettiin puhumasta suomea kouluissa kun töiden perässä meni puoli miljoonaa sinne 1960 luvulla…
Nyt on toisin…niille jotka siis ei ole Suomesta.Meilläkin varmaan sata tulkkia.Palkka tietty verorahoista.
Sitä ennen sotaorvot joutuivat aika sanoinkuvaamattomiin koettelemuksiin ruotsissa ja tanskassa, pidettiin koiraakin arvottomampana. Harvalla kävi tuuri päästä edes keskiluokkaiseen perheeseen (siihen aikaan suppea mutta kohtuuvarainen).
Toisaalta taas ruotsin kielestä ei ollut haittaa sodan aikana, koska heidät oli järjestetty suurimmakasi osaksi JR 61:n ja taistelivat siinä missä suomenkielisetkin, suomen lukko Tienhaarassa piti. Vanhaan aikaan ruotsinkieliset osasivat vaihtaa puhekielen suomeksi kun tavisten kanssa tuli juttuun.
Milloin joku vaatii gunnareilta anteeksi pyyntöä sotalasten raiskauksista joka ei ollut mitenkään tavatonta.. Nykyäänhän ne harrastaa sitä huomattavasti enemmän kyllä tilastojen mukaan mutta uhreina ei enää ole suomalaislapset….
Itämaalta ja afrikasta on tullut samankaltaiset ”korkeakulttuurit” joiden tavat käyvät yksiin…..