Ranskassa kymmenien ihmisten hengen vaarantanutta sarjatuhopolttajaa ei karkoteta, koska hänen henkensä olisi uhattuna, jos mies palautettaisiin Sudaniin.
Ainakin 27 uhria koskeneessa tapauksessa 35-vuotias sudanilaismies on tuomittu useista tuhopolttoiskuista, jotka tehtiin ranskalaisessa Paun kaupungissa kahdessa kuukaudessa, maaliskuun ja toukokuun 2022 välisenä aikana. Yhden hyökkäyksen aikana nuori naisopiskelija pakotettiin hyppäämään ikkunasta 7 metrin korkeudesta, minkä seurauksena hänen molemmat nilkkansa murtuivat ja hän joutuu edelleen kävelemään kävelykepin varassa.
Mies on nyt tuomittu useista tuhopolttoiskuista, mutta tapauksen tuomari kieltäytyy karkottamasta häntä, koska hänen palauttamisensa Sudaniin olisi liian vakava uhka hänen hengelleen.
Tuhopolttoiskujen aalto
Ensimmäinen tapaus sattui 18. maaliskuuta 2022 yöllä, jolloin hän sytytti Rue Darrichonin ja Passage des Alliésin kulmassa sijaitsevan rakennuksen sekä kaksi läheistä ajoneuvoa tuleen, kertoo ranskalainen uutistoimisto La Republique des Pyrenees.
Toukokuun 3. päivän yönä hän sytytti Rue Henri-Faisansilla kokonaisen rakennuksen tuleen, joka syttyi liekkeihin. Kymmeniä opiskelijoita jäi loukkuun sisälle, mutta vain yksi loukkaantui vakavasti. Tulipalo oli saanut alkunsa ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevasta intialaisesta ravintolasta, mutta levisi pian muualle rakennukseen.
Toukokuun 12. päivänä sudanilaismies sytytti seitsemän ajoneuvoa tuleen Zaragozan kaupunginosassa, ja samana yönä hän murtautui Saint-Pierren kirkkoon ja sytytti sen tuleen.
Kaikkiaan hän sytytti iskujen aikana kahdeksan ajoneuvoa tuleen.
Jutussa todistivat lukuisat uhrit, joista monet kertoivat miehen tuhonneen heidän elämänsä sekä taloudellisesti että psyykkisesti.
Yksi uhreista, Laurence, loukkaantui Rue Faisansin palossa niin vakavasti, että hän sanoi oikeudenkäynnin aikana, että oli ”ihme”, että hän pystyi edes osallistumaan istuntoon. Hänen asianajajansa Me Marrien sanoi, että Laurence koki ”kuolemanpelkoa asunnossaan”, kun liekit levisivät nopeasti sisälle.
Laurence oli yliopisto-opiskelijana, kun sudanilainen tuhopolttaja sytytti rakennuksen tuleen, ja hän joutui hyppäämään asuntonsa ikkunasta. Hyppy murskasi hänen molemmat nilkkansa ja hän käyttää edelleen kävelykeppiä. Lääkärien mukaan on epäselvää, saako hän täyttä kävelykykyään takaisin elinaikanaan. Rakennus, johon mies hyökkäsi oli opiskelija-asuntola. Rakennus oli täynnä ranskalaisia opiskelijoita.
Jutun tuomari tuomitsi sudanilaismiehen 10 vuodeksi vankeuteen, mikä on vähemmän kuin syyttäjän vaatimat 12 vuotta.
Laurence sanoi, että ”se on oikeudenmukainen tuomio”, vaikka hän olisikin pitänyt parempana apulaissyyttäjä Sébastien Baraldin vaatimaa 12 vuotta. Vaikka tuhopolttoisku maksoi uhrille melkein hengen ja jätti hänet vammautuneeksi, hän sanoi kuitenkin, ettei hän halua tuhopolttajaa pysyvästi karkotettavan Ranskan maaperältä.
Tuomari kieltäytyi myös antamasta karkotusmääräystä tapauksessa huolimatta rikoksen vakavuudesta ja syyttäjän suosituksesta. Tuomari totesi, että turvapaikanhakijan karkottaminen Sudaniin ”olisi johtanut hänen kuolemaansa”.
Oikeudenkäynnin aikana sudanilainen epäilty ei tarjonnut mitään syytä sille, miksi hän oli syyllistynyt lukuisiin tuhopolttoiskuihin. Hän sanoi vain, että hän oli ”juonut liikaa alkoholia”.
Lähde: Remix News
Kuka tietää, olisiko tyypin karkottaminen kotimaahansa hänelle vaarallista istutun kymmenen vuoden tuomion jälkeen. Olisi ollut parempi tuomita karkotettavaksi tuomion istumisen jälkeen. Sittenhän tilannetta voi tarkastella uudestaan. Epäilyttää hieman tuo, miten se Sudan on hänelle hengenvaarallinen. Suvakit ovat hyviä keksimään noita hengenvaaroja.
Suosituin matkailuohje Sudaniin on suksiminen, joten vankilasta päästyään hänen tulisi suksia sinne.
”Vaikka tuhopolttoisku maksoi uhrille melkein hengen ja jätti hänet vammautuneeksi, hän sanoi kuitenkin, ettei hän halua tuhopolttajaa pysyvästi karkotettavan Ranskan maaperältä.”
Kerkiää sitten saamaan vielä monta ranskalaista hengiltäkin.
Ehkäpä se on joillekin oikeinkin, kun yhden sudanilaisen mahdollinen vaara kotimaassaan on tärkeämpi kuin lukuisten eurooppalaisten henki omassa maassaan?