Entinen suurlähettiläs ja historioitsija Alpo Rusi julkaisi eilen kirjansa Kremlin kortti – KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982–1991. Teos sisältää listan suomalaisista poliittisista vaikuttajista, jotka ovat sekaantuneet kommunistisen Itä-Saksan pahamaineiseen salaiseen poliisiin, Stasiin. Mukana on ykkösketjun poliitikkoja presidentistä ja pääministeristä lähtien.
Rusin teoksessa esiintyvä ja Suomen Sotilas ‑lehden julkaisema niin sanottu Stasi-lista koostuu henkilöistä, joista on pyydetty 1999 lisätietoja Saksan Stasi-aineistoja valvovalta viranomaiselta. Stasi-listalle päätyminen on merkki siitä, että suomalaistutkijat ja viranomaiset ovat pitäneet henkilön siteitä kommunistiseen vakoiluorganisaatioon erittäin vahvoina. Mukana on niin täysiverisiä agentteja kuin myös henkilöitä, jotka pääasiassa keskustelivat aktiivisesti Stasin edustajien kanssa.
Lista on tärkeä siksi, että sille päätyneet henkilöt voivat edelleen olla Venäjän ohjailtavissa. Stasi toimi Neuvostoliiton KGB:n alaisuudessa, ja 1990-luvun romahduksen jälkeen Stasin keräämät tiedot siirtyivät nyky-Venäjän FSB:n haltuun. Tietoja voidaan tänäkin päivänä hyödyntää esimerkiksi poliitikkojen kiristämisessä ja vakoiluoperaatioissa.
Listan merkittävyyttä korostaa myös se, että valtaosa sillä esiintyvistä nimistä edustaa Suomen nykyisiä hallituspuolueita, sosiaalidemokraatteja ja vasemmistoa (entinen SKDL). Mukana on ykkösketjun poliitikkoja presidentistä ja pääministeristä lähtien. Suomen johdossa on tällä hetkellä kaksi puoluetta, jotka ovat lähihistoriassa harjoittaneet aktiivista maanpetturuutta Neuvostoliiton hyväksi.
Alla Suomen Sotilaan julkaisema nimilista:
- Ilkka-Christian Björklund, SKDL/SDP, kansanedustaja, Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeri
- Jouko Jokisalo, SKDL, tutkija, Stasin värvätty agentti ”Boris” 1979–87
- Jorma Kalela, SDP, tutkija
- Osmo Kock, SKDL, kansanedustaja, Suomen suurlähettiläs Berliinissä 1974–79
- Jaakko Tapani Laakso, SKP/VAS, Tiedonantajan toimittaja, kansanedustaja, KGB:n ”Jan” ja Stasin ”Mantel” 1973–89
- Marjatta Laires, diplomaatti DDR:ssä 1978–80
- Riitta Myller, SDP:n kansanedustaja
- Veijo Olavi Puhjo, SKP, lääkäri, opiskellut DDR:ssä
- Johannes Pakaslahti, SKP, Tiedonantajan Berliinin kirjeenvaihtaja 1972–79, Maailman rauhanneuvoston pääsihteeri 1986–89.
- Irma Anneli Nurmela, Suomen DDR:n lähettilään sihteeri 1970-luvulla.
- Ulf. L. Sundqvist, SDP, STS:n pääjohtaja
- Ilkka Taipale, SDP, kansanedustaja
- Pentti Tiusanen, SKP, Stasin värvätty ”Timur”
- Rauno Viemerö, SDP, diplomaatti
- Pirkko Saisio, SKDL, kirjailija
- Jouko Kajanoja, SKP, SKP:n puheenjohtaja 1980-luvulla
- Kaisa Korhonen, SKP, laulaja
- Vappu Taipale, SDP, virkamies
- Eero Heinäluoma, SDP, SAK:n toimitsija
- Kalevi Sorsa, SDP, pää- ja ulkoministeri, puoluejohtaja
- Ulpu Iivari, SDP:n puoluesihteeri
- Kirsti Lintonen, SDP, diplomaatti
- Arto Mansala, SDP, diplomaatti
- Jaakko Laajava, LKP, diplomaatti
- Paavo Lipponen, SDP, kansanedustaja
- Jaakko Blomberg, SDP, diplomaatti
- Erkki Tuomioja, SDP, apulaiskaupunginjohtaja, kansanedustaja
- Matti Ahde, SDP, Suomi–DDR-seura, kansanedustaja, ministeri
- Esko-Juhani Tennilä, SKP, kansanedustaja
- Tarja Halonen, SDP, kansanedustaja
- Taisto Sinisalo, SKP‑y:n puheenjohtaja
- Ilkka Kanerva, Kok., kansanedustaja, ministeri
Suomen Sotilaan mukaan nykyhetken kannalta keskeisin ongelma liittyy siihen, että Stasin tiedusteluasema koordinoi läheisesti toimintaansa Neuvostoliiton KGB:n kanssa. Näin ollen myös Venäjä saattaa kyetä edelleen käyttämään hyväksi itäsaksalaisten kautta muodostettuja riippuvuussuhteita.
Rikosoikeudellisessa katsannossa yhteydenpidon luonne on aina riippuvaista valtion asemoitumisesta, liittolaissuhteista ja kansainvälisestä tilanteesta. Mikä on voinut 1980-luvun YYA-Suomessa olla normaalia tai vain eettisesti kyseenalaista, saattaa Venäjä-pakotteiden eturintamaan asettuneessa EU-Suomessa olla yksiselitteisen rikollista. Toivottavasti listalle syystä tai toisesta päätyneet ymmärtävät tämän ja viimeistään viranomaiset varmistavat mahdollisesti jatkuvien epäasiallisten yhteyksien katkaisemisen.
Usein tiedusteluaseman kontaktien arvo voi olla myös heidän kauttaan välitettävän disinformaation tai yleiseen mielipiteeseen vaikuttavien teesien levittämisessä. Tällöin on tärkeää, että mukana on riittävästi totuutta eivätkä esitetyt väitteet ole liian kaukana kulloisenkin yhteiskunnan yleisestä mielipiteestä. Tällä hetkellä esimerkiksi kansainvälisestä oikeudesta piittaamaton Venäjä ei edes itse yritä erityisemmin perustella toimintaansa laillisuudella, saati sitten että Kreml odottaisi moista kaikilta suomalaisilta vaikuttaja-agenteiltaan. Paljon helpompaa on vaikkapa lietsoa epäluuloa siitä, onko puolustusliitto Natoon järkevää liittyä nopealla aikataululla vai sittenkin antaa asian odottaa – mahdollisesti niin kauan, että Venäjä pääsee uhkaamaan Suomea sotilaallisesti.
Lähteet:
Partisaani,
Suomen Sotilas
