Princetonin yliopiston tutkimuksesta käy ilmi, että kehittyneiden maiden hyvä elintaso ja sosiaaliturva toimivat köyhemmistä maista kohdistuvan siirtolaisuuden vetovoimatekijöinä. Ne myös estävät paluumuuttoa kotimaihin.
Kehittyneissä maissa maahanmuuttoa perustellaan usein työvoiman tarpeella. Suomessa Kokoomus-puolue on useiden muiden puolueiden tukemana
ajanut työperäisen maahanmuuton tarveharkinnan poistamista. Jopa
Antti Rinteen (sdp.) vasemmistohallitus haluaa
helpottaa ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen.
Lännen hallitusten väitteet työperäisen maahanmuuton tarpeellisuudesta kiihdyttävät osaltaan maastamuuttoa köyhemmistä maista. Vaikka muuttoa Eurooppaan suunnitteleville viesti työmahdollisuuksista onkin tervetullut, se ei kuitenkaan ole ainoa syy muuttaa pois kotimaasta.
Merkittävää roolia maastamuuttopäätöksessä
esittävät kohdemaiden yleinen elintaso ja sosiaaliturva.
Työmarkkinoiden kahtiajakautuneisuus
Princetonin yliopiston lokakuussa julkaisemassa tutkimuksessa
todetaan, että nykyaikaisten teollisuusmaiden kahtiajakautuneet työmarkkinat luovat osaltaan vetovoimatekijän halpatyövoiman maahanmuutolle. Siirtolaiset suostuvat matalapalkkaisiin töihin, joita muut eivät enää sosiaalisen statuksen vuoksi halua tehdä.
Sen mitä siirtolaiset menettävät pienemmän palkan myötä, he saavuttavat hyvinvoinnin myötä. Muutto köyhistä ja epävakaista maista vauraisiin maihin varmistaa siirtolaisten elintason jatkuvuuden.
Hyvinvointimagneetti
Maahanmuuttajien kohdemaiden ja lähtömaiden suuri sosiaaliturvan tason ero
toimii merkittävänä vetovoimatekijänä. "Hyvinvointimagneetti" vetää puoleensa erityisesti köyhiä ja matalan koulutustaustan omaavia siirtolaisia.
Vaikka sosiaaliturvan taso toimiikin omalta osaltaan maahanmuuton vetovoimatekijänä, korkean sosiaaliturvan omaavien hyvinvointivaltioiden anteliaisuus toimii myös ankkurina. Korkean elintason maihin jo muuttaneet siirtolaiset eivät halua enää palata lähtömaihinsa.
Kohoava elintaso lähtömaissa kiihdyttää siirtolaisuutta
Elintason parantuminen lähtömaissa voi myös vastoin odotuksia kiihdyttää siirtolaisuutta. Kehittyvän sosiaalipolitiikan myötä väestön kohoava elintaso mahdollistaa resurssien käytön maastamuuttoon.
Nurinkurinen tilanne vallitsee niin kauan, kuin kohonneen elintason maastamuuttoa edistävät vaikutukset ylittävät kotimaassa vallitsevan toimeentuloa koskevan riskin. Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteinen useista köyhemmistä maista saatujen kokemusten perusteella.
Tutkimuksessa todetaan, että useilla maahanmuuttopolitiikkaan suoranaisesti liittymättömillä tekijöillä kuten työmarkkinoilla, terveydenhuollolla, koulutuksella ja sosiaaliturvalla voidaan saada aikaan voimakas siirtolaisuuden vetovoimatekijä kohdemaissa ja työntötekijä lähtömaissa.
