Sinimusta Liike katsoo, että opiskelijoiden tukien leikkaaminen jälleen kerran on moitittavaa.
Porvarihallituksen aikeet leikata asumistukia sekä jäädyttää opintotuen indeksikorotukset ovat herättäneet närää korkeakouluopiskelijoissa, ja olemmekin viime viikkojen aikana saaneet seurata erinäisiä valtaustempauksia, joissa oppilaitosten tiloihin on leiriydytty mieltä osoittamaan. Vaikka mielenilmauksista paistaakin selvästi viime kesän rasismirääkymiseen vertautuva punavihreä kapinointi, Sinimusta Liike katsoo, että opiskelijoiden tukien leikkaaminen jälleen kerran on moitittavaa.
Opiskelijan toimeentulo koostuu useimmiten opintorahasta, asumistuesta, opintolainasta ja töistä saaduista tuloista. Vuonna 2017 opiskelijan toimeentuloa muutettiin vähemmän tuki- ja enemmän lainapainotteiseksi, mikä on myös nykyisen hallituksen ajama linja. Opintolainaa on aiemmin pidetty eräänlaisena ”ilmaisena lainana”, mutta tämä ei pidä paikkaansa nykyisessä suhdanneriippuvaisessa taloudessa, jossa korkoihin vaikuttavat Suomesta riippumattomat tekijät. Nuorten opiskelijoiden velkaantuminen on kyseenalaista maan tulevaisuutta ajatellen, koska kansamme jatkuvuus kaipaa kipeästi uusia suomalaisia lapsiperheitä. Perhe-elämään sitoutuminen vaikeutuu, kun nuoren talous ei ole vakaalla pohjalla, eikä hän pysty keskittymään esimerkiksi taloa varten säästämiseen.
Sekä opintoraha että opintolaina sisältävät nopeaan valmistumiseen kannustavia mekanismeja. Opintorahaa on opiskelijalle tarjolla vain tietty määrä kuukausia, ja esimerkiksi kandidaatin ja maisterin tutkintoja suorittaessa rahaa saa 48 kuukautta, joka vastaa melko tarkasti tutkinto-ohjelman viiden vuoden pituutta. Kesäkuukausilta tukea ei saa automaattisesti, ellei suorita silloin kursseja. Opintolainasta taas on mahdollisuus saada hyvitetyksi osa, jos valmistuu tavoiteajassa. Valtiolle on tietenkin ihanteellista, että opiskelijat valmistuvat ripeästi ja siirtyvät koulutusresursseja kuluttamasta töissä käyviksi veronmaksajiksi, mutta tällä on myös varjopuolensa. Yliopistojen rahoitukseen vaikuttaa osittain valmistuneiden opiskelijoiden määrä ja nopean valmistumisen edistämiseksi oppilaitoksille voi helposti syntyä kiusausta päästää osaamattomia opiskelijoita kursseista läpi.
Mikäli opintojen ohella on käytävä töissä, se usein hidastaa opintojen edistymistä. Lisäksi, koska sekä opintorahassa että asumistuessa on tulorajat, opiskelijat usein hakeutuvat pätkätöihin oman alansa ulkopuolelle. Heistä tulee halpatyövoimaa hyödyntävien yritysten pelinappuloita, jolloin alan varsinaiset työntekijät elävät ikuisessa palkkakuopassa. Yhteiskunnalle ei ole millään tavalla kriittistä saada reserviä heikosti motivoituneita osa-aikatyöläisiä, ja on resurssien haaskaamista, jos akateemisesti lahjakkaat ihmiset joutuvat tekemään matalapalkkatöitä.
Sinimustan Liikkeen perustulo-ohjelma auttaisi myös opiskelijoita samalla tavoin kuin se auttaisi muun sosiaaliturvan saralla: poistamalla kannustinloukkuja, tuomalla vakautta ja vähentämällä byrokratiaa. 700 euron perustulo olisi kirjoitushetkellä kaikilla paikkakunnilla nykyistä asumistukea ja opintorahaa enemmän, mikä tarkoittaisi vähemmän työelämään siirtyviä velkaantuneita nuoria aikuisia, eikä opiskelijan tarvitsisi varoa tulorajoja, jos hän kuitenkin päättäisi tehdä töitä opiskelujen ohessa. Riskinä voi pitää opiskelujen viivästymistä opintorahan kuukausikannustimen poistuessa, mutta koulutuksen ollessa ilmaista, tulee sen järjestäminen opiskelijan kohdalla joka tapauksessa paljon kalliimmaksi kuin opiskelijan elätykseen menevät kustannukset.
Sinimusta Liike vetoaa hallitusta jättämään kantasuomalaisiin opiskelijoihin kohdistuvat leikkaukset tekemättä. Ilmainen korkeakoulutus on kansallinen ylpeydenaiheemme ja sen tulee myös jatkossa taata yhteiskuntamme henkinen ja taloudellinen omavaraisuus hyödyntämällä täysimääräisesti kansamme keskuudessa vallitsevaa älyllistä potentiaalia. Opiskelijoiden toimeentulon turvaaminen on myös oleellinen osa tätä.
