Suomessa on jo vuosia keskusteltu vesilaitosten omistuksesta ja niiden mahdollisesta yksityistämisestä yrityksille. Pieniä vesiosuuskuntia lukuun ottamatta vesijohtoverkot ovat pääsääntöisesti kuntien omistuksessa. Osalla kuntapäättäjistä on kuitenkin ilmennyt vesijohtoverkkojen myyntihaluja kuntien rahoitusvajeen vuoksi. Esimerkiksi Jyväskylässä ja Ähtärissä osa päättäjistä on ajanut vesilaitosten yksityistämistä. Vielä viime vuosinakin tämä on ollut täysin mahdollista, minkä vuoksi vesihuoltolaitoksiin liittyen laadittiinkin kansalaisaloite, jossa vaadittiin yksityistämisen estämistä.
Eduskunta teki edellä mainitun kansalaisaloitteen pohjalta päätöksen, jota toimeenpanemaan Orpon hallitus laati esitysluonnoksen vesihuoltolain uudistamisesta. Luonnos perustuu myös Orpon hallituksen hallitusohjelmaan, jonka mukaan vesivarat aiotaan pitää kansallisissa käsissä. Vaikka luonnos onkin parannus nykytilanteeseen takaamalla kuntien osake-enemmistön, on sen ongelma siinä, että se sallisi kuntien kuitenkin myydä 49 % vesihuoltolaitoksesta.
Mikäli kunnat alkavat jossain vaiheessa myymään vesihuoltolaitosten osakkeita, seuraa siitä monenlaisia uhkia. Yksityiset osakkeenomistajat vaativat aina osakkeistaan voittoa, mikä tulee nostamaan käyttöveden hintaa. Vesi on niin sanottu luonnollinen monopoli, jota asiakas ei voi kilpailuttaa. Mikäli merkittävälle osalle omistajista vesihuollon pyörittämisen tavoite on voittojen keruu, saatetaan myös esimerkiksi ympäristöön ja veden laatuun liittyvät tehtävät hoitaa aikaisempaa huolimattomammin.
Lähihistoriastamme myös löytyy hyvä esimerkki, mihin monopolien yksityistäminen johtaa. Caruna-kauppojen myötä sähkön siirtohinnat ovat vain nousseet, minkä lisäksi ulkomaalaiset osakeomistajat pääsevät päättämään sähköverkkojemme ja täten huoltovarmuutemme tilasta. Tämä on sanomattakin kestämätön riski. Vesihuollon yksityistämisestä on esimerkkejä useista eri maista, ja tuloksia on yleensä pidetty huonoina. Tallinnassa veden hinta moninkertaistui yksityistämisen jälkeen, ja on syytä olettaa että osittainenkin yksityistäminen johtaa samanlaisiin tuloksiin.
Tulevaisuudessa on myös mahdollista, että uudet ja jo solmitutkin kauppasopimukset edellyttäisivät korvausten maksamista yksityisille yrityksille, mikäli niiden voitto-osuudet pienenisivät uusien lainsäädäntöhankkeiden takia. Esimerkiksi EU:n ja Kanadan välinen CETA-kauppasopimus sisältää sellaisen korvausmenettelyn. Haluammeko, että ulkomaalaiset toimijat haastaisivat Suomen oikeuteen, koska vesijakelumme ei tuota tarpeeksi voittoja? Pitämällä vesihuoltolaitokset kokonaan kunnallisessa tai valtiollisessa omistuksessa voitaisiin välttää kauppasopimuksista aiheutuvia ongelmia.
On myös olemassa riski että jokin vihamielinen ulkovalta, kuten Venäjä, yrittäisi onkia tietoja maamme vesihuollosta ostamalla joko suoraan tai jonkin bulvaanin kautta vesilaitosten osakkeita.
Kunnalliset vesihuoltolaitokset onkin syytä pitää jatkossakin kuntien omistuksessa, ja Sinimusta Liike tuomitseekin suomalaisten luonnonvarojen ulkomaalaisomistukset.
Sinimusta Liike kerää puolueeksi päästäkseen kannattajakortteja. Allekirjoita kannattajakortti täällä.
Vesivarojen myyminen edes osittain yksityisille tulisi nostamaan veden hintaa, koska tulisi osakkeenomistajia, jotka haluavat osinkoja. Niiden tarkoitus on saada voittoa sijoitukselle. Mielellään ne ottaisivat satavarman lypsykoneen tuottamaan osinkoja. Ne osingot lisätään veden hintaan.
Vesi tulee pitää tiukasti suomalaisten hallussa, eikä sitä pidä laskea yksityisomistukseen. Siihen ei ole mitään syytä, mutta on paljon syitä estää yksityisomistus.
Vesi on omilla alueillaan luonnollinen monopoli, joten se ei hyödy mitään yksityisomistuksesta, mutta kärsii siitä paljon. Poliitikot kaavailevat yksityisomistusta siksi, että haluavat muuttaa omistuksia rahaksi. Mahdollisesti myös siksi, että monet lobbarit hinkuavat päästä lypsämään kansaa täysin varmalla bisneksellä. Osittainenkin yksityistäminen olisi hyvin lyhytnäköistä. Raha lämmittäisi hetken kunnan tai valtion taloutta, mutta siitä hetkestä eteenpäin se on kansalle haitta. Poliitikot, jotka edes suunnittelevat sellaista, ovat hyvin vastuuttomia lobbaajien nuoleskelijoita.
Oma lausuntoni asiaan liittyen:
Vesi ja järvet
Vesi on rikas mytologian lähde maailman perinteissä, ja monissa niistä kosmoksen alkuperä on vedessä. Suomalais-ugrilaisten perinteiden ja Kalevalan mukaan maailman synty tapahtuu myös vesissä, joissa ”Ilman Impi, Veen Emonen” saa ensimmäisen leposijansa. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jumalan henki liikkuu syvyyden vesien yllä ja erottaa niin sanotut korkeammat vedet alemmista vesistä – ilmenemättömän henkimaailman ilmenemisen maailmasta. Tarina siitä, miten maailma syntyi, vaihtelee mytologioiden kielessä ja ilmaisussa, mutta elementti vesi ja sen merkitys pysyy monissa niistä samana.
Jeesus viittasi veteen useita kertoja Uudessa testamentissa, ja taru muistelee myös, että hän muutti veden viiniksi Kaanan häissä. Hänen tunnetuimmat viittauksensa veteen ovat ne, joissa hän lupaa, että jokainen, joka juo hänen tarjoamaansa vettä, saa maistaa ikuista elämää, ja hän lupasi myös lopettaa kaikkien janon tarjoamallaan vedellä. Jeesuksen sanoissa on mielenkiintoinen rinnastus Buddhan lupauksiin, joka myös väitti, että hänen opetuksensa lopettaa ihmisten janon (”tanha”). Merkuriuksen alkemiallista periaatetta kutsutaan hermeettisesti ”eläväksi vedeksi”, ja sitä voidaan pitää läntisenä vastineena Buddhin periaatteelle itäisissä perinteissä.
Suomalais-ugrilaisessa perinteessä veden personoitua henkeä kutsutaan nimellä Ahti tai Ahto, ja hänellä on puoliso nimeltään Wellamo. Suomalais-ugrilaisissa myyteissä on myös muita vähäisempiä veden henkiä, ja yhdessä heitä kutsutaan nimellä Vedenväki. Yhdessä he asuvat vesissä ja vartioivat niissä eläviä olentoja. Muinoin Ahdilta ja Wellamolta pyydettiin onnea kalastukseen sanoilla: ”Anna Ahti Ahvenia, Pekka pieniä kaloja”. Vielä nykyäänkin suomalaiset kutsuvat järviä ”Ahdin valtakunnaksi”.
Suomi tunnetaan ’tuhansien järven maana’ ja Suomessa on laskettu olevan lähes 168 000 järveä. Järvet ovat muodostuneet suuremmista vesialueista viimeisen jääkauden jälkeen. Me kaikki tiedämme, miten tärkeää raikas ja puhdas vesi on elämällemme. On arvioitu, että tulevat sodat voidaan mahdollisesti käydä makeasta vedestä. Viime aikoina on yritetty pääomittaa ja yksityistää arvokkaita vesivarojamme, mikä on moni-kansallisten, globaalien yritysten viimeisin yritys saada käsiinsä luonnonvaramme. On olennaista, että me suomalaiset emme alistu tähän ahneuteen ja hulluuteen…”
http://www.taivaanmalja.com