Saksan liittotasavaltaa ja EU:ta järisyttänyt hallituskriisi on takana. Ainakin näin meille uskotellaan lehdissä. Kaikki on siis palannut normaaliksi, mutta kriisin perimmäiset syyt ja tarkoitus ei ole selvinnyt tarkkaavaisellekaan katsojalle. Miksi tämä teatteriesitys esitettiin, koska lopullinen sopimus olisi voitu tehdä kaikessa rauhassa kulisseissa ilman suurta ensi-iltaa, joka aiheuttamansa järistyksen ja sensaation jälkeen lytistyi muutaman eturivin katsojille tarkoitetuksi esitykseksi.
Baijerin Seehofer
Riidankylväjäksi ja näytelmän toisen pääosan esittäjäksi nousi sisäministeri
Horst Seehofer, joka on jo pitkään kritisoinut liittokansleri
Angela Merkelin linjaa pakolaispolitiikassa. Seehofer ei ole yhtä kuin
CSU-puolue, vaikka onkin puolueen puheenjohtaja. Hänen takanaan on useita henkilöitä, jotka eivät astu tuleen Seehoferin viereen, mutta käyttävät kranaatinheittimiä selustassa.
Seehoferin heitinmiehenä häärää Baijerin pääministeri
Markus Söder ja
CSU-eduskuntaryhmänjohtaja ja liikenneministeri
Alexander Dobrindt. Näiden miehien heittimet on kuitenkin suunnattu eri suuntiin, koska Söder ampuu liberaaliammuksia ja Dobrindtin heitin on ladattu konservatiivisilla panoksilla.
Konservatiivi Dobrindt
Dobrindt osallistui erittäin aktiivisesti ja näkyvästi hallitusohjelmaneuvotteluihin ja sai ujutettua omia jyrkkiä kantojaan maahanmuuttoa kohtaan ohjelmaan Seehoferin tuella. Dobrindt on Seehoferin luottomies jo vuodesta 2009, jolloin Seehofer nosti miehen
CSU:n pääsihteeriksi. Tämän postin Dobrindt jätti päästyään vuonna 2013 liikenneministeriksi
Merkel III-hallitukseen.
Dobrindt on arvostellut ankarasti
Saksan Vihreitä sanomalla: ”Nämä eivät ole puolue, vaan eräänlainen poliittinen käsivarsi mellakantekijöille, kivittäjille ja polttomurhaajille!”
Dobrindt on myös esittänyt
ehdottomana vaatimuksena rajavalvonnan kiristämistä ja pikakäännytyksiä rajalta. Seehoferin ja Dobrindtin syöttöpeli on toiminut yleiskuvaltaan mainiosti, mutta kuitenkin tämä
CSU:n kovan linjan ehdoton ykköshyökkääjä oli tyytymätön
Seehoferin nopeaan erohaluun ja uhkailuun. Ilmeisesti Seehoferin ero olisi vaarantanut myös Dobrindtin olemassaolon ja paikan puolueen ehdottomassa kärjessä. Dobrindtin kerrotaan olevan kulissien kovan luokan strategi, joka juonii omia suunnitelmiaan tiiviissä sisäpiirissä oman agendansa läpi viemiseksi.
Konservatiivisiiven voimat
CSU:n puoluehallituksessa edustavat noin 70 prosenttia äänivallasta, joten Seehoferin ja Dobrindtin ristiretki on melko vahvalla pohjalla.
Liberaali Söder
Söderiläiset vastaan seehoferilaiset. Tämä on ollut jo pitkään
CSU:n jakolinja. Siinä missä Seehofer esitaistelijansa Dobrindtin kanssa ovat katolisia, on Söder Lutherin seuraaja, jos tällä nyt mitään merkitystä lienee.
Kuitenkin näiden kahden joukon kesken on taisteltu kiivaasti ilmatilasta Baijerissa, kunnes Söderin joukkue sai nostettua hänet Baijerin pääministeriksi viime vuoden joulukuussa.
Söder on ilmoittanut haluavansa tehdä puolueestaan Italian mallin mukaan CSU-etelän, joka on vastakohta Italiaa nyt johtavan pääministeri Salvinin Lega-pohjoiselle.
Söder on myös esittänyt olevansa ”ehdottomasti uskontovastaisuutta vastaan” ja kertonut että ”
islam kuuluu Baijeriin”.
Tämä kombinaatio, Seehofer liittotasavallan sisäministerinä ja Söder Baijerin osavaltion pääministerinä on näennäisesti toiminut hienosti ja harmonisoinut
CSU:n linjaa. Seehoferin ja Dobrindtin organisoima tempaus rajavalvonnasta on jälleen jakanut vereslihalle hierotun
CSU-puolueen kahteen vastakkaiseen leiriin, liberaaleihin ja konservatiiveihin. Kestääkö
CSU tämän puolueena on arvoitus.
Söderin kompromissihalua on tukemassa iso lauma
CSU:n napamiehiä, kuten
CSU:n varapuheenjohtaja
Mandfred Weber ("On oltava valmis kompromisseihin") ja
CSU-ikihonkiin kuuluvia, kuten
Erwin Huber ("Me emme saa vaarantaa koalitiota"), Günther Beckstein ("CDU ja CSU kuuluvat yhteen"),
Alois Glück ("Koalitiosopimuksen rikkoutumisen hinta on erittäin kova") sekä
Theo Waigel ("Eskalaatio on tuhoava"). Söderin linjalla on myös Ala-Saksin liittopäiväedustaja ja entinen CSU-eduskuntaryhmänjohtaja
Max Straubinger, joka äänesti ainoana
CSU-edustajana Seehoferin ”pakolaisohjelmaa” vastaan.
Mielenkiintoisin
CDU/CSU-avioliiton tukija lienee kuitenkin herra Dobrindt, joka kertoi juhannuksen tienoilla
SZ-lehdelle, että nämä kaksi puoluetta ovat ”
kohtalotovereita”. Kysyttäessä, koskeeko ”kohtalontoveruus” myös kansleri Merkeliä Dobrindt selvensi, että ”hän muodostaa kohtalotoveruuden vain Seehoferin kanssa”.
CSU:n liberaalisiiven voiman puoluehallituksessa lasketaan yltävän noin 30 prosenttiin, mutta Seehoferin uhkapeli hallituspaikalla ja CDU/CSU-avioerolla voi muuttaa voimasuhteita hyvinkin pikaisesti.
Berliinin Merkel
Berliinin herrattaren ja EU:n kuningattaren Merkelin henkilöstä ja agendasta ei löydy mitään mikä ei olisi jo jokaisen aikaansa seuraavan tiedossa, joten siirrytään suoraan eteenpäin.
Seehoferin ja Merkelin kompromissi
Seehoferin ristiretki Merkel-linjaa vastaan ei ole ensimmäinen kerta. Jo hallitusohjelmaa muotoillessa Seehofer näytti kynsiään ja murisi Merkel-betonoidulle liberalismille. Liberalismibetoni kuitenkin tylsistytti Seehoferin kynnet ja lannisti
leijonan pikaisesti pelkäksi yöhön ulvovaksi kujakatiksi. Kynsistä jäi kuitenkin jälkensä hallitusohjelmaan, koska tuolloisen
SPD-johtajan Martin Schulzin ja liittokansleri Merkelin suunnitelma rajoittamattomasta maahanmuutosta ilman ylärajaa muuttui epämääräiseksi raja-arvoksi.
Toinen erä näyttää taittuneen samaan betoniseen liberalismin puolustusesteeseen, vaikka Seehofer varusti kyntensä tällä kertaa avioerosormuksen timantein. Seehoferin kynnet jättivät kuitenkin jälkensä ensimmäisen hyökkäyksen naarmujen päälle.
Näistä naarmuista huomattavimmat kolme ovat:
1. Me sovimme, että Saksan ja Itävallan rajalle luodaan uusi rajahalllitus, jonka tehtävä estää toisista EU-maista matkustavien turvapaikanhakijoiden maahanpääsy, jos heillä on avoin turvapaikkahakemus toisessa EU-maassa vireillä.
2. Me varustaudumme luomaan transitkeskuksia, joista turvapaikanhakijat toimitetaan suoraan heistä vastuussa olevaan maahan. Tässä tapauksessa emme tule toimimaan mielivaltaisesti, vaan kyseisten maiden kanssa yhteistyössä ja voimassa olevien palautussopimusten rajoissa.
3. Tapauksissa, joissa ei ole olemassa palautussopimusta suoraan lähtömaan kanssa, noudatetaan Saksan ja Itävallan välistä palautussopimusta.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Tämä näyttää vahvasti paperille laitetulta kasvojensuojeluohjelmalta, koska Seehofer voi jatkossa palauttaa pakolaisia kaikilta kolmelta liittotasavallan poliisin kontrolloimalta raja-asemalta Baijerissa, jos he ovat rekisteröityneet jossain toisessa EU-maassa.
Merkel sai myös tahtonsa läpi, koska kansainväliset palautussopimukset peitettiin sanahelinällä ja heitettiin nurkkaan odottamaan syksyn ensimmäisen takkatulen sytyttämistä.
Välikysymys: miksi tällainen meteli mokomasta?
Seehoferin ja Merkelin pikalähentyminen muistuttaa wanhan pariskunnan riitaa laudeliinoista. Sen olisi voinut hoitaa pesuhuoneessa, mutta melodraamaan mieltynyt isäntä ryntäsi pihalle möykkäämään vaikka lopulta istui emännän kanssa kiltisti yhteisen laudeliinan päällä.
Unohdettu kolmas pyörä
Tällä saunareissulla on mukana kolmaskin pyörä, joka on jäänyt Seehoferin ja Merkelin avioriidan varjossa täysin huomaamatta. Nimittäin hallituskumppani SPD, jonka mielipidettä tehtyyn kompromissiin ei ole vielä kokonaisuudessaan kuultu kertaakaan.
SPD-legendojen twiitit hallitusneuvotteluiden ajoilta antavat ensimakua tulevasta. Heiko Maas twittasi hallitusneuvotteluiden aikaan: ”Transitalueet ovat pidätysalueita. Pakolaisten sulkeminen vankilaan ensitöikseen on kohtalokas virhe. Aidat eivät poista ongelmia”.
Hallitusohjelman allekirjoituksen jälkeen
SPD-johtaja
Sigmar Gabriel kirjoitti twiitissään: ”
SPD sai tahtonsa läpi. Transitalueet ovat pois pöydältä. Ei pidätyksiä, ei aitoja”.
SPD-puheenjohtajan
Andrea Nahlesin ja varapuheenjohtajan
Olaf Scholtzin kommentit eivät lupaa nöyrää asennetta kahden suuren ilmatyynynä ja hallituksen hiljaisena apupuolueena.
Myrsky tyyntyy keräämään voimia?
Saksan hallituskriisi ei ole vielä ohi! Nukketeatterinäytöksiä on takana vasta kaksi eivätkä kaikki Kasperit ole vielä esiintyneet näytelmässä, joten nukketeatteri jatkuu edelleen pienen tauon jälkeen kohti loppukliimaksia ...
