Kaikki 16 Saksan osavaltiota vaativat maahanmuuton vähentämistä ja lisää rahaa nykyisten maahanmuuttajien hoitamiseen, mutta ne tuskin saavat haluamaansa.
Saksassa tapahtuu tällä viikolla pieni poliittinen maanvyöry. Sosiaalidemokraattien (SPD) liittokansleri Olaf Scholz isännöi 16 Saksan osavaltion johtajia siirtolaiskriisikokouksessa, jotka tällä kertaa puoluekannasta riippumatta Baijerin kristillissosialistien poliitikoista vasemmistolaiseen Thüringeniin pyytävät Berliinin liittohallitukselta samaa asiaa: vähemmän siirtolaisia ja enemmän rahaa.
Scholzin johtama Saksan vasemmistohallitus on valvonut sitä, mitä kriitikot sanovat maan hallituksi tuhoamiseksi massamuuttoliikkeen avulla, ja nyt sama hallitus kieltäytyy maksamasta siitä.
Päästäkseen Saksan perustuslailliseen velkarajoitukseen hallitus kumosi aiemman maahanmuuttajien rahoitusjärjestelmän, jonka mukaan jäsenvaltiot tukivat alueita niiden vastaanottamien maahanmuuttajien määrän mukaan. Berliinin budjetista maksetaan nyt kiinteä maksu kaikille riippumatta siitä, kuinka monesta pakolaisesta alueet vastaavat. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Nordrhein-Westfalenin pääministerin Hendrik Wüstin mukaan ”liittovaltio ei enää maksa 20 prosenttia osavaltioiden ja kuntien kustannuksista”.
Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että Saksan maahanmuuttopolitiikkaa muokkaa liittovaltion hallitus, joka vaatii entistä enemmän maahanmuuttajia. Tämä tarkoittaa, että paikallishallinnoilla ei ole sananvaltaa siihen, kuinka paljon pakolaisia saapuu, mutta ne ovat kuitenkin vastuussa heidän hoidostaan.
Saksan 16 osavaltion pääministerit Schleswig-Holsteinin hallituksen päämiehen Daniel Güntherin johdolla vaativat siksi, että Berliini ei ainoastaan palauta rahoitusta suhteessa pakolaisten määrään vaan myös vähentää saapuvien määrää.
Maahanmuuttajien määrä ja kustannukset kasvavat, mutta rahaa ei tule
Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että osavaltioiden pääministerit eri koalitioissa ovat kaikki tukeneet yhtä ehdotusta ja suhtautuvat yhtenäisesti liittovaltion hallitukseen, jota johtaa sosiaalidemokraattis-viherliberaalinen koalitio. Monissa tapauksissa tämä tarkoittaa, että paikallis- ja osavaltiohallitukset ovat avoimesti puoluetovereitaan vastaan liittovaltiotasolla.
Saksan tiedotusvälineille vuotaneessa ehdotuksessaan ne vaativat ainoastaan, että liittovaltion olisi suhteellisen rahoituksen lisäksi korvattava maahanmuuttajien asumis– ja lämmityskustannukset täysimääräisesti ja että liittovaltion olisi myönnettävä asukaskohtainen korvaus pakolaishoidon järjestämiseen saapuville.
Lisäksi Berliiniä vaadittaisiin vastaamaan kotouttamiskustannuksista ja ilman vanhempia saapuvien alaikäisten maahanmuuttajien kustannuksista.
Viralliset summat, joista jo nyt puhutaan, ovat valtavat. Yhteensä yli 36 miljardia euroa pelkästään vuonna 2023. Saksan sosiaalipoliittisia rakenteita rasittavat kuitenkin myös piilokustannukset, jotka liittyvät ahtaisiin kouluihin, asuntojen hintojen nousuun, terveydenhuoltokustannusten nousuun, liikenteen lisääntymiseen ja rikollisuuden lisääntymiseen.
Samaan aikaan liittohallituksen puolueet lähettävät ristiriitaisia viestejä. Sosiaalidemokraatit ja liberaalit, jotka johtavat myös valtiovarainministeriötä, sanovat, että rahaa ei tule: SPD:n johtaja Saskia Esken korostaa, että ”meillä on velvollisuus kunnioittaa velkajarrua, joten haluamme saada vuoteen 2024 mennessä perustuslaillisen budjetin, joka myös kunnioittaa velkajarrua”.
Vihreät, jotka ovat velkajarrun vannoutuneita vihollisia ja haluaisivat harjoittaa paljon löysempää finanssipolitiikkaa, osoittavat kompromissihalukkuutta. Liittohallitus, toisin kuin jäsenmaat, ei siis ole lainkaan yksimielinen.
Pääministerit eivät ole erityisen vaikuttuneita viittauksesta velkajarruun.
”Vaikka ymmärrämme täysin finanssipolitiikan vaikeudet julkisen talouden liikkumavaran kaventuessa, liittohallituksen pitäisi alkaa ratkaista finanssipoliittisia ongelmiaan omilla menoillaan sen sijaan, että se käy näennäiskeskustelua ja väittää, että osavaltiot ovat vastuussa finanssipoliittisista ongelmista”, kirjoittavat osavaltioiden pääministerit julkiseen mediaan vuotaneessa yhteisessä lausunnossaan.
Lähde: Remix
Ilmaisen elämän tarjoaminen miljoonille on epäilemättä kallista, eikä sitä voi maksaa rajattomalla ideologialla, vaan sen joutuu maksamaan rahalla, joka on rajallista.
Suomessa on sama ongelma. Ideologian nimissä touhutaan kuin kukkaro olisi pohjaton, mutta todellisuus ei paljon ideologioista ja kauniiksi uskotuista kuvista piittaa. Totuus on, että suomalaiset ovat alistuneet kehitysmaalaisten pummien hyväksikäytettäviksi. Tyhmyys ei ole kaunista, vaikka sitä kuinka koristelisi ideologisilla iskulauseilla.
RKP:n Anna Maja Henriksson vaatii että uuden hallituksen tulee kasvattaa kehitysmaihin suunnattua rahanjakoa. Ukrainaa pitää kuulemma auttaa, mutta ei saa ” unohtaa ” myöskään afrikan maita.. Niinpä niin..
Monet afrikkalaiset ekonomit ja useat poliitikotkin haluavat länsimaiden lopettavan kehitysavun, koska se passivoi ja estää kehitystä.
Tässä yksi malliksi
https://www.youtube.com/watch?v=8zqScRa_Ypw
Lisäksi mielenkiintoinen ekonomin näkökulma, ”For God’s Sake, Please Stop the Aid!”
https://www.spiegel.de/international/spiegel/spiegel-interview-with-african-economics-expert-for-god-s-sake-please-stop-the-aid-a-363663.html
Menisin jopa esittämään niinkin radikaalin ajatuksen kehitysmaa-avusta ja sen seurauksista, että maapallon väkiluku ei olisi lähelläkään nykyistä ilman valkoisten yhteiskuntien tarjoamaa holhousta. Ja väitän myöskin kuten sikäläiset, ettei avun saanti ole tuottanut muuta kuin passiivisuutta joka heijastuu loputtomana jatkumona sukupolvesta toiseen. Afrikan luonnonrikkaudet riittäisivät, ja olisivat riittäneet moneen kertaan tekemään alueesta hyvin vauraan ja kehittyneen, mutta sitäkin on haitannut kaksi tekijää. A) Valkoisten viemä apu, jota olisi ilman muuta tarvittu alkuvaiheessa, miellettiin pelkäksi kolonialismiksi, ja siitä tehtiin rasismia. Ja B) maanosan väkiluku olisi pysynyt pienempänä ilman liiallista avustamista, joka olisi toiminut paremmin kasvualustana hyvinvoinnille. Paradoksaalista tässä on että leikimme avustajaa, mutta meidän ei ole annettu avustaa oikeissa kohdin, ja se mitä nyt tehdään tuottaa välimerelle soutajia eikä loppua näy. Vieläkin jatketaan samalla kaavalla, vaikka sikäläiset sanovat ettei tule kunnollista jälkeä myöhemminkään. Suvaitsevaiset ovat omineet itselleen pelastajan roolin, minkä takaa liputetaan näennäistä humaaniutta ja se on heille arvokkaampi asia kuin kehityksen edistäminen.
Ilman länsimaista lääkintää ja sairaanhoitoa olisivat harvalukuisempia. Nyt kun ei ole heille normaalia lapsikuolleisuutta, nousee väkiluku kohinalla. He tekevät lapsia samaan tahtiin kuin tekivät ennenkin, aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli korkea. He eivät ole muuttaneet tapojaan terveydenhuollon muutoksen mukana, koska he eivät ole siihen muutokseen osallisia. He eivät ole kypsyneet uudempaan aikaan.
Olkoon vaikka raa’alla tavalla kyynistä, niin tosiasia on, että olisi pitänyt antaa oppia, mutta ei muuten puuttua asioihin. Sitten olisivat kasvaneet omaan tahtiinsa uudempaan aikaan. Tiedä missä kohden nykyään olisivat, mutta olisivat paremmassa jamassa kuin nyt. Ei olisi ylikansoitusta, hoitaisivat itse yhteiskuntansa ja olisivat siksi henkisestikin paremmassa tilassa.
Hyvää tarkoittavat (?) levittivät pitkin Eurooppaa laatikoita joihin kansalaiset laittoivat käytettyjä vaatteita afrikkalaisten auttamiseksi. Näitä sitten myytiin Afrikassa niin halvalla, että Mosambikissa kehittynyt afrikkalainen tekstiiliteollisuus kävi kannattamattomaksi ja lopulta lähinnä lakkasi olemasta.
Euroopasta viedään valtioiden tuilla vehnää Afrikkaan, jossa se on kaupan hyllyllä sen verran edullista, että paikallinen viljely ei kannata.
Onko tällaiset toimet olevinaan hyvyyttä ja kehitysapua? Tuskin ovat kuitenkaan mitään hyvää, koska niistä on vain haittaa.
Kehitysavut ovat enemmän vaikutusvallan ostamista ja kehitysmaalisten holhoamista. Niillä otetaan asukkailta vastuu itsestä pois ja sitten holhotaan ikään kuin kyvyttömiä. Siellä ne odottavat vain seuraavan apupaketin tulemista, kun ovat niistä riippuvaisia, mutta eivät kehity. Ilman kehitysapuja ja holhoamista, he alkaisivat ottaa vastuun itsestään ja heidän työkin alkaisi tuottaa hedelmää, kunhan ei ole liian halpaa vehnää, eikä melkein ilmaisia vaatteita tai muuta mikä pilaa markkinat.
Oppia voi tarjota, mutta oppia pitää käyttää oman maansa kehittämiseen, eikä mennä opin kanssa länsimaihin tienaamaan, jolloin kotimaa ei kehity, kuten oli tarkoitus.
Kehitysmaat eivät kehity koskaan, jos niitä holhotaan ja pidetään ”auttajien” vallassa. Kukin tietää omasta elämästään, että kehitystä tapahtuu, kun on vapaus ottaa vastuu itsestään ja omista asioistaan. Tässä mielessä myös sossun tukien varaan jämähtäminen pysäyttää kehityksen.
Vanha sanonta kuuluu. ” Jos ihmistä kannetaan joka paikkaan, hän ei koskaan opi kävelemään. ”
Kehitysmaiden holhoamista haluavat tahtovatkin kantaa kaikkia, meitäkin, jotta ei vaan kukaan oppisi kävelemään. Se on heidän mielestään uhka, koska silloin he eivät hallitse ja ole erinomaisia, hyvää tekeviä ihmisiä, omasta mielestään.
Paras tapa tukea Ukrainaa on olla tukematta jenkkejä, eli tuoteboikotti. Ja uskokaa pois, samainen valtamedia joka valehteli jenkkien jokaisesta sodasta, ei kerro meille nytkään totuutta
Etpä kertonut sinäkään totuutta. Putkosuutimet eivät myöskään ole totuuden lähde, vaan venäläisen propagandan lähde.
En ole niin kiinnostunut totuudesta tässä tapauksessa kuin siitä ettei venäjän valta kasva. Se mitä sieltä tarjoillaan veljeytenä on täyttä shittiä. Katso miten Valko – Venäjää viedään kuin litran mittaa, sitä samaa se olisi muidenkin kanssa.