Saksa sai juuri saarnattua Qatarille "ihmisoikeuksista" jalkapallon MM-kisojen aikana, mutta allekirjoitti sitten 15-vuotisen kaasusopimuksen shariajohtoisen maan kanssa.
Koko Saksan poliittinen johto raivostui, kun FIFA kielsi LGBT-myönteisen "OneLove" -käsivarsinauhan MM-kisoissa. Saksan talousministeri
Robert Habeck (Vihreät) kehotti Saksan maajoukkuetta uhmaamaan sanktioiden uhkaa ja käyttämään käsivarsinauhaa joka tapauksessa. Useat hallituksen virkamiehet protestoivat, muun muassa sisäministeri
Nancy Faeser, joka käytti "OneLove"-käsivarsinauhaa avausottelun aikana kannustaessaan Saksan maajoukkuetta.
Nyt "skandaalin" jälkeen, Saksa ilmoittaa ylpeänä uudesta kaasusopimuksesta nimenomaan Qatarin kanssa. Habeck on luonnehtinut sopimusta "supersopimukseksi". Sopimus voi olla uudelle hallitukselle energia-alan vallankaappaus, mutta ehkä yhtä tärkeää on se, että sopimus osoittaa Saksan vasemmistoliberaalin instituution raa'an poliittisen ja yhteiskunnallisen suunnittelun voiman. Se osoittaa hämmästyttävää kykyä hyvesignaloida ja sitten viikkoa myöhemmin olla täysin ristiriidassa saman "hyveellisyyden" kanssa ilman minkäänlaisia seurauksia.
On tärkeää muistaa, että eurooppalainen ulko- ja energiapolitiikka perustuu arvoihin. Vaikka Qatarin viime viikolla toteuttamat toimet olivatkin "pöyristyttäviä", Saksa on tulevaisuuteen suuntautunut.
Sharia-valtio Qatar on edelleen tunnettu naisten ja LGBT-ryhmien vainoamisesta ja on totta, että Qatarissa on paljon alistavampi ja epädemokraattisempi järjestelmä kuin ehkä Venäjällä. Ja kyllä - Qatarissa on edelleen paljon
suoranaista orjuutta, mutta Habeckin sanoin "15 vuotta on hieno asia".
Hän siis viittaa siihen, että LNG-sopimus alkaa vuonna 2026 ja päättyy vuonna 2041.
Tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia
Miten Saksa aikoo vastata Qatarin tuleviin ihmisoikeusloukkauksiin? Noudattaako Saksa kaasunsa sateenkaarenvärisissä säiliöautoissa? Painattaako se sateenkaarenvärisiä erikoispainoksia euro-seteleistä, jotka lähetetään Qatarin pankeille? Tämä kaikki on tietysti vain irvailua, mutta "OneLove" -käsivarsinauhan taustalla oleva merkityksetön tunne on pohjimmiltaan sama strategia. Todellisuudessa voisi kuvitella, että Saksan nykyisen hallituksen PR-toimintaa hoitava "Twitter-luokka" olisi ehdottanut tällaisia tempauksia.
Vasemmistoa auttaa se, että Saksan väestön enemmistö ei kykene ymmärtämään minkäänlaista ristiriitaa siinä, että Saksan hallitus tukee omahyväisesti "OneLove" -käsivarsinauhoja Qatarissa ja allekirjoittaa samaan aikaan miljardien arvoista kaasusopimusta Qatarin kanssa. Vaikka saksalaisissa tiedotusvälineissä ja poliittisissa luokissa saattaa esiintyä jotain yksittäistä nillitystä, kukaan vasemmistoliberaalissa valtaapitävässä elimessä, jolla on todellista valtaa sosiaalidemokraattien tai vihreiden joukossa, ei todellakaan rohkene tuoda tätä järjettömyyttä esiin.
Sama ilmiö on taustalla, kun liberaalien rakas
Justin Trudeau murskasi rekkakuskien mielenosoitukset Kanadassa kirjaimellisesti
jäädyttämällä mielenosoittajien pankkitilit ja takavarikoimalla heidän omaisuutensa ja ryhtyikin sitten tukemaan kiinalaisia mielenosoittajia. Samoin
Gavin Newsom söi Kalifornian hienoimmassa
ravintolassa ilman maskia ja rikkoi näin itse sulkutoimia, kun hän kutsui samalla sulkutoimia vastustavia "vaarallisiksi ja sydämettömiksi". Nämä poliitikot, aivan kuten vasemmistoliberaalit Saksassa, voivat räikeästi rikkoa sääntöjä ja arvoja, joita he teeskentelevät edistävänsä. Koska he voivat. Koska Big Tech, tiedotusvälineet, akateemiset piirit ja länsimaiden erilaiset kulttuurilaitokset ovat luoneet näille harvoille valituille mystisen voimakentän, joka tekee heidät lähes koskemattomiksi sille, että heidät saataisiin vastuuseen kaksinaismoralismistaan ja tekopyhyydestään.
Kuten
N.S. Lyons kirjoittaa:
"Tekopyhyys on yksinkertaisesti vallankäyttöä, joten mitä räikeämpää se on, sitä parempi. Tekopyhyys on konkreettinen osoitus siitä, että eletään ilman pelkoa seuraamuksista."
Todellisuudessa kaasusopimus Qatarin kanssa on esimerkki tekopyhyydestä, mutta myös reaalipolitiikasta, vaikka vasemmistoliberaalit eivät sitä koskaan myöntäisikään.
Harhauttamalla voi tehdä ihmeitä politiikassa
Saksa tarvitsee kaasua, mutta se ei voi hankkia tarvitsemaansa määrää rikkomatta omia niin sanottuja "moraalinormejaan", minkä vuoksi se ottaa yhteyttä kaikkiin näihin "inhottaviin" maihin, kuten Qatariin. Tämä maa on äärimmäisen homovastainen, mutta myös sen väestö on melko ruskeaa. Tämä yhdistelmä aiheuttaa suurta hämmennystä saksalaisissa mielissä. Mielenkiintoista on, että reaalipoliittinen sopimus Qatarin kanssa oli välttämätön. Saksa ei itse asiassa välittänyt reaalipolitiikasta ja luopui Venäjän resursseista, mutta venäläiset ovat anteeksipyytelemättömän valkoisia eivätkä ole kovin iloisia homoista, mikä on saksalaisen mielen paljon helpompi käsittää.
Kaiken kaikkiaan Saksan poliittiselta johdolta puuttuu huomattavan paljon reaalipolitiikkaa. Saksan teollisuusjohtajat, jotka
katsovat omaisuutensa mahdollisesti karkaavan käsistään, ymmärtävät tämän. He saattoivat olla niitä, jotka ruoskivat taitamatonta Habeckia tekemään mitä tahansa Saksan energiahuollon turvaamiseksi. Tämä yksi reaalipoliittinen teko Qatarin kanssa ei kuitenkaan pelasta Saksaa. Yleinen kyvyttömyys ajaa kansallisia etuja koko Euroopassa, joka on edelleen riippuvainen paitsi Yhdysvaltojen eduista myös Yhdysvaltojen kulttuurisesta hegemoniasta, ja se käy Euroopalle kalliiksi.
Venäjä ja sen resurssit ovat edelleen olemassa. Vaikka Ukrainan tapahtumat ovatkin todellinen tragedia, on yhä niitä, jotka pyytävät Eurooppaa kääntämään kurssinsa. Jos Saksan Qatarin kaasusopimus on vastoin niitä "liberaaleja arvoja", joita Saksa väittää edistävänsä, niin mikä todellinen moraalinen perusta Saksalla on laajentaa pakotteita Venäjää vastaan? Kysymys on oikeutettu.
Saksa voisi suurelta osin välttää koko talouskriisinsä palaamalla halpaan venäläiseen energiaan ja resursseihin. Unkarin pääministeriä
Viktor Orbánia on pilkattu siitä, että hän on vaatinut Venäjälle asetettujen
pakotteiden lopettamista väittäen, että eurooppalaiset kärsivät pakotteista enemmän kuin venäläiset. Qatarin sopimuksen valossa Saksalla ei ole juurikaan moraalista pohjaa, jonka varassa se voisi seistä arvostellessaan Unkaria. Se kuitenkin jatkaa teeskentelyä, että sillä on jokin moraalinen perusta. Itse asiassa se todennäköisesti kaksinkertaistaa pyrkimyksensä poistaa Orbánin virastaan. Harhauttamalla voi tehdä ihmeitä politiikassa.
Nyt on täysin selvää, että Venäjä ei kykene edes valtaamaan Ukrainaa, saati sitten hyökkäämään Saksaan tai muuhun Nato-maahan. Tämä sota on osoittanut sen. Tämän uskomattoman tiedon ja Venäjän räikeän heikkouden ollessa esillä nyt olisi sopiva aika painostaa rauhaa ja palauttaa taloussuhteet. Sopimukset Venäjän kanssa eivät ehkä ole Euroopan "moraalisten" etujen mukaisia, mutta eivät myöskään sopimukset Qatarin kanssa. Yhdysvallat on jo pitkään osallistunut laittomiin hyökkäyksiin muihin maihin,
vallankaappaussuunnitelmiin ja
valeoperaatioihin. Kaikki tämä ei ole koskaan ollut peruste sille, että Eurooppa lopettaisi liiketoimet Yhdysvaltojen kanssa.
Tietenkin Yhdysvallat ja Saksan tiedotusvälineet puolestaan taistelevat kynsin ja hampain tällaista dramaattista ulkopoliittista käännettä Venäjää kohtaan. Vaikka jotkut Saksan poliittisen instituution jäsenet toivovat salaa, että sota päättyisi siten, että Ukraina ei välttämättä työntäisi venäläisiä takaisin rajalleen.
Toistaiseksi moraalinen mahtipontisuus voittaa raa'an kansallisen edun kaikkialla Euroopassa. Saksan ja Euroopan väestö joutuu jatkossakin maksamaan tästä uudesta ajattelutavasta, vaikka Qatarin ja Yhdysvaltojen kaasusopimukset hyödyttävätkin sitä.
Lähde:
Remix
