Rafik Abu-Ramadan pystyi 30 vuoden ajan tekemään pojille keittiön pöydän ääressä kirurgisia sukuelinten silpomisia, jotka tunnetaan nimellä rituaaliset muslimien ympärileikkaukset, Ruotsin viranomaisten luvalla. Vasta kun hänet tuomittiin nuorten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä Malmössä sijaitsevassa terveyskeskuksessa, jossa hän työskenteli, loppui lääketieteen nimissä tapahtunut sukuelinten silpominen.
Rafik tuli Ruotsiin siirtolaisena 1990-luvulla. Matkatavaroissaan hänellä oli asiakirja, joka todisti, että hän oli suorittanut lääkärin tutkinnon kotimaassaan. Sen perusteella hän sai ruotsalaisen lääkärintoimiluvan. Tämä siitä huolimatta, että hänet oli jo aiemmin ilmoitettu useista pojille tehdyistä kirurgisista sukuelinten silpomisista keittiön pöydän ääressä, myös ilman puudutusta.
Korkein oikeus kumosi vastasyntyneiden poikien pahoinpitelystä annetun tuomion, koska se katsoi, että sukuelinten silpomiset eivät olleet rikos, koska vanhemmat olivat suostuneet niihin. Hän sai pitää ruotsalaisen lääkärilupansa.
Sukuelimiltään silvottu poika lähellä kuolemaa
Vuonna 2003 eräs pikkulapsiuhri oli vähällä kuolla, kun sukuelinten silpominen meni vielä tavallistakin pahemmin pieleen.
Viranomaiset tyytyivät antamaan varoituksen, vaikka sitä pidettiin ”kidutuksen kaltaisena kohteluna”. Hän sai pitää ruotsalaisen lääkärinlupansa.
Väärennetyt työtodistukset
Vuonna 2007 SVT Uppdrag granskning paljasti, että kun Rafik haki ruotsalaista lääkärinlupaa, hän väärensi useita työtodistuksia salatakseen sen, että hän oli reputtanut harjoittelunsa. On epäselvää, onko todistus Egyptissä suoritetusta lääkärin tutkinnosta aito vai väärennetty.
Rafik väitti, ettei hän ollut syyllistynyt mihinkään rikokseen. Oikeus oli eri mieltä ja tuomitsi hänet väärentämisestä. Tuomio jäi kuitenkin ehdolliseksi. Hän säilytti edelleen ruotsalaisen lääkärinlupansa.
23 raporttia terveydenhuollon vastuulautakunnalle (HSAN)
Rafikista on tehty yhteensä 23 ilmoitusta terveydenhuollon ja sairaanhoidon vastuulautakunnalle (HSAN), kun hänen sukuelinten silpomisellaan ja ammattitaidottomalla lääketieteellisellä käytännöllä oli vakavia seurauksia lapsille ja muille, jotka joutuivat hänen skalpellinsa alle.
Hän on saanut useita varoituksia. Hän on kuitenkin aina säilyttänyt ruotsalaisen lääkärinlupansa.
Terveyden- ja sosiaalihuollon tarkastusvirasto (Ivo), jonka pöydällä on toistuvasti ollut Rafikia koskevia tapauksia, puolustaa sitä, että Rafik on saanut pitää lääkärinlupansa, sanomalla, että sen mielestä Rafikin toiminta ei ole niin rikollista tai vakavaa, että luvan peruuttamista voitaisiin suositella. Valvontaviranomainen kirjoittaa SVT Uppdrag granskningille lähettämässään sähköpostiviestissä:
”Jos toimilupa on peruutettava, lainsäädännössä on selkeästi säädetty, milloin tämä voi tapahtua. Kyse voi olla esimerkiksi törkeästä epäpätevyydestä, vakavaan rikokseen syyllistymisestä, joka on vaikuttanut luottamukseen ammattihenkilöä kohtaan, tai siitä, että ammattihenkilö on toiminut jollakin tavalla epäasiallisesti.”
Naispotilaisiin kohdistuvat seksuaalirikokset
Viime vuoden joulukuun puolivälissä Rafik tuomittiin toistuvasta nuorten naisten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Uhrit olivat potilaita, joita Rafik hoiti Malmön Rosengårdissa sijaitsevassa lääkärikeskuksessa, jossa hän tuolloin työskenteli.
Tuomio oli yhdeksän kuukautta vankeutta, josta Rafik on oikeutettu kolmanneksen alennukseen. Koska tuomiosta on valitettu, hänen ei ole vielä tarvinnut istua lainkaan. Hän säilytti edelleen ruotsalaisen lääkärinlupansa.
Lisenssi peruutettu vain väliaikaisesti
Vasta kuusi kuukautta seksuaalirikostuomion jälkeen Ivo reagoi ja suositteli, että HSAN peruuttaisi Rafikin lääkärinluvan. Näin tehtiin, mutta vain väliaikaisesti. Hän voi siis pian saada lupansa takaisin ja jatkaa tavalliseen tapaan.
Malmön käräjäoikeus, joka teki virallisen päätöksen Rafikin lääkärinluvan väliaikaisesta peruuttamisesta, teki sen vain seksuaalisen hyväksikäytön perusteella. Valitusten, väärinkäytösten ja ”kidutuksen kaltaisten” sukuelinten silpomisten pitkää historiaa ei otettu huomioon.
”Tämä on enemmän kuin mitä HSANin pitäisi ottaa huomioon. Otamme kantaa vain raporttiin. Mitä sen ulkopuolella on, siihen emme ota kantaa eikä meillä ole mielipidettä”, sanoo HSANin puheenjohtaja Eskil Nord SVT UG:lle antamassaan kommentissa.
SVT Uppdrag Granskning on omistanut kokonaisen ohjelmajakson nimeltä ”Läkarens Opfer” Rafikille ja hänen raa’alle 30-vuotiselle matkalleen Ruotsiin ruotsalainen lääkärinlupa taskussa. Se on nähtävissä kokonaisuudessaan täällä.
Keskustelu ruotsalaisen lääkärin valinnasta
Hiljattain syntyi kiivas keskustelu sen jälkeen, kun huomattiin, että monet hoitoon hakeutuvat ihmiset haluavat päästä ruotsalaisen lääkärin hoitoon. Kriitikot väittivät, että potilaat, jotka käyttävät lakisääteistä terveydenhuollon vapaata valintaa tällä tavoin, ovat ”rasisteja”.
Syytökset torjuttiin väitteellä, että paljastuksia ammattitaidottomista ulkomaalaisista lääkäreistä, joilla on muun muassa väärät luvat, on ollut usein ja että sekä terveydenhuollon työnantajat että valvontaviranomaiset laiminlyövät usein tarkastukset. Potilaiden turvallisuus voidaan taata vain, jos he valitsevat Ruotsissa tai lähialueella koulutetun lääkärin, sanovat vastaajat.
Rafikin seksuaalirikostuomio on ladattavissa ja luettavissa kokonaisuudessaan tästä.
Lähde: Samnytt
Ihmeellisiä Jumalia joillain kun käskee silpoa pippelin tai pimpin.
Voisi jo tuosta alkaa kyseenalaistaa koko uskon että onkohan nyt kyse Jumalasta vai ehkä paholaisesta?
On olemassa kansa, joka harjoittaa aivan rauhassa poikalasten leikkelyä, kenenkään puuttumatta asiaan. Tämä toiminta tapahtuu taikauskosta, valitettavasti en voi mainita tämän lastenkiduttaja kansan nimeä, mutta luultavasti tiedätte mistä porukasta on kyse.
Poliittinen vaikutusvalta toimii myös tässä asiassa, valitettavasti.
Ihmiskehoissa ei ole ylimääräisiä osia, joita pitäisi leikellä pois. Kullakin osalla on oma tarkoituksensa. Jos on lääketieteelliset syyt leikata jostain jotain, on se hyväksyttävää, koska silloin hyöty on haittaa suurempi, mutta sellainen on hyvin harvoin kyseessä.
En ole ollut koskaan mikään varsinaisesti uskovainen.
Mutta olen joskus vaikeina aikoina käteni ristinyt ja uskokaa tai älkää saanut nukuttua.
Tunnen kuitenkin monia joilla se uskoontulo on muuttanut koko elämän.
Eräs heistä tekee pyyteetöntä vapaaehtoistyötä ja järjestää ruokajakeluja ympäri Suomen.
Ei tarvitse olla kirkkouskovainen, riittää jos tuntee saavansa omasta uskosta avun tavalla tai toisella. Se että mennään sunnuntaikirkkoon, tai kuten muslimit, moskeijoihin, on pelkkää uskonveljille suunnattua vakuuttelua oman uskon vahvuudesta. Jos uskot johonkin, ei siihen tarvita välikäsiä. Uskonto on asia joka on voitava valita, mutta sen valinnan kautta ei silti ole oikeutta vaatia muita uskomaan samoihin asioihin. Minä uskon omalla tavallani kuolemattomuuteen koska on olemassa niin sanottu aineen häviämättömyyden laki. Mikään ei katoa, olomuoto muuttuu. Jos, ja kun lääketiede, tai tiede yleensä ei kykene selittämään miten elämä syntyy vaikka sen tietyt elementit osataan erotella, niin miten ne samat tahot osaisivat kertoa varmuudella mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Edesmennyt Isäni oli ateisti, mutta siitä huolimatta kun kerran puhuimme uskon liittyvistä asioista hän sanoi jotakuinkin näin. ” En usko Jumalan olemassaoloon, mutta se ei tarkoita etteikö meitä suurempi voima voi ohjata elämämme.” Isälleni kirkkouskovaisuus oli nimen omaan teatteria jossa teologiaa opiskelleet tahot toistivat kerran oppimiaan teesejä. Hän piti loppuun asti kiinni siitä ajatuksesta että papisto, imaamit ja mitä niitä nyt on, ovat loputtoman toiston mestareita kukin tahoillaan, ja he ovat sitoutuneet aina olemaan valtaeliitin käsikassaroita. Uskontoja on aina käytetty vallan välineinä, ja niillä on oikeutettu köyhemmän kansan-osan alistaminen. Kristinuskon kohdalla sentään tapahtui muutos, mutta islam laahaa yhä samassa tilassa kuin 1500 luvullakin. Hän ( isäni ) ei kieltänyt ketään uskomasta, eikä hän pilkannut uskovaisia, mutta ei myöskään antanut kenenkään johdatella ajatuksiaan käyttäen uskontoa selitysmallina. Sanoisin hänen olleen jossain määrin fatalisti. Se mikä on tapahtuakseen tapahtuu, ja viimekädessä meistä jokainen on pelkkä kuolevainen eikä asiaan liity mitään mystistä.
Minä puolestani näen asian siten, että todellinen minuus on aineeton, eikä kuole, eikä sen paremmin synnykään. Kuolema ja syntymä liittyvät kehoon. Todellinen minuus on muuttumaton, kehon henkilö on muuttuvainen. Tämän voi jopa havaita omasta itsestään, jos huomaa, että iästä huolimatta varsinainen minuus kaiken keskellä on aina sama. Jos haluaa ymmärtää totuuden, on oivallettava oma itsensä.
Samaa mieltä. On hyväksytty tosiasia että mikään ei kuole. No riippuu vähän siitä miten kuolema määritellään. Aine vain muuttaa muotoaan. Uskoisin että jopa nuo ”parapsykologiset” ilmiöt tottelevat tuota tosiseikkaa. Emme vaan tunne vielä kaikkia luonnonlakeja.
Hyvin usein ihmiset sanovat ettei kuoleman jälkeen voi olla mitään, koska siitä ei ole näkyvää todistetta. Kuka meistä näkee röntgensäteet, kuka näkee radioaallot jne. Ei tarvitse mennä pitkä aikaa taaksepäin kun kukaan ei olisi uskonut että TV niminen aparaatti näyttää ” elävää ” kuvaa mikä välitetään jostain kaukaa antennien avulla. Olisiko 1900 luvun alussa joku uskonut jos olisi sanottu että ihmiset kantavat puhelinta mukanaan, ja voivat kommunikoida sekunneissa maailman toiselle laidalle ilman ensimmäistäkään puhelinlankaa. Ei se ettemme näe ilmiötä, tee jostain mahdotonta. Entä itse uskonnot ? Miksi kaikissa uskonnoissa piilee sama perusajatus kuolemattomuudesta, miksi niissä sijoitetaan meitä korkempi voima aina jonnekin ylöspäin, ei koskaan sille tasolle jossa olemme. Vastaus ei ole, että uskonnot kopioivat toisiaan ja tästä seuraa samankaltaisuus. Ei ole mahdollista että ikivanhat uskonnot olisivat olleet tekemisisssä keskenään ympäri maapallon, ja näin uskon.näkemykset olisivat samankaltaistuneet. Alueelliset uskonnot ovat voineet kopioida toisiaan, mutta täysin eri kolkalla olevat ei. Nykyään voisi, mutta uskonnot syntyivät paljon ennen internettiä.
Mielestäni tapa jolla selitetään asiaa, perustuu enemmäkin siihen että on helpointa kiistää jotain kuin joutua vahvistamaan olemassa olevaa. Erikoista tässä ajassa on myöskin se, että takuuvarmasti olematonta selitetään olevaksi, kuten miesten kuukautiset vaikka niitä ei ole, tai väitetään sukupuolia olevan kymmenittäin. Tähän halutaan uskoa, ja jopa uskotaan, mutta sitten ollaan valmiit sanomaan ettei kuoleman jälkeen ole olemassa mitään. Olen sen ikäluokan ihminen ettei minuun uppoa enää Tampereen yliopiston tutkimus miesten kyvystä tulla raskaaksi tai synnyttää. En väitä että kuoleman jälkeen on jotain olemassa, mutta en myöskään kiistä sitä. Ensin mainitusta asiasta ( miesten raskaus ja synnyttäminen ) ei ole olemassa yhtään dokumentoitua tapausta, ei taida olla kuolemanjälkeisestä elämästäkään, mutta vain se ollaan valmis rajaamaan kaiken ulkopuolelle. Mistä tämä kertoo ? Siitä että teemme valintoja riippuen mikä kulloinkin tukee ajalle ominaista tarvetta kokea sosiaalista hyväksyntää. Nyt siis uskotaan miesten kykyyn synnyttää, jonakin päivänä voi olla että uskotaan kuolemanjälkeiseen elämään.
Olen tuntenut vuosikausia yhden henkilön, joka eräänä päivänä kertoi kuolemastaan. Hän oli lyhistynyt maahan ja oli hengetön. Ihmiset yrittivät saada hänen kehonsa henkiin kaikin keinoin ja lopulta onnistuivat. Hän kertoi olleensa kehonsa ulkopuolella ja leijuneensa ilmassa. Hän näki kaiken mitä tapahtui, myös oman kehonsa.
Kertomus noudatti varsin hyvin erilaisia kuoleman kokeneiden, mutta siitä heränneiden, kertomuksia, joita löytyy aika paljon.
Tämä hänen kertomansa tuntui hyvin luotettavalta ja alkuperäiseltä, koska hän ei osaa lukea, on ikänsä elänyt erittäin yksinkertaista elämää bambumajan tapaisessa, eikä ole yhtään uskonnollinen, eikä ole missään sellaisissa piireissä, mistä olisi voinut kuulla jotain sellaista. Hänellä ei ole edes televisiota, josta olisi voinut saada jotain kuolemaan liittyviä ideoita. Eikä hän ymmärrä mitään netistä. Häneltä siis puuttuu kaikki mahdollisuudet lukea aiheesta jossain. Lisäksi hän on hyvin rehellinen.
On aika kapeanäköistä kuvitella, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Keho kuolee, mutta olento itse ei kuole. Uudelleen syntyminen on sitä, että olento ottaa uuden kehon ja aloittaa uuden elämän, ei sen kummempaa.
On myös maika rajoittunutta ajatella, että vain aineellinen olemassaolo on mahdollista. Aineeton, mitä se sitten onkaan, ei näy millään mittareilla, eikä aineellisilla välineillä.
Ihmisen tietämiset ovat jollain tasolla riittäviä, mutta äärettömän kaukana absoluuttisesta totuudesta, joten jos pitää ihmisen tiedettä kaikkitietävänä, on aika hukassa todellisuudesta.
Muistuu myös mieleeni lapsuus. Kerran poikasena kyselin isältäni mitä puoluetta hän äänestää. Sanoi että ei kerro. Arvosti itsenäistä ajattelua, kaikessa. Maailma tarvitsee nemmän hänenlaisiaan ihmisiä.
Tuosta kirkon papiston näytelmästä tuli mieleen, miten Mika Waltarin kirjassa ”Mikael Karvajalka” keskustelivat keskiaikaisen Pariisin korkeasti oppineet pappisfilosofit siitä, että jos hiiri putoaa kastemaljaan, pääsekö se taivaaseen.
Olisi tietysti rasismia kieltää lääkärinlupa suvakkien lemmikiltä vain sillä perusteella, että hän ei ole osaava, eikä kykenevä ja tuottaa haittaa.