Suomi hävisi niin miehissä, naisissa, pojissa kuin tytöissä Ruotsille perinteisessä maaottelussa. Pienimuotoista EM-kisojen jälkeistä menestyskrapulaa poteva suomalainen yleisurheilukansa joutui pettymään rakkaan vihollisen vieraillessa Helsingin Olympiastadionilla. Ruotsi osoitti tänäkin vuonna omaavan laajemman rintaman huippu-urheilijoidensa Armand Duplantiksen, Daniel Ståhlin ja Thobias Montlerin taustalla.
Koska Ruotsi-Ottelu on sijoitettu kunnonajoituksen ulkopuolelle ei parhaimmat suorittajat edes osallistu maaotteluun, tai jos ottavat osaa niin suorittaminen näyttää, hengestä huolimatta, hieman väkinäiseltä.
Suomen alisuorituslaji on miesten kiekko, jossa Suomen ykkösheittäjä on etelä-afrikkalainen 47-vuotias kiekkopuuhastelija Frantz Kruger.
Moukarinainen Krista Tervo jäi niukasti ykköspaikasta kuudella sentillä, 69,30–69,24, mutta positiivista on Tervon vakiinnuttaminen itsensä 70 metrin heittäjänä.
Salla Sipposen kiekkokaari 59,46 oli hieno kauden päätös Keuruun Kisailijoiden urheilijalle.
Suomi saavutti kolmoisvoiton ainoastaan 5000m naisten kävelyssä ja naisten keihäässä.
Vaikka pitkä kausi näkyi monen urheilijan otteissa oli paremmat sijoitukset pienestä kiinni ja tulokset olisivat voineet helposti kääntyä Suomen eduksi.
Yleisö ei EM-kisahurmoksesta huolimatta löytänyt tietään maaottelukatsomoon. Tästä huolimatta monet urheilijat kehuivat stadionin tunnelmaa.
Tulokset:
Miehet: Suomi – Ruotsi 204,5-227,5
Naiset: Suomi – Ruotsi 205,5-225,5
Pojat: Suomi – Ruotsi 95-116
Tytöt: Suomi – Ruotsi 101-108
Suomi tuli toiseksi ja Ruotsi toiseksi viimeiseksi. Näin ajateltuna sijoitus oli vallan mainio.
Kuka tykkää mistäkin, mutta itse arvostan että tämä maaotteluperinne elää edelleen vahvana, ja en ole yksin.
Tällä hetkellä on tuskallista seurata kestävyysjuoksumme tasoa, toki Topi Raitanen edustaa vielä sitä mihin aikanaan totuimme, mutta hänhän oli nyt koronassa. Ja jos Suomi ei ota keihäässä kolmoisvoittoa niin jokin on mennyt pieleen.
Kyllähän ruotsalaiset vetivät nyt taas Suomen kölin alta kautta linjan ja näki kuinka makealta se heistä maistui. Ruotsi on rikas ja sillä on resursseja, meillä ei ja tottakai se vaikuttaa ja näkyy. Mutta sitä makeemmalta se sitten tuntuu kun Suomi taas voittaa ja kyllähän se vielä jossain vaiheessa voittaakin.
Kovin on kevyttä kamaa tämä Suomen nykyinen yleisurheilu. Jopa 1970-luvun tuloksilla pärjäisi ehkä paremmin. Tosin ravinteet taisivat olla silloin vähän toisenlaiset. Mutta silloin oteltiin jopa maaottelu yleisurheilussa Neuvostoliittoa vastaan, joka oli tietyistä syistä maailman huippua. Pärjättiin melko hyvin.
Ennen wanhaan kun maailma oli edes jossain määrin järjissään maaottelu oli mitä suurinta juhlaa ja eräänlainen yleisurheilullinen monoliitti aikoina, jolloin suomalainen yleisurheilu eli kansainvälistä huippukautta.
Ennen hieman gasellisaimemmat ruotsalaiset olivat valkoisia ja sen vakiomäärän ylimielisiä härmäläisiä kohtaan, mutta löysivät edes sen verenmaun suuhunsa kun oli kysymys ”finnnävelin” nolaamiseta loppusuorallla.
Nyt ”ruotsalaiset” ovat mustia käkkäräpäitä”, joita suomalaiset vielä Herran vuonna 1952 saattoivat ihmetellä estottomasti melkeinpä tipauttaen silmänsä päästä.
Ainut hyöty maahanmuutosta Ruotsille on menestys kesälajeissa urheilussa. Toki on se vähän huijausta väittää sitten heitä ”ruotsalaisiksi”.
Kesäurheilussa menestymisestä huolimatta ennustan Ruotsille pimeää tulevaisuutta vaikka näennäisesti menestyvätkin.
Maaottelu kuuluisi käydä kokonaan kotimaisin voimin. En tiedä onko ruotsalaisten maaotteluvoitosta maksama hinta maksamisen arvoinen. Ehkä joku raiskattu osaisi vastata tähän paremmin.
Ruotsi vs. Matut…