Ruotsalaistutkimuksen tiedot osoittavat, että älykkyysosamääräerot Ruotsissa kasvaneiden kolmannen maailman adoptiolasten välillä ovat edelleen olemassa.
Amerikkalainen tutkija Bryan Caplan on yksi niistä, jotka ovat kirjoittaneet siitä, että ympäristöllä on – verrattuna synnynnäisiin ominaisuuksiin – hyvin vähän merkitystä älykkyyden kehittymiselle.
Verkkosivustollaan Caplan toteaa, että tutkimukset osoittavat, että kolmannen maailman maista adoptoitujen lasten älykkyysosamäärä näyttää nousevan tilapäisesti varhaislapsuudessa – mutta tämä nousu ei jatku aikuisuuteen.
Bryan Caplan löysi aihetta koskevia tutkimuksia etsiessään ruotsalaisen tutkimuksen vuodelta 2008, jossa tarkastellaan asepalveluksen aikana tehtyjen älykkyystestien tuloksia. Mukana on 342 526 ei-adoptiolasta, 780 adoptiolasta Etelä-Koreasta ja lisäksi 1 558 adoptiolasta muista ei-länsimaisista maista.
Bryan Caplan sai yhden tutkijoista, professori Bo Vinnerljungin, julkaisemaan ruotsalaistutkimuksen tiedot, joista käy ilmi adoptiolasten jakautuminen alkuperämaan mukaan.
Ulkomaalaisten adoptiolasten keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 88, kun taas muiden kuin adoptiolasten keskimääräinen älykkyysosamäärä oli 99. Jos eteläkorealaiset adoptiolapset tarkastellaan erikseen, heillä on tietojen mukaan hieman korkeampi ÄO kuin ruotsalaisilla keskimäärin.
”Niiden, jotka kaikesta päinvastaisesta tutkimuksesta huolimatta väittävät, että kansainväliset älykkyysosamääräerot johtuvat täysin ympäristöstä, on vaikea selittää korealaisten ja ei-korealaisten adoptoitujen välistä eroa”, Caplan sanoo.
Lähde: Fria Tider