EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen aivoriihi ennustaa äänestyskäyttäytymistä aiheiden eikä puolueuskollisuuden perusteella.
Syvin indikaattori äänestäjien mieltymyksistä supervuonna 2024, jolloin Euroopassa järjestetään kesäkuun EU-vaalien lisäksi yhdeksän parlamenttivaalia, on kansalaisten henkilökohtainen käsitys kriisistä. Tutkijat ennakoivat, että viisi keskeistä sosiaalista, taloudellista ja poliittista kriisiä tulevat muokkaamaan vaalituloksia enemmän kuin perinteiset poliittiset leirit tai narratiivit.
Euroopan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ajatushautomon, European Council of Foreign Relations (ECFR), hiljattain julkaisemassa raportissa määritettiin ”kriisiheimot” – viisi suurta äänestäjäryhmää eri puolilla Euroopan unionia – sen mukaan, mikä EU:n suurimmista haasteista on vaikuttanut eniten siihen, miten he katsovat tulevaisuuteen.
Tutkijat väittävät, että jakamalla EU:n äänestäjät näihin kriisiheimoihin saadaan paljon parempi käsitys äänestäjien mieltymyksistä ja mahdollisista vaalituloksista kuin perinteisten vasemmiston ja oikeiston, liberaalien ja konservatiivien, globalistien ja kansallismielisten tai eurofederalistien ja euroskeptikkojen kahtiajakojen avulla.
Alkuperäiseen kyselyyn vastasi yli 15 000 ihmistä yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa (Tanska, Viro, Ranska, Saksa, Italia, Puola, Portugali, Romania ja Espanja), jotka edustavat yli 75 prosenttia EU:n väestöstä, sekä Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä. Kun otettiin huomioon ensisijaiset suuntaukset maissa, joissa ei tehty kyselyä, tutkijat ulottivat tulokset koskemaan koko EU:n 372 miljoonan ihmisen äänestysikäistä väestöä.
Great report from @ecfr: EU voters divided into 5 ’crisis tribes’ based on which crisis they think is the most concerning. The #migration tribe is not only the most eurosceptic but the most mobilized for the 2024 elections; bad news for the EU mainstream.https://t.co/CPvv55ykCo pic.twitter.com/7RMCzIPZtj
— Tamás Orbán (@TamasOrbanEC) January 20, 2024
Viisi kriisiheimoa
Vaikka useimmat ihmiset keskittyvät useampaan kuin yhteen Euroopassa meneillään olevaan kriisiin, jos heidät ryhmitellään ainoastaan heitä eniten koskettavan kysymyksen mukaan – tarkemmin sanottuna sen mukaan, mikä kysymys ”on eniten muuttanut tapaa, jolla katsot tulevaisuuttasi” – erottuu viisi suurta ryhmää, joista jokainen vaikuttaa voimakkaasti ennakoitavissa oleviin äänestyskäyttäytymisiin vuonna 2024.
Ehkä yllättäen suurin ryhmä – jopa 73,7 miljoonaa äänestäjää – keskittyy COVID-19-pandemiaan. Tämä äänestäjäryhmä keskittyy siihen, miten pandemia paljasti kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien ja globalisoituneen maailman haavoittuvuuden ja miten se muutti tapaa, jolla he näkevät auktoriteetteja ja valtavirtapolitiikkaa edustavat henkilöt – ja jopa luottavat heihin.
Toiseksi suurimman heimon muodostavat ne, jotka ovat eniten huolissaan ilmastonmuutoksesta (73,6 miljoonaa), ja seuraavina tulevat maailmanlaajuinen taloudellinen myllerrys (70,9 miljoonaa), maahanmuutto ja laiton siirtolaisuus (58 miljoonaa) ja Ukrainan sota (49,6 miljoonaa). Jäljelle jää vain noin 46 miljoonaa EU:n äänestäjää, jotka valitsivat jonkin muun kysymyksen tai jäivät epävarmoiksi ja jäivät näin ollen tutkijoiden ”heimoksi” kutsuman ryhmän ulkopuolelle.
Raportissa todetaan, että näiden äänestäjäryhmien nimeäminen kriisiheimoiksi ei ole sattumaa. Raportin mukaan kuhunkin heimoon kuuluvilla henkilöillä on todennäköisesti ”heimomentaliteetti”, kun he kohtaavat argumentteja tai ihmisiä, jotka kuuluvat omaan tai kilpailevaan heimoon. Nämä yhteiset piirteet eivät välttämättä ole heti ilmeisiä, koska niissä on paljon päällekkäisyyksiä.
Kuten kaikilla heimoilla, niillä on yhteinen syntytarina. Heillä on yhteisiä kielimuotoja ja tunteita. Niillä on toteemeja ja johtajia, ja niillä on sisäisiä murtumia.
Nämä heimot jakautuvat epätasaisesti eri puolille Eurooppaa, ja jokaisella heimolla on yksi tai kaksi omaa keskusta tai ”pääkaupunkia”.
Esimerkiksi Saksa on ylivoimaisesti siirtolaisuusheimon keskus ja ainoa tutkittu maa, jossa asia nousi listan kärkeen – mikä ei ole yllättävää lähes vuosikymmenen epäonnistuneiden ”Wir schaffen das!” -toimien jälkeen. Laittomien maahanmuuttajien suuresta määrästä huolimatta Italia (yhdessä Portugalin kanssa) on eniten huolissaan talouskriiseistä, kun taas Tanska on ilmastoheimon pääkaupunki. Ukrainan sota hallitsee Baltian maita, erityisesti Viroa, kun taas COVID-kriisiä pidettiin eniten muutoksia aiheuttavana haasteena Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Romaniassa ja ennen kaikkea Espanjassa.
Myös demografiset suuntaukset muuttuvat maantieteellisesti, mutta kaikkialla Euroopassa nuoret (18-29-vuotiaat) ovat yleisesti ottaen kiinnostuneempia ilmastokriisistä ja talouskriisistä, kun taas yli 70-vuotiaita aktivoivat eniten maahanmuutto ja Ukrainan sota. Nuoremmat sukupolvet ovat huolissaan lähinnä omasta tulevaisuudestaan eivätkä näytä välittävän Ukrainasta, mutta tutkijat huomauttavat, että vanhempien sukupolvien vastakkainen asenne on todennäköisesti kylmän sodan kokemusten muovaama.
Pandemia on ainoa asia, joka näyttää jakautuvan tasaisesti kaikkien sukupolvien kesken, ja se on Espanjan ja Romanian nuorisoa eniten huolestuttava kriisi. Naiset valitsevat myös paljon todennäköisemmin COVIDin syvällisimmäksi eurooppalaiseksi kriisiksi, kun taas miehet ovat yliedustettuina siirtolaiskriisin keskuudessa.
Ideologiset navat: ilmasto ja maahanmuuttoliike
Puoluepoliittisessa tarkastelussa voidaan havaita muutamia mielenkiintoisia suuntauksia. Kaksi poliittisesti mobilisoituneinta heimoa ovat epäilemättä ilmasto- ja siirtolaisuusheimot (kuten Alankomaiden äskettäiset vaalit osoittivat), jotka molemmat ovat ”erityisen herkkiä politiikan ajalliselle ulottuvuudelle”, mikä tarkoittaa, että molemmat ryhmät uskovat, että niiden ensisijaisilla kriiseillä on peruuttamattomia vaikutuksia, jos tiettyä politiikkaa ei toteuteta tänään. Näillä ryhmillä on myös vähiten päällekkäisyyksiä, ja ne käyvät eniten ideologisia taisteluita keskenään, joita kirjoittajat kuvaavat kahden ”sukupuuttokapinan” yhteenotoksi.
Näillä kahdella heimolla on kuitenkin hyvin erilaiset mallit, kun on kyse pitkän aikavälin eduista suhteessa siihen, kuka on tällä hetkellä vallassa. Siirtolaisuusheimon jäsenillä on taipumus suhtautua asiaan välittömästi rennommin, kun heidän suosikkipuolueensa pääsee valtaan, ja he siirtyvät muihin kriiseihin ensisijaisena huolenaiheenaan. Tämän vuoksi siirtolaisuusheimo on suhteellisen pieni esimerkiksi Italiassa, jossa taloudelliset huolenaiheet ohjaavat suurimman osan äänestäjistä äänestämään. AfD:n kannattajista 66 prosenttia ja Reform UK:n kannattajista 63 prosenttia kuuluu siirtolaisuusheimoon, mutta Fratelli d’Italian (FdI) kannattajista vain 17 prosenttia ja Laki ja oikeus -puolueen (PiS) äänestäjistä vain 12 prosenttia.
Toisaalta ilmastoheimon käyttäytyminen on käänteinen. Tämän ryhmän jäsenet eivät lakkaa murehtimasta ilmastonmuutosta, kun vihreät puolueet valitaan valtaan, vaan heidän huolensa itse asiassa vahvistuvat. Toisin sanoen maahanmuuttovastaiset puolueet lupaavat muutoksia politiikkaan, ja kun ne valitaan, ne nähdään ratkaisuna maahanmuuttokriisiin – muuttui sitten jotakin tai ei – kun taas vihreät puolueet vain korostavat ongelmaa ja käyttävät sitten laajentunutta alustaansa lisätäkseen ympäristöystävällisiä tuomiolauseitaan ja varmistaakseen näin pysyvän äänestäjäkunnan.
Hallitusta kannattavat ja vastustavat: sota ja talous
Hallitusta kannattava ja vastustava ulottuvuus on yleensä läsnä ilmasto- ja siirtolaisuusheimoissa, mutta kuten olemme nähneet, se riippuu pitkälti siitä, kuka on vallassa tiettynä hetkenä, joten niiden kamppailun ensisijainen tunnusmerkki on edelleen vasemmiston ja oikeiston ideologinen kahtiajako. Tämä ei ole yhtä vahvaa talouden ja sodan heimoissa, jotka välittävät paljon vähemmän perinteisestä vasemmisto-oikeisto-jaosta ja jotka todennäköisemmin johdonmukaisesti tukevat tai vastustavat hallituksiaan, olipa vallassa kuka tahansa.
Talousheimo on kaikkein hallitusvastaisin äänestäjäkunta ja näin ollen ryhmä, joka harvemmin edes äänestää, koska se inhoaa kaikkia suuria puolueita poliittisesta suuntautumisesta riippumatta. Tutkijat uskovat, että tämä yleinen apatia johtuu siitä, että vasemmisto- ja oikeistohallitusten vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen toteuttamien säästötoimien ja viime vuosien talouden laskusuhdanteiden välillä ei ole suuria eroja, minkä vuoksi noin kolmannes tästä ryhmästä harkitsee politiikan hylkäämistä ja loput ovat muuttuneet johdonmukaisiksi protestivaalien äänestäjiksi.
Toisaalta sotaheimo ei ole vain Euroopan vanhin ryhmä, vaan myös hallitusmyönteisin riippumatta siitä, kuka on vallassa. Heidän mielestään Ukrainan auttaminen on moraalinen ja strateginen välttämättömyys, ja he tukevat sitä, joka lupaa ja pitää lupauksensa tällä rintamalla, mikä tarkoittaa ensisijaisesti suuria vakiintuneita puolueita.
Suuri poikkeus: COVID-heimo
Mielenkiintoista on, että COVID-heimo on poikkeus molemmissa suhteissa. Se ei ole vasemmistolainen tai oikeistolainen, eikä se ole hallitusmyönteinen tai -vastainen – eikä edes eurofiilinen kuten ilmasto- ja sota- tai euroskeptinen kuten maahanmuutto- ja talousheimot – vaan sekoitus kaikkia elementtejä.
Itse asiassa COVID-heimo jakautuu useisiin ryhmittymiin, jotka perustuvat tiettyyn maahan, toteutettuihin pandemiatoimenpiteisiin ja hallituspuolueeseen, jonka oli käsiteltävä sitä. Lyhyellä aikavälillä – pandemian huippuvaiheessa – valtapuolueet näyttivät hyötyvän viruksesta eniten. Se näytti luovan kaksipuolueisen, hallitusmyönteisen heimon yhteiskunnallisen yhtenäisyyden vaatimuksen kautta, joka piti kaikkia, jotka kyseenalaistivat julkisen politiikan – erityisesti populisteja – vaarallisina.
Vähitellen kuitenkin yhä useammat COVID-heimon jäsenet muuttuivat erityisen vakiintuneen järjestelmän vastaiseksi, populistiseksi ryhmittymäksi, jonka luottamus auktoriteetteihin ja valtavirran politiikkaan romahti pandemiatoimenpiteiden myötä. Niin kutsutut ”lockdownin vastustajat” ja ”rokotevastaiset” (sekä ”sodanvastaiset”) äänestäjäkunnat saattavat olla Euroopan uusimpia äänestäjäryhmiä, todetaan tutkimuksessa, mutta ne näyttävät olevan erityisen vahvoja poliittisia identiteettejä.
Mitä tämä tarkoittaa vuodelle 2024?
Ensinnäkin näiden kriisiheimojen kasvanut merkitys verrattuna perinteisempiin äänestysmalleihin (vain 12 prosenttia EU:n äänestäjistä ei sovi mihinkään ”heimoluokkaan”) tarkoittaa, että vallassa on vallansiirto, ja valtavirtapolitiikka on häviöllä. Suuret, vakiintuneet puolueet ovat tavallisesti ”kaikkien kriisien puolueet”, jotka pyrkivät keskittymään useimpiin tai jopa kaikkiin suuriin kriiseihin, mikä tekee niiden vaaliviestinnästä vähemmän tehokasta.
”Koska niillä ei ole yhtä ainoaa kriisipiiriä, niillä voi olla vaikeuksia innostaa kannattajiaan äänestämään eurovaaleissa”, raportissa todetaan, kun taas esimerkiksi maahanmuuttoon tai ilmastoon keskittyvillä puolueilla on paljon paremmat mahdollisuudet saada äänestäjät mukaan.
Tutkijat toteavat myös, että vuoden 2024 vaaleista on tulossa siirtolaisuusheimon suurin hetki, mikä ei ehkä ole tässä vaiheessa yllättävää. Aikoinaan maahanmuutto oli tärkeä keskustelunaihe kansallisessa politiikassa ja vähemmän EU-vaaleissa. Mutta nyt Bryssel on ”eurooppalaistanut” kysymyksen yrittämällä hyväksyä pahamaineisen maahanmuuttosopimuksen, mikä saattaa mobilisoida tämän heimon jäsenet kesäkuussa.
Muuten siirtolaisuusheimo on ainoa ryhmä, jonka enemmistö (51 %) uskoo EU:n todennäköisesti hajoavan seuraavien 20 vuoden aikana juuri siksi, että he kokevat Brysselin yhä enenevässä määrin sivuuttavan jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja etääntyvän samalla kansalaisten näkökulmasta. Talous- ja COVID-heimot olivat EU:n tulevaisuudesta jakautuneempia, ja vain sotaheimo (55 %) ja ilmastoheimo (61 %) pitivät todennäköisempänä, että unioni kestää vielä ainakin kaksi vuosikymmentä.
”Kullakin Euroopan viidestä kriisistä on monta elämää, mutta vasta vaaliuurnilla ne elävät, kuolevat tai heräävät henkiin”, raportissa todetaan. Seuraavat kuusi kuukautta lupaavat koetella ”viiden heimon” hypoteesia ääriään myöten.
Lähde: European Conservative
