Nettonolla saattaa näyttää tällä hetkellä viralliselta suuntaukselta, mutta sen perusta on hyvin horjuva, väittää kirjoittaja.
Uuden raportin mukaan kansalliset hallitukset ovat vähitellen perääntymässä ”kovista lupauksistaan”, joiden mukaan niiden taloudet on vieroitettava fossiilisista polttoaineista. 2010-luvulta lähtien vihreiden teknologioiden epäonnistuminen taloudellisesti kannattavaksi tulemisessa on saanut valtiot lieventämään tai lykkäämään asetettuja ympäristötavoitteita, toteaa brittiläinen toimittaja Ross Clark Net Zero Watch -tutkimusryhmän teettämässä raportissa ”The Retreat from Net Zero”.
Raportissa todetaan, että muut kuin länsimaiden hallitukset ovat siirtymässä pois hiilidioksidipäästöjen vähentämispolitiikasta suojellakseen talouttaan (ja arvatenkin valta-asemaansa). Raportissa korostetaan myös kansallisten etujen puolustamisen merkitystä geopoliittisessa tilanteessa, joka ei ole enää yksipolaarinen. Jopa EU:ta vastaan hyökätään maatalouden vastareaktiona sen tuhoisaa ekologista sääntelyä vastaan.
Clark ennustaa paheksuvasti lisää poliittisia seurauksia vihreän siirtymän kannattajille:
”He ovat käyttäneet tähän niin paljon poliittista pääomaa ja luoneet niin paljon asiakastyöpaikkoja, valtion rahoitusta saavia puolijulkisia hallintoelimiä, virastoja jne., jotka ovat osallistuneet nettonollapäästöjen edistämiseen, että kukaan ei voi tulla lähitulevaisuudessa sanomaan, että teimme suuren virheen.”
Monien epäilyttävien investointien lisäksi, jotka on tehty pienitehoiseen infrastruktuuriin ja turhiin hallintohimmeleihin, viranomaiset ovat maailmanlaajuisesti vahvasti sitoutuneet tähän poliittiseen visioon, eivätkä ne todennäköisesti halua myöntää olleensa väärässä ilman taistelua.
Clarkin raportissa länsimaiden hallitusten vääränlainen innostus asetetaan vastakkain öljyvaltioiden kasvavan välinpitämättömyyden kanssa vihreiden kysymysten suhteen, kuten äskettäisessä COP-huippukokouksessa todettiin. Vihreän vallankumouksen alisuoriutuminen käy ilmi hänen useista tapaustutkimuksistaan. Vedyntuotannossa tarvitaan fossiilisia polttoaineita, mikä tarkoittaa, ettei sillä pystytä vähentämään päästöjä. Boris Johnson lupasi tehdä Britanniasta ”tuulivoiman Saudi-Arabian”, mutta tämä oli pelkkää sanahelinää.
Tyypillinen esimerkki uuden vihreän talouden toimimattomuudesta on sähköautojen myynti, joka tyrehtyi ”ensimmäisten käyttöönottajien alkuhuuman” ja tukien vähentämisen jälkeen. Uusien sähköautojen myynti Britanniassa laski 17 prosenttia vuonna 2022, vaikka autojen myynti yleisesti kasvoi 9,5 prosenttia, mikä on vastaava suuntaus koko EU:ssa. Samaan aikaan lämpöpumput ja aurinkopaneelit kohtaavat kustannusesteitä huolimatta suurista julkisista tuista.
Vaikka hallitukset ja sijoitusyhtiöt lupasivat vihreän siirtymän myötä työllisyyttä ja taloudellisia etuja, todellisuudessa malli on pohjimmiltaan epärealistinen. Ulkoiset tekijät – kuten riski toimitusketjun häiriöistä Punaisella merellä tai Yhdysvaltojen, EU:n ja Kiinan väliset tullisodat – eivät voi puolustella vihreään talouteen siirtymisen katastrofaalisia inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia.
Vuosi 2024 haasteellinen vihreälle siirtymälle
”[Viime viikon] maanviljelijöiden mielenosoitukset Euroopassa ovat antaneet suuntaa. Hallitukset ovat uskotelleet itselleen, että nettonollapäästöt saavat massiivisen kannatuksen, koska mielipidemittaukset osoittavat yleistä tukea. Mutta kun kyse on todellisista vaikutuksista ihmisten elämään ja varallisuuteen, tuki katoaa nopeasti – saamme aikaan joukkovihaa”, Clarkin mukaan.
Raportissa todetaan, että vuosi 2024 on haasteellinen vuosi vihreälle siirtymälle, sillä ”nettonollastrategian kustannusvaikutukset tavallisille kotitalouksille alkavat olla entistä selkeämmät”, ja energian hintojen viimeaikainen nousu sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan heikentävät nopeasti Saksan poliittista ja taloudellista vakautta.
Clarkin havainnot saavat vahvistusta uutisista, joiden mukaan koko Euroopan aurinkopaneeliteollisuutta uhkaa tuhoutuminen korkeiden kustannusten ja Kiinan aiheuttaman kilpailun vuoksi, kun Brysselin hiilidioksiditullit uhkaavat hajottaa WTO:n kauppajärjestelyn kiistassa globaalin etelän kanssa.
Vaikka mietinnössä esitetyt vihreän siirtymän monet puutteet tulevat päivä päivältä selvemmiksi, on edelleen epävarmaa, onko länsimainen eliitti valmis luopumaan politiikastaan.
Lähde: European Conservative