Kuinkahan moni äänestää kansallismielisiä puolueita siksi, koska tuntee jonkun naisen, joka on raiskattu keskellä kaupunkia kirkkaassa päivänvalossa? Itse tiedän henkilökohtaisesti useita tällaisia tapauksia tai sellaisen yrityksiä (minulle hyvin läheisiin ihmisiin kohdistuneita), joten olisi aikamoinen sattuma, jos olisin ainoa.
Tuomituksi näitä rikollisia saadaan hyvin harvoin, mikä saa raiskausongelman näyttämään tilastoissa vähemmän vakavalta kuin se on. Tiedän, että varsinkin feministit valehtelevat työkseen joutuneensa ahdistelluiksi, kun taas puskaraiskausten uhrit eivät uskalla tehdä rikosilmoitusta kunniamurhan pelossa.
Kadut eivät ole yksinkertaisesti enää turvallisia. Tämän toteaminen ei ole rasismia, vaan tosiasia.
"Kyllä suomalaisetkin..."
Tähän voi sanoa vain, että kertoo sekin jotain kulttuurista, että suomalaisten tekemät raiskaukset eivät yleensä ole sitä, että tuntematon mies hyökkää yhtäkkiä keittiöveitsen kanssa. Mitenkään raiskausten uhreja vähättelemättä (silloin kun kyse oli oikeasti väkivaltaisesta teosta, eikä "seuraavana päivänä kaduttaa") – joissakin kulttuureissa naisella ei oikeutta kieltäytyä seksistä, ja tämä on yleisesti hyväksyttyä. Tietysti voi helposti muuttaa sellaiseen maahan, jonka kulttuurissa haluaa elää.
Ahdisteluista valehtelevat feministit (kun joku äänesti väärää puoluetta) puolestaan aiheuttavat suurta kärsimystä ja peräti oikeusmurhia niille naisille, jotka ovat joutuneet oikeasti väkivaltaisten seksuaalirikosten uhreiksi, koska heitä ei uskota.
Poliisin ja kriminologian tutkijoiden laatimat ja valtion julkaisemat tilastot eivät ole "äärioikeistolaisia salaliittoteorioita". Yliedustukset raiskaustilastoissa ovat monikymmenkertaisia, kun on puhe Lähi-idästä tai Afrikasta. Vai kuvitteleeko joku oikeasti valtiollisten virastojen väärentävän tilastoja saadakseen "maahanmuuttajat näyttämään raiskaajilta"?
Samuel Alho,
teol.yo.