Olli Pasasen ajankohtainen Kansalaisen luontoekstran kolumni:
Pajunkissat ilmestyvät pajupensaisiin yleensä huhti- maaliskuun vaihteessa, mutta niitä voi nähdä jonkin verran jo syksystä lähtien. Pajunkissa on pajun kukintosilmu, josta varsinaiset pajun kukat tulevat näkyvin vasta hieman myöhemmin keväällä. Aikaisin kukkivien pajujen kellertävät kukinnot ovat tärkeä ravinnonlähde monille kevään ensimmäisistä hyönteisistä.
Pääsiäisen aikaan kukintosilmujaan availevat pajut kuuluvat meillä Suomessa vahvasti perinteiseen Palmusunnuntain ja pääsiäisen viettoon. Pajunoksat korvaavat perinteessä palmun lehviä, joita heitettiin Jeesuksen eteen suosionosoitukseksi Hänen saapuessaan aasilla Jerusalemiin. Myöhemmin samalla viikolla kansanryhmä kiihottui ja uskonrauha häiriintyi, jolloin Jeesus tuomittiin ristille.
Suomen kansanperinteessä tunnetaan myös pajujen merkitys Itämeren maannousemarannikoiden pioneerikasveina, esimerkiksi Pellervo kylvi pajut maille paisuville. Suurin osa pajulajeista viihtyykin kosteilla rannoilla, ojien pientareilla ja soilla.
Kevään edistyessä pajunkissoista kehittyy kahdenlaisia kukintoja. Koiraspajuihin kasvaa hedekukinnot ja naaraspajuihin emikukinnot. Kasvien suhteen tällaista eläimille tyypillistä sukupuolijakoa kutsutaan kaksikotisuudeksi. Monilla kukkakasveilla emi- ja hedekukat ovat samassa kasviyksilössä, jolloin puhutaan yksikotisuudesta ja kaksineuvoisuudesta. Yksineuvoisella kasvilla heteet ja emi/emit ovat samassa kukassa.
Useimmilla pajujen kaltaisilla kaksikotisilla kasveilla hede- ja emiyksilöitä on suunnilleen saman verran. Pajuilla on kuitenkin neljä hedekasvia kuutta emikasvia kohden. Sukupuolten välinen epäsuhta johtunee siitä, että jänikset ja myyrät suosivat ravintonaan tyyppipitoisia koiraspajuja. Epäsuhta tuskin vaikuttaa pajujen lisääntymismenestykseen. Ainakin pajun tyyliin kaksikotisen tyrnin viljelyssä tarvitaan vain yksi hedekasvi useita emikasveja varten optimaalisen sadon takaamiseksi.
Pajuja käytetään virpomavitsojen ja pajupillien valmistuksen lisäksi myös jonkin verran energian tuotantoon, punontatöihin ja viheralueiden koristekasveiksi. Vaikka pajut onkin nykyisin Suomessa varsin tuttuja pensaita viljelystä poistetuilla pelloilla, ei sitä hyödynnetä ainakaan vielä kovin paljoa energiantuotannossa. Pajut voivat kasvaa 1,5 metriä vuodessa ja hoidettuna energiapajupellon pajujen kasvuaika voi olla jopa 25 vuotta, joten hoitotarve on ainakin viljelysten uudistamisen osalta vähäinen moniin ruohovartisiin energiakasveihin verrattuna. Vaikka kiinnostus peltoenergiakasveja kohtaan on kenties hiipunut hieman takavuosista saattaa lisääntynyt ja sinällään aiheellinen huoli maamme energiaomavaraisuusasteesta lisätä kiinnostusta energiapajua kohtaan.
Viheralueiden koristekasveina käytetään monia pajulajeja, joista osa kasvaa meillä luonnonvaraisesti ja osa ei. Kotimaisista pajulajeista erityisesti puumaiset raita ja halava ovat oikein hoidettuina näyttäviä pikku koristepuita, jotka sopivat myös kosteille paikolle vesistöjen läheisyyteen. Yksirunkoisina kasvatettuna ne eivät myöskään kehity yhtä helposti epämääräisiksi risukoiksi kuin vaikkapa ulkomaista alkuperää oleva yleensä pensasmainen punapaju. Suomen luonnonvaraisista pensasmaisista pajuista koristekasveina käytetään esimerkiksi harmaalehtistä pohjanpajua.
Vaikka pajua puskeva käytöstä poistettu pelto tai rantaniitty onkin lohduton näky, on pajujen suku silti monessa suhteessa hyödyllinen ja osin jopa kaunis kotimainen kasviryhmä. Pajuilla on myös tärkeä merkitys varhaiskevään hyönteisten ravinnon lähteenä ja useiden lintulajien pesimäpaikkana. Pajujen yleisen arvostuksen soisikin nousevan nykyisestä.
Pajusta tulee mieleen pääsiäinen. Virvon varvon.
Ja meneppä ostamaan hiiltä piirtämiseen… Aikoinaan kouluissa tehtiin hiilipiirroksia koska ne olivat niitä halvimpia piirustuksia. Mutta ei enää.
Soisin että ihmiset polttaisivat pajuja hiileksi enemmänkin jotta koululaiset ja mikseivät eri harrastepiiriläisetkin pääsisivät taas piirtelemään hiilellä. Se on ihan yksinkertaista. Tehdään terässäiliö jossa on esim. kierrekorkki. Ja sitten toiseen päähän 4mm reikä ettei se räjähtä. Ja aina kun lämmittää uunia tai takkaa niin putki täyteen pajunoksia ja tuleen sekaan. Ja kun takka/kiuas on jähtynyt, niin meillä on putkessa kasa piirustushiiltä. NE eivät välttämättä ole niin suoria kuin kaupasta ostetut, Mutta pajuna ne eivät myöskään katkeile niin helposti.
Vänkkyrällä pystyy piirtämään ainakin kaksi asiaa. Poliitisten päättäjien kuvat ja kurvista varoittavan liikennemerkin. Tästä nousikin mieleeni sanonta minkä junankuljettaja kiljui lämittäjälle. ” Paa käyriä puita pesään Arvi, kohta tulee kurvi.”