Suomesta on matkannut useita kymmeniä vapaaehtoisia taistelijoita Ukrainaan kuluneen vuoden aikana. Suurin osa näistä on matkannut sinne ilman mitään kontakteja maahan.
Ville Nurmela on kuitenkin poikkeus: hänet kutsuttiin henkilökohtaisesti sotimaan Azoviin kuuluvan ukrainalaissotilaan toimesta. Vain pari viikkoa sodan syttymisen jälkeen Nurmela olikin jo matkalla kohti seikkailua, jota hän ei varmasti tule ikinä unohtamaan. Sota vieraalla maalla. Miksi ihmeessä?
"Äärimmäinen seikkailunhalu, henkilökohtainen avunpyyntö, halu tehdä jotain merkittävää. Siinä varmaan ne merkittävimmät seikat, jotka vaikuttivat lähtööni. En olisi kehdannut katsoa itseäni peilistä, jos olisin kieltäytynyt velvollisuudesta taistelua kohtaan."
Sota on rankkaa touhua, sillä siinä on oikeasti hengenlähtö lähellä jatkuvasti. Myös Nurmelalle oli lähellä käydä todella huonosti hänen haavoittuessaan panssarivaunun ampuman kranaatin sirpaleesta. Kyseessä on tietenkin asia, joka kiinnostaa ihmisiä, ja suurin piirtein jokainen siitä tilanteesta on kysynyt. Niin kysymme mekin.
"En edes muista, kuinka monta kertaa olen tämän tarinan jo kertonut, mutta otetaanpa vielä kerran. Meidän tehtävä oli valloittaa ryssiltä alueita sinä päivänä. Yritin nukkua lepovuoroni aikana, mutta jatkuva meteli ei oikein sitä sallinut. Päivystin konekiväärini luona ja ryhmän vanhin toi minulle ison laatikollisen patruunoita ja kertoi, että tänään hyökätään. Monta tuntia jatkunut molemminpuolinen räiskintä tuotti tulosta. Kuuntelimme vihollisen salaamattomia radioyhteyksiä, ja he olivat tilanneet paljon evakuointeja sekä kutsuneet kaikki apuvoimat paikalle aina tankeista ilmavoimiin. Meitä varoitettiin kemiallisten aseiden käytöstä ja viimeinen muistikuvani päivästä oli, kun nostin kiikarit naamalle ja samassa räjähti vieressä. Tankki tulitti meitä taas ja ajattelin, että eipä tässä mitään, mennään poteroon, odotellaan ja homma jatkuu. Tulitus kuitenkin läheni, läheni ja lopulta osui poteroni kattoon. Sain sirpaleita vasempaan käteeni ja juoksin poterosta pois, koska ajattelin seuraavan tulevan vielä lähemmäs. Juoksin etsimään radiomiestä, joka voi ilmoittaa haavoittumisesta. Hetken päästä juoksin saattaja mukana kohti evakuointipistettä. Tietysti ryssät säestivät tätäkin juoksumatkaa konekiväärillä aina aukean paikan tullen. Sillä hetkellä teki kipeää ja päässä suhisi, mutta vamma oli oikeasti todella lievä. Sairaalassa huomasin, että kaikki eivät olleet yhtä onnekkaita."
Harva meistä on ollut panssarivaunun tulituksen kohteena. Minkälaiset ajatukset ihmisellä oikein on, kun panssarivaunu ampuu suoraan kohti? Nurmelan mukaan asiaa ei toisaalta ehdi miettiä, toisaalta siinä ehtii ryhtyä kaipaamaan kotimaan päivätöitä, kun ympärillä räjähtelee.
"Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun näin tapahtui, niin olin ehkä vähän hieman liian rentona asian suhteen. Siihenkin tottuu nopeasti, eikä taistelun huumassa ole aikaa tai kykyä miettiä kovinkaan paljoa. Siinä on aina niin paljon adrenaliinia veressä, että elämä vilisee silmissä. Myönnetään, että ensimmäisen kerran, kun ammuttiin tankilla ja suojauduin, niin silloin mietin kyllä, että olisinpa Suomessa tekemässä tylsää työtäni ja arkisia askareitani. Aina kun oli kokenut uuden läheltä piti-tilanteen niin ajattelin, että tämän pahemmaksi ei voi mennä. Olin väärässä joka ikinen kerta."
Sotaan liittyy paljon muutakin kuin pelkät taistelutehtävät, jotka ovat todellisuudessa hyvin pieni prosentti sotaan käytettyä aikaa. Kun on aikaa, on myös aikaa uppoutua omiin ajatuksiin ja tarkkailla ympäristöä sekä suomalaisten ja ukrainalaisten välisiä kulttuurieroja. Taistelutehtävät ovat tietenkin se päällimmäinen muisto. Voitko kertoa muista kokemuksistasi tai ajatuksistasi matkan aikana tarkemmin?
"Voisin kirjoittaa kokonaisen kirjan, jos lähtisin oikein kaivelemaan reissun aikana tapahtuneita asioita. Ensimmäisen tehtävälle lähtöni ja ensimmäisen tulitaistelun tulen varmasti muistamaan lopun elämääni. Tapahtumat pyörivät edelleen mielessä varsinkin öisin. Meidät herätettiin aikaisin aamuyöstä ja hirveällä kiireellä pakkauduimme varusteinemme ajoneuvoon ja lähdimme. En oikein osaa kuvailla sitä jännitystä, mikä nakersi mieltä, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Lakkasin miettimästä näitä asioita vasta ensimmäiseen kunnon tulitaisteluun jouduttuani, kun ryssien merijalkaväki yllätti meidät alle 10 metrin päästä. Makasin helteisellä pellolla, luodit vihelsivät korvissa ja kranaattien pauke säesti entisestään sekavaa tilannetta. Ajattelin vain, että jos kuolen niin ainakin teen sen tavalla, jota ei tarvitse hävetä. Olinhan nähnyt, miten kaatuneet siunataan haudan lepoon. Kerroin aika pitkälti Sinimustan Liikkeen podcastissa tapahtumista vaiheittain ja suosittelen jokaista lukijaa kuuntelemaan sen, niin saa jonkun käsityksen reissusta. Olen kumminkin tyytyväinen, että lähdin. Eihän tuommoista pääse kokemaan missään muualla ihan pelkistä taisteluharjoituksista aina oikeisiin taisteluihin saakka."
Kuva: Ville Nurmela (2022).
Kun tuhansien kilometrien päässä syttyy sota ja oman perheen poika lähtee sinne, nousee jokaisessa edes etäisesti normaalissa perheessä huoli. Vanhempien huoli on ilman sotaan lähtöäkin loputon suo, mutta sodassa oleva poika nostaa varmasti huolen uusille kierroksille. Mitä lähipiirisi tuumasi kun lähdit? Entä kun he kuulivat sinun haavoittuneen?
"Säästin tiedoksiannon viimeiselle päivälle ennen lähtöä. He eivät olisi halunneet minun lähtevän ja olivat huolissaan minusta. En kumminkaan voinut itselleni mitään, ja he ovat joutuneet sietämään päähänpistojani, joten luulin sillä hetkellä heidän kumminkin ymmärtäneen, miksi lähdin. Hyvästelin heidät ja ajattelin, että en tule enää takaisin. En tietenkään sanonut sitä. Soitin vanhemmilleni aika useasti reissun aikana ja aina oli sama laulu: tulisit kotiin. Olin sopinut komentajani kanssa kotiinpaluusta jo aiemmin ja minulla oli 2 tehtävää jäljellä kun haavoituin. Suunnitelmani oli siis yllättää kaikki iloisesti mitään ilmoittamatta, mutta kohtalo päätti toisin. Kotipuolessa oli lievästi sanoen pieni paniikki päällä, kun kerroin haavoittuneeni hyökkäyksen aikana ja olin silloin sairaalassa."
Sodan ja sotimisen väitetään olevan koukuttavaa touhua. Moni ei välttämättä osaa enää sopeutua arkisiin rutiineihin, kun on kerran päässyt kokemaan jotain äärimmäistä. Oletko tuumaillut toiselle reissulle lähtöä? Kaiken kokemasi jälkeen, jättäisitkö reissun tekemättä jos tietäisit, mitä tuleman pitää?
"Kyllä. Alussa tuntui siltä kuin olisin pettänyt taistelutoverini jättämällä heidät taisteluun ja lähtenyt itse takaisin kotimaahan. Nyt elämä sujuu siihen malliin, etten kyllä ajatellut palata - ainakaan hetkeen. Jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin ja puhua itselleni, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin en usko, että edes se olisi kääntänyt päätäni. Olinhan vakaasti päättänyt lähteä, kävi miten kävi."
Ukrainan sota jakaa jonkin verran ihmisten mielipiteitä, sillä kansainvälisenä sotahaukkana tunnettu USA johtamansa Naton kanssa pyrkii ruokkimaan ja provosoimaan sitä. Sodan kerrotaankin olevan Nato-sota, vaikka Ukraina ei ole Naton jäsen. Mitä mieltä olet Natosta? Entä Suomen liittymisestä Natoon?
"Ukraina on valitettavasti Naton ja Venäjän pelinappulana tässä sodassa. Olen itse erittäin jyrkästi Natoa vastaan, koska sotilasliiton yksi päätehtävistä on militaristisen nationalismin nousun ehkäisy. En toki harmittele, jos Nato toimittaa aseita kansallismielisille, jotka ovat kahden tulen välissä taistellessaan sekä hallintoaan että Venäjää vastaan. Suomi voisi tiivistää puolustusyhteistyötään esimerkiksi muiden pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa."
Nurmela ei ole pelkästään vapaaehtoinen sotilas, sillä hän on myös poliittisesti aktiivinen. Häntä voikin äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa Sinimustan Liikkeen jäsenenä Varsinais-Suomen vaalipiirissä. Mitkä ovat pääteemojasi?
"Haluan, että maahanmuutto lopetetaan ja suomalaisuudesta tehdään jokaisen kansalaisen ylpeydenaihe.
Haluan, että sateenkaaripropaganda kielletään ja perinteiset perhearvot olisivat jokaisen velvollisuus ja kunnia-asia.
Haluan, että maanpuolustuksellisia menoja kasvatetaan tuntuvasti nykyisen kiristyneen turvallisuustilanteen takia.
Haluan, että Suomi eroaa Euroopan Unionista ja kaikista muistakin sitä rasittavista ylikansallisten intressien kuristusotteesta."
Oletko ennen ollut puoluepoliittisessa toiminnassa mukana? Mikä sai liittymään Sinimustaan Liikkeeseen?
"Olen ollut aiemmin pelkästään keräämässä kannattajakortteja erään toisen puolueen perustamisen yhteydessä. Mitään muuta aiempaa puoluekokemusta minulla ei ole. Hyppäsin toimintaan mukaan, koska olin aiemmin kuullut tästä erittäin lupaavasta puolueprojektista jo perustamisvaiheessa. Sinimusta Liike on tällä hetkellä ainoa aidosti kansallismielinen ja varteenotettava vaihtoehto, jossa ihmisiä ei harjata pois ainakaan liiallisen fasismin vuoksi."
Nurmelan työ kansallismielisyyden eteen ei rajoitu pelkkään puolueeseen. Hän lisäksi tekee töitä kulttuuripuolella pyörittämällä otsikoissakin ollutta kirjakauppaa, joka kantaa nimeä Kielletyt Kirjat. Se oli kiinni puolen vuoden ajan kauppiaan ollessa Ukrainassa, mutta aukesi uudelleen vastikään. Mitkä ovat kaupan lähitulevaisuuden suunnitelmat?
"Alkuruuhkan jälkeen hankitaan varastontäydennyksiä, kerätään varoja eri tahoille lahjoitettavaksi sekä tehdään ainakin 2 uusintapainosta."
Tuleeko valikoimiin enemmän sotakirjoja?
"Tulee varmasti. Samalla tavalla kuin kaikkia muitakin kirjoja eri aihepiireistä. En enää koskaan lue sotakirjoja samalla tavalla kuin ennen."
Voit tutustua kirjakaupan valikoimaan osoitteessa kielletytkirjat.com.
