Palataanpa vielä yhteen perusasiaan, joka tiedetään nykyisellään jopa Ruotsissa. Kun usein sanotaan, että Suomen pitäisi ottaa oppia Ruotsista niin tässä on yksi sellainen asia.
Viime syksyn invaasion myötä Suomeenkin tuli paljon afgaaneja, ja tulee edelleen. Monilla on kuva Afganistanista alkeellisena kehitysmaana, jota se monelta osalta onkin. Mutta sitä ei pidetä turvapaikan perusteena. Perusasia ei kuitenkaan ole siinä vaan siinä, että useimmat afgaanit eivät tule Afganistanista vaan Iranista.
Sotalasten kohdalla Ruotsin maahanmuuttoviraston lukujen mukaan jopa 90 % afgaaneista on iraninafgaaneja, joista vain harva on asunut Afganistanissa tai korkeintaan syntynyt siellä ja muuttanut jo lapsena vanhempiensa mukana Iraniin. Iranissa elää satoja tuhansia afgaaneja, jotka muuttivat sinne jo Neuvostoliiton sodan myötä 80-luvulla. Mutta Iraniin muutetaan myös sen takia, että maat ovat naapurimaita ja heillä on pitkät yhteiset perinteet. Iran on monelle maahanmuuttaja-afgaanille -siis ei turvapaikanhakijalle vaan maahanmuuttajalle- vähän kuin ameriikka. Monilla elintaso nousee selvästi kun he muuttavat Iraniin töihin.
Miksi Iranissa asuvat afgaanit sitten hakeutuvat Ruotsiin tai Suomeen? Siksi, että se on mahdollista. Se on kuin lotto. Hyvällä tuurilla saa ilmaisen loppuelämän kestävän ylläpidon, huonolla tuurilla joutuu jonkinlaiseksi laittomaksi haahuilijaksi. Riski on tiedossa, mutta olisi typerää olla kokeilematta arpaonnea.
Kun Ruotsin maahanmuuttoviraso päätti muutama vuosi sitten, että afgaaneilla on oikeus turvapaikkaan Afganistanin ”vaikean tilanteen takia” niin tästä seurasi välittömästi se, että Iranissa asuvia afgaaneja alkoi virrata Ruotsiin. Sen jälkeen viime syksynä tiedustelujen jälkeen heitä alkoi virrata myös Suomeen. Luonnollisesti itse Afganistanistakin tulee henkilöitä, mutta heidän osuus on niin vähäinen, että sillä ei ole tässä merkitystä.
Ruotsi ja Suomi ovat siis itse aiheuttaneet afgaanien virran maihinsa. Ja tavallaan myös pettäneet nämä ihmiset, ainakin Ruotsissa. Kun viime syksyn vyöry alkoi niin maailmanparantajat niin Ruotsissa kuin Suomessa seisoivat ”refugees welcome”- kylttiensä kanssa rajoilla aina Sipilää myöten toivottamassa tulijoita tervetulleeksi. Ruotsi on kuitenkin tällä hetkellä todella suurissa vaikeuksissa afgaanien takia, sillä edes Ruotsin maailman suvaitsevaisin maahanmuuttovirasto ei myönnä näille iraninafgaaneille turvapaikkaa.
Nyt nämä ihmiset kysyvät aiheellisesti: miksi toivotitte meidät silloin tervetulleeksi, mutta nyt sanotte, että emme saa jäädä.
Erittäin hyvä kysymys. Afgaaneille annettiin ensin ymmärtää, mutta sitten ei ymmärretty antaa.
Kaikenlisäksi tilanne palautusten kohdalla on aika mahdoton. Iran ei ota näitä afgaaneja vastaan. He eivät ole Iranin kansalaisia, joten Iran voi pestä kätensä asian suhteen täysin. Myös palautus Afganistaniin on ongelmallinen jo inhimilliset tekijät huomioon ottaen. Monilla nuorilla miehillä ei ole mitään siteitä tai kontakteja Afganistaniin. Mutta toisaalta heillä voisi olla elämisen edellytykset Iranissa, joissa useimmilla asuu muuta sukua tai tuttavia.
Näin ollen eurooppalaisten valtioiden politiikka on aiheuttanut ainakin tämän ”pakolaiskriisin”. Jos ruotsalaiset olisivat alunperin tehneet muunlaista politiikka kuin sitä, joka perustuu vihervasemmiston hourupäisiin kuvitelmiin ja tunnehöttöön, olisi ”pakolaiskriisi” paljon pienempi. Sen lisäksi ne nuoret miehet, jotka nyt on ajettu mahdottoman tilanteen eteen, eli he eivät pääse takaisin Iraniin, mutta eivät ehkä voi asua Afganistanissakaan, mutta toisaalta Ruotsikaan (ja Suomikaan) ei anna heille oleskelulupaa, niin mitä heidän pitäisi tehdä?
Lue aiheesta lisää: SVD