Tarina Myrskyluodon Maijasta syntyi alun perin kirjailija Anni Blomqvistin omista kokemuksista. Hänen kirjoittamastaan kirjasarjasta on jo 1970-luvulla tehty televisiosarja ja tänä vuonna ensi iltansa on saanut Tiina Lymin ohjaama elokuva samasta aiheesta.
Myrskyluodon Maija kertoo saaristolaiselämästä Ahvenanmaalla 1800-luvun puolessa välissä. Se on samalla kertaa realistisen tuntuinen ajankuvaus, josta on vaikea keksiä huomautettavaa, ja samalla tietyllä tapaa ajaton tarina vaikeuksien voittamisesta ja sitkeydestä. Merellinen ympäristö ja luonto ovat nykysuomalaiselle tuttuja, mutta elokuvan henkilöille myös hyvin ankaria ajoittain. Meri kuvataankin monesta näkökulmasta, myös pinnan alta. Tätä on ilo katsoa.
Saaristomaisemat ja kalastajaelämä ovat epäilemättä säilyneet samanlaisina monta sataa vuotta. Tarinan sitoo omaan aikaansa ja maailman historian tapahtumiin Krimin sota eli suomalaisittain Oolannin sota. Se käytiin vuosina 1853-56. Tämä onkin mielenkiintoinen ajanjakso elokuvassa ja varmaankin lisää elokuvan kiinnostavuutta ulkomaalaisen yleisön silmissä. Kaiken kaikkiaan Lymin elokuva on hyvin uskottava kuvaus ajan elämästä. Hyvää on sekin, että siinä kukin ryhmä puhuu omaa kieltään. Ahvenanmaalaiset ruotsia, suomalaiset suomea, englantilaiset sotilaat englantia ja kuullaanpa vähän saksaakin markkinoilla. Tämä harvoin toteutuu amerikkalaisissa historiallisissa elokuvissa, joita suoratoistopalvelut ovat täynnä. Myrskyluodon Maija siis erottuu edukseen.
Jos jotain huomautettavaa elokuvassa on, niin se liittyy henkilöiden maskeeraukseen. Ankarien olojen olisi luullut näkyvän heidän ulkomuodossaan voimakkaammin, mutta se on toisaalta pikkuseikka. Henkistä hahmokehitystä päähenkilöissä kyllä tapahtuu. Omissa maailmoissaan viihtyvä Maija kehittyy vahvaksi naiseksi luodolla, eikä hänen miehensä Jannekaan ole lopulta niin kömpelö kuin miltä aluksi vaikuttaa.
Vanhan kalastajamiljöön lisäksi elokuva käsittelee aikansa henkistä elämää. On mielenkiintoista, kuinka kristinusko ja kansanusko elävät limittäin. Maijakin turvautuu vuoron perään Jeesukseen ja toisaalta erilaisiin taikoihin. Tällaiseen hieman mystiseen maailmankuvaan sopivat hyvin myös elokuvassa nähtävät enteet, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin.
Sen sijaan nykyaikaisia arvoja ei ole väkisin tungettu Maijan tarinaan. Hänen järjestettyä avioliittoaan ei keskitytä kauhistelemaan, kuten ehkä nykykatsojan näkökulmasta voisi odottaa. Päinvastoin, siitä kehittyy hyvin onnellinen ja tasapainoinen. Viittauksia naisasiaan on nähtävissä mitä tulee taloudellisiin seikkoihin eli omaisuuden hallintaan, mutta sen kaltaista naisasiaa tai vähintään aiheen pohdintaa on aivan hyvin saattanut esiintyä 1800-luvulla. Sota puolestaan on ajaton aihe. Katsoja voi löytää elokuvasta tutuntuntuisen konfliktin, kun vastakkain ovat itä ja länsi. Ahvenanmaan demilitarisointi juontaakin juurensa Krimin sotaan. Samalla elokuva muistuttaa, että sodan osapuoleksi voi joutua vaikka kuinka tahtoisi pysyä puolueettomana.
Merkittävin anti Myrskyluodon Maijan tarinassa on kuitenkin selviytymisen teemat, jotka läpäisevät koko elokuvan. Maijan on selvittävä milloin yksinäisyydestä, vieraiden sotilaiden aiheuttamasta uhasta ja useasti myös läheisen ihmisen kuolemasta. Elokuvaa katsoessa nousee tuon tuostakin mieleen selviytymisen ja elinehtojen suhteellisuus. Kuinka paljon meidän aikamme standardit eroavat tuon aikaisista. Onko todella niin, että taloudelliset kannustimet ja palvelut ovat edellytys suurperheen perustamiselle? Minkälaiset tukiverkot Maijalla ja hänen perheellä oli? Kuinka merkityksellistä koulutus oli Maijan elämässä? Myrskyluodon Maija on toisaalta aikamatka 1800-luvun saaristoon. Samalla se opettaa katsomaan nykyaikaa erilaisesta näkökulmasta.
