YLE Puheen Twitter-kyselyssä tiedusteltiin tänä aamuna sitä, missä määrin alkoholi lukeutuu kuulijoiden joulunviettotottumuksiin. Tätä kysellään ja tästä väännetään jatkuvasti ihan turhaan, sillä olen sitä mieltä, että alkoholi saa kohtuullisissa määrin kuulua jouluun tai mihin tahansa juhlaan niin kauan, kun sen vietossa ei ole mukana lapsia eikä ketään itseoikeutettua moraalinvartijaa.
https://twitter.com/ylepuhe/status/943705594480996353
Ensimmäisessä tapauksessa tämä ei ole reilua lapsia kohtaan. Jälkimmäisessä taas ei yksinkertaisesti ketään kohtaan. Kukkahatulle muiden ilonpito menee niin perinpohjaisesti tunteisiin, että hänen pitää suunnilleen laskea muiden nauttimat juoma-annokset ja päivitellä niitä.
Moraalisäteilijä pilaa toisten ilon ottamalla jokaisen kulutetun annoksen vihamielisenä aktiona ja muodostaa siitä omalla pöyristymisellään ongelman. Tähän jokaisen muunkin pitäisi jotenkin erityisesti suhtautua, vaikkeivat luonnollisesti samaistu moraalinvartijan ongelmaan.
Mitä tulisi ajatella ihmisistä, jotka korostavat omaa erinomaisuuttaan mainostamalla, etteivät ole koskaan käyneet Alkossa kuin korkeintaan vaihtamassa rahaa tai vahingossa? Mitä ajatella ihmisistä, jotka ottavat henkilökohtaisesti sen, jos jotkut muut seurueessa nauttivat vaikkapa vain sen viinilasillisen tai pari?
En näe mitään pahaa tai väärää siinä, että nykyaikaiset aikuiset ihmiset keskenään nauttivat jouluaattoiltana hyvää viiniä, konjakkia tai olutta samalla, kun pelailevat lautapelejä. Hysteerinen moraalisäteilijä seurassa tekee näinkin leppoisasta yhteisestä ajanvietosta tarpeettoman numeron.
Moraalisäteilijä onnistuu aina johdattelemaan keskustelun sivuraiteille ja äärimmäisyyksiin, koska hänellä on vimmattu tarve saada todistella omaa erinomaisuuttaan suhteessa muihin, joita hän pitää alempiarvoisina.
Moraalisäteilijäkin tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää, mutta on tosiasiassa ylimielinen kontrollifriikki. Hän ei lotkauta korvaansa toisten omille mieltymyksille viettää juhlaa haluamallaan tavalla, koska hänen ajatusmaailmaansa ohjaa väkevä oikeamielisyyden eetos.
Tällaisesta asenneilmastosta suomalaisen alkoholikulttuurin ongelmat kumpuavat. Yhtäällä porukka juo itsensä hengiltä ja toisaalla taas on käynnissä valtaisa moralisointi, taivastelu, hysterisointi ja päivittely, ja aivan ennen kaikkea koko kansan kollektiivinen syyllistäminen edelleenkin vähemmistön (8 %) tosiasiallisista päihdeongelmista.
Fiksu sekä yliyli(yli)voimainen enemmistö on perinteisesti laitettu kärsimään vähemmistön aiheuttamista ongelmista lukemattomien toinen toistaan mielikuvituksellisempien ja alkoholin saantia sekä käyttöä hankaloittavien lakipykälien johdosta, joita toki ansiokkaasti vastikään kumottiin aimo liuta.
Lisänä meillä on kuitenkin nurinkurinen asenneilmasto.
Turha moralisointi ja toisten asioihin puuttuminen oman paremmuutensa todistamiseksi elävät vahvoina meidän kansankulttuurissamme.