Vääksyn vastaanottokeskuksen entinen johtaja Marko Lehto kirjoitti vuosi sitten Facebookpäivityksessä kiitoksensa:
”…Valtakunnallisesti kotouttaminen on kuitenkin vielä täysin lapsen kengissä. Perimmäisenä ongelmana on, että kotouttaminen nähdään kuluna eikä investointina. Pienellä panoksella vastaanottokeskusten asiakkaista saataisiin ammattitaitoista työvoimaa, joka omalta osaltaan osallistuisi yhteiskunnan rakentamiseen. Nyt suuresta osasta heistä tulee huonon kotouttamisen johdosta pitkäaikainen kuluerä, jonka yhteiskuntaa sopeutuminen on hidasta. Tämä on huonoa politiikkaa, eikä se ole kenenkään etu.”
Mietitäänpä asiaa Ruotsin näkökulmasta ja erityisesti Malmön näkökulmasta, joka on Ruotsin esikuva kolmansista maista tulleiden turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa. Ruotsissa ja Malmössa ollaan tehty kaikki kuviteltavissa oleva turvapaikanhakijoiden kotouttamiseksi. Jos jokin asia on keksitty, se ollaan silloin myös toteutettu. Hulluimmatkin ideat on testattu. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että mitä skoonelaiset eivät ole tehneet turvapaikanhakijoiden hyväksi, sitä ei kannata edes yrittää.
Mitäpä siitä on seurannut?
Malmö on ajautunut vielä 70- luvulla kukoistaneesta työläiskaupungista Ruotsin yhdeksi köyhimmistä kunnista, jossa on tolkuttoman suuri työttömyys, tolkuttoman suuri määrä sosiaalituilla eläviä ihmisiä ja tolkuttoman suuri maahanmuuttajien määrä. Kaupungin väestöstä noin 55% on ulkomaalaistaustaisia (joita tässä tarkoitetaan kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla). Isoissa lähiöissä kuten Rosengård ja Seved maahanmuuttajien osuus on 85- 95%.
Muuan Malmön korkeakoulun sosiaalisen alan professori Tapio Salonen kertoo, että Malmö on kuin painekattila, joka kuvaa koko Ruotsin tilannetta. Malmössä tilanne on vain moniverroin pahempi. Tilanne saattaa räjähtää minä hetkenä hyvänsä.
– Malmö on ajautunut surkeaan tilanteeseen. Kaupunki ei pysty tarjoamaan maahan tuleville [turvapaikanhakijoille] mielekästä työtä ja he ajautuvat sosiaalitukien varaan ja erilaisiin sosiaaliaputöihin.
Työttömyys ja koulutus
Malmön työttömyys on ihan omaa luokkaansa verrattuna muuhun maahan: Kun valtakunnan keskitaso on noin 7,6% työttömiä niin Malmössa työttömyysprosentti on liki 20%. Luku on ns. ”öppet arbetslöshet” eli henkilöitä, jotka eivät ole mukana edes missään puuhasteluohjelmissa.
Mainittakoon tähän sivumennen, että kaikissa suuren maahanmuuttajaprosentin kunnissa on työttömyys selvästi yli valtakunnan tason; Flen, Eskilstuna, Botkyrka jne. Jotkut pienet pohjoisen kunnat ovat poikkeuksia, kuten Haaparanta, jonka maahanmuuttajaprosentti koostuu enimmäkseen suomalaisista, mutta sielläkin sotapakolaiset nostavat luvun liki 14:sta prosenttiin.
Malmölaisista ylästenuorista 22 % ei saa koulutodistusta. Rosengårdin maahanmuuttajakaupunginosassa tilanne on vielä pahempi. 61,6 % lapsista ei saa minkäänlaista koulutodistusta. Eli reippaasti yli puolet Rosengårdin nuorista ei saa minkäänlaisia valmiuksia ammattikoulutuksiin.
Sosiaalituki ja maahanmuuttajat
15% Malmön asukkaista saa toimeentulotukea, ja työttömyyskorvauksen varassa olevia ei tähän ole laskettu mukaan. Asunnottomuus on korkea. Kunnalla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia asuttaa kaikkia tulijoita. Vuodenvaihteessa kunnassa oli noin 323 000 asukasta, ja syksyn invaasion jälkeen asukasmäärän laskettiin lisääntyneen noin 6 000 hengellä. Tämä olisi siis kokonainen kaupunginosa infrasta alkaen rakennettavana. Jokainen ymmärtää, ettei millään kunnalla ole tällaiseen resursseja.
Suurin ongelma on se, että Malmössa on sama integraatio-ongelma kuin koko Ruotsissa: turvapaikanhakijalla kestää aivan liian kauan saada työtä. Vain noin 30% tulijoista on töissä 10 vuoden maassaolon jälkeen. Ongelma tässä on myös se, että vain murto- osalla tulijoista on jokin sellainen koulutus, jolla voi saada suoraan töitä Ruotsista.
– Yhteiskuntaan on tullut varjoyhteiskuntia, joissa juuri kukaan ei käy töissä ja rikollisuus on korkea. Työttömyys periytyy. Lapset kasvavat työttömissä perheissä ja heistä itsestäänkin tulee työttömiä, sanoo Tapio Salonen.
Köyhyys
Köyhyys Malmössa on korkeinta Ruotsin kunnista. Kun kansakunnalla itsellään menee hyvin, on Malmö ajautunut aivan toiseen suuntaan. Vain muutama prosentti kuntalaisista asuu alueilla, joita voidaan kutsua ”hyvinvointialueiksi”. Malmössa on vain pari sellaista aluetta, jotka ovat valtakunnan keskitasoa rikkaampia, kun taas loput ovat köyhempiä. Lapsiköyhyys on Malmössa maan suurin. Kun maan keskiarvo on, että 12% lapsista elää alle köyhyysrajan, on luku Malmössa 30%. Kuilu hyvin toimeentulevien ja köyhien välillä on valtava.
Köyhyyskierteelle ei myöskään näy loppua, sillä uudet tulijat muuttavat yleensä jo ennestään maahanmuuttajavoittoisille köyhille alueille, jolloin heidän työllistymisensä on liki mahdotonta. Lisäksi syksyn 2015 invaasio tulee pikkuhiljaa räjäyttämään Malmön työttömyyden entistä korkeampiin lukemiin.
Malmön tilanne ei siis näytä siltä, että turvapaikanhakija toisi sijoitetun kruunun moninkertaisesti takaisin, vaan siltä, että heistä on vain kuluja yhteiskunnalle. Malmössa köyhyys, työttömyys ja rikollisuus ovat muodostaneet maahanmuuttajalähiöissä itse itseään lisäävän kierteen, jota ei voida enää katkaista millään tavalla. Lisäksi kun tähän ottaa huomioon vielä sen, että tämän päivän modernit työpaikat, kuten KOODARIT ja muut it- alan työpaikat ovat aivan liian kaukana tavoiteltavissa, niin maahan on tieten tahtoen luotu ihmisryhmä, joka ei ikinä pääse millään tavalla yhteiskuntaan mukaan.
http://www.sydsvenskan.se/2016-06-26/sa-blev-malmo-fattigast-i-sverige
Tämä sama trendi on kaikissa Euroopan suurkaupunkien maahanmuuttajaghetoissa. Yksikään kolmansista maista tulleiden lähiöksi leimautunut lähiö ei poikkea Malmösta. Ikävä tosiasia on se, että kolmansista maista tulleilla turvapaikanhakijoilla ei ole mitään tulevaisuutta länsimaisessa systeemissä kuin vain siten, että heitä autetaan erilaisilla hyväntekeväisyysprojekteilla eteenpäin.
Tilanne on aivan sama Suomessa. Suomi poikkeaa Malmösta tai Tukholmasta vain siten, että Suomeen ei ole tullut sellaisia valtavia maahanmuuttajamassoja kuin Ruotsiin. Samat työttömyys- ja kouluttamattomuusongelmat ovat Suomessakin tulijoiden keskuudessa.