Tiikerillä ratsastaminen on verrattain tunnettu metafora itämaisissa filosofioissa. Vertauskuvan erilaisten tulkintojen ja selitysten pääpointti on, että tiikeri on ihmistä siinä määrin voimakkaampi olento, että kellään ei ole mahdollisuuksia tapella tiikeriä vastaan pelkkään lihasvoimaan tai asenteeseen turvautuen. Tiikerin selässä voimme kuitenkin kulkea vastustajan voimaa hyödyntäen. Voimasuhteet ovat hieman toiset, jos tiikeri on juossut itsensä uuvuksiin, vähintään pysymme pidempään hengissä.
Julius Evolan Ride The Tiger – selviytymismanuaali sielun aristokraateille julkaistiin 1961. Puoli vuosisataa sitten kuolleen italialaisen paronin, monesti verrattain metafyysiset ja vaikeaselkoiset ajatukset sielun aristokratiasta saattavat kuulostaa kaukaisilta nykypäivän suomalaiselle. Juuri alkaneen tiikerin vuoden kunniaksi voisimme kuitenkin tarkastella, mitä käyttökelpoisia ajatuksia Evola voi tarjota nykypäivän suomalaiselle.
Ride the Tiger -kirja tarkastelee metaforaa ensisijaisesti yhteiskunnan ja ihmisten rappeutumisen näkökulmasta. Nykyihminen on pääsääntöisesti tottunut ajattelemaan, että ihminen kehittyy, yhteiskunta ja kulttuuri menevät koko ajan eteenpäin. Isovanhempien elämä oli kovaa ja kurjaa, puhumattakaan pimeästä keskiajasta. Varsinkin liberaalin vasemmiston keskuudessa ajatellaan vahvasti, että suurin osa, jos ei kaikki, yhteiskunnan vanhoista käytännöistä on pahaa. Monarkiat, hierarkiat, miehet johdossa, ydinperhe, uskonto ja niin edelleen. Mitä enemmän rikomme vanhoja käytäntöjä, sitä enemmän teemme edistystä. Vai?
Kansallismieliset, nationalistiset tahot taas sympatisoivat termejä ja aatteita kuten konservatiivisuus tai traditionaalisuus. Menemättä tässä yhteydessä sanojen etymologiaan sen tarkemmin, keskiössä on ajatus, että ihmisyhteisössä on asioita, jotka ovat säilyttämisen arvoisia ja jotka ovat hyödyllisiä tuleville sukupolville. Vanhoja rakenteita kritisoivat näkemykset ovat toki toisinaan perusteltuja. Historiasta löytyy esimerkkejä kuninkaallisista, hallitsijoista ja muista vallanpitäjistä, jotka olivat joko kelvottomia tai suoraan pahoja ihmisiä. Mutta entä jos vika ei olekaan asioiden pohjimmaisessa rakenteessa, vaan siinä miten asiat toteutetaan ja minkälaisilla ominaisuuksilla olevat ihmiset ovat vallan kahvassa? Vahvoja johtajia on kaadettu, mutta entäpä jos pesuveden mukana ei mennyt pelkästään lapsi vaan palju, talo ja koko pihamaa. Lopputuloksena asiat ovat entistä huonommin.
Kuten aiemmin mainittiin, Julius Evolan ajatukset saattavat olla monelle meistä turhan korkealentoisia. Ride the Tiger kirjan mukaan asiat ovat olleet huonolla mallilla ei pelkästään Ranskan vallankumouksesta lähtien vaan ennen ajanlaskumme alkua. Meidän on ehkä vaikea suhtautua näin laajoihin aikajanoihin, mutta voimme oman kokemuspiirimme rajoissa yrittää tarkastella asioita isommasta perspektiivistä. Tällä hetkellä näkyvät liberaalit ja anarkistiset virtaukset eivät ole virassa olevien vastapuolen poliitikkojen tai edes 60-luvun kommunistien aiheuttamia. Kurssi on ollut tietyn suuntainen hyvin pitkään, vaikka vauhti näkyykin koko ajan kiihtyvän.
Osa Ride the Tiger kirjaan perehtyneistä on noteerannut tietyn pessimistisen vireen, joka myös poikkeaa Evolan muista kirjoista. Kirjan, varsinkaan jos noteeraamme Evolan muun tuotannon, sanoma ei ole kuitenkaan kannustaa toimettomuuteen tai toivottomuuteen. Omalla kohdallani kirja auttoi näkemään maailmaa tietyssä mielessä realistisemmin. Voin julistautua johtavaksi traditionalistiksi ja konservatiiviksi, mutta olen siitä huolimatta tämän aikakauden tuotos. Ympäröivä maailma kulkee tietyllä kurssilla ja menneiden vuosikymmenien tai satojen käytäntöjen palauttaminen tulee olemaan vähintään haasteellista. Ajan virta on äärettömän voimakas, mutta vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan, kuten sanotaan. Ensimmäinen askel on huomata kuinka asiat eivät ole luontaisella tolallaan. Tietyt ns. nojatuolinationalistit mainitsevat Ride the Tiger kirjan perusteluksi sille, että tällä hetkellä voi vain odotella ja tarkkailla. Kun Euroopan ja Suomenkin kurssi on mennyt tarpeeksi pitkälle metsikköön niin tapahtuu jonkinlainen mystinen ihmisten herääminen. Myöskään tämä ei ole kirjan sanoma.
”Taistele taistelemisen vuoksi.” – soturin periaate näkyy Evolan teksteissä usein. Oikeamielisten tekojen tekeminen ja oikeiden asioiden puolesta ponnisteleminen on aina ensiarvoisen tärkeää, riippumatta näyttääkö voitto todennäköiseltä. On myös tärkeää huomioiden, että Evolalaisen ajattelun mukaan elämme tällä hetkellä aikaa, jolloin asiat ovat huonossa jamassa. Tarkemmin sanoen, näin kansallismielisestä näkökulmasta liberaalit ja traditiota vastustavat voimat ovat tällä hetkellä erittäin voimallisia. Lähes kaikki valta, vauraus, tiedotusvälineet ja oppilaitokset ovat heidän hallinnassaan. Loppupeleissä Evolan sanoma on kuitenkin hyvin positiivinen: asioilla on pohjimmiltaan luontainen muotonsa ja kurssinsa. Riippumatta kuinka vahvasti ja perusteellisesti kaikkea vanhaa pyritään rikkomaan, asioilla on kuitenkin tietty luontainen muotonsa, jonka mukaan ne toimivat ja mihin ne lopulta palaavat.
”Mutta missä se ihmeen traditio on ja missä se on toiminut?”
Osin syystä, että koko maailma on tottunut suoraan ja epäsuorasti tarkastelemaan kaikkea vanhaa pahana ja kaikkea tulevaa hyvänä, näemme kaiken vanhan usein negatiivisessa valossa. Meidän ei tarvitse kuitenkaan mennä tuhansien vuosien päähän tai etsiä mitään Avalonin saarta perustelemaan näkemyksiämme traditiosta. Tarkastelkaa Suomea ja Eurooppaa 2022 ja muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin. Tehokkaampia laitteita ja näppäriä keksintöjä, mutta menevätkö asiat ihmisten onnellisuuden ja positiivisten ominaisuuksien saralla oikeasti eteenpäin? Kaikkien vanhojen muotojen rikkomista ajetaan koko ajan. Rajoittamattoman monikulttuurisuuden kerrotaan toimivan ilman ongelmia. Se ei toimi juuri nyt, ja sen kokeileminen on epäonnistunut kaikissa naapurimaissa. Eri kansojen ja kulttuurien harmoninen sulautuminen toimii kuitenkin heti ensi vuonna, tai ainakin pian. Kunhan korjaamme muutamia ongelmia, jotka kaikki muut maat ovat tehneet. Toisin sanoen onnellinen yhteiskunta, jossa kaikki vanhat mallit on rikottu ja romutettu saattaa olla aivan yhtä harhanomainen kuin vaikka tuo mainittu Avalon.
Miro Sarola
Toisen maailmansodan päivinä Saksan ameija otti kopin lauseesta, ja ratsasti tiikereillä, jopa kuningastiikerillä.
Länsimaissa on vain laitettu tiikeriä tankkiin ja ratsuina ovat toimineet motorisoidut vehkeet.
Ongelma alkoi, kun eräät keksivät ryhtyä varastelemaan toisilta heidän työnsä tulokset. Näistä varkaista luotiin aikansa mielikuvamarkkinoinnilla jalosukuisia kuninkaita ja oikeutettiin varastelu nimittämällä sitä verottamiseksi. Kuninkaiden kaverit olivat sitten aatelisia, hienompaa verta hekin, jotta kansat saataisiin alistumaan luotuun mielikuvamaailmaa. Nämä sitten jakoivat maailmaa verotusoikeusalueisiin. Tätä perusideaa käytetään politiikassa eli varkaiden nykymuotoisessa toiminnassa edelleen. Ja se on perusongelma.