Maailman oikeutetusti tuomitessa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, ovat myös länsimaiden kaksoisstandardit taloudellisten sanktioiden käytön suhteen nousseet keskusteluun varsinkin Palestiina-aktivistien keskuudessa. Muun muassa Fair Observer -verkkolehden Syed Zain Abbas Rizvi nostaa artikkelissaan (1) esiin sen, miten muutama kuukausi Krimin miehityksen alkamisesta Israel valtasi Gazan alueen käyttäen tekosyynä palestiinalaiskansallismielisen Hamas-järjestön provokaatiota. Israelin toimet johtivat 2100 palestiinalaisen (joista suurin osa siviilejä) murhaamiseen.
Yhdysvaltojen reaktio asiaan oli tuttu ja turvallinen ”Israelilla on oikeus puolustaa itseään”. Vuoden 2021 aikana Israelin sotilaalliset toimet Gazan kaistalla ovat johtaneet 275 siviilin kuolemaan, joista 61 lapsia ja 35 naisia. Israelin asevoimat tuhosivat useita rakennuksia palestiinassa, mukaan lukien 40 koulua ja useita sairaaloita. Unicefin raportin (2) mukaan toimet johtivat yli 72 000 palestiinalaisen joutumisen kodittomaksi.
Tämän vuoden helmikuussa alkaneen Venäjän laajamittaisen hyökkäyssodan käynnistymisen jälkeen Yhdysvallat on kutsunut YK:n turvallisuusneuvoston koolle viisi kertaa vaatimaan Venäjän hyökkäyksen tuomitsemista, kun se viime vuonna taas veto-oikeutta käyttämällä esti Israelin toimet tuomitsevan päätöslauselman esittämisen.
Upporikkaat ja vaikutusvaltaiset kansainväliset juutalaisjärjestöt kuten IHRA (International Holocaust Remembrance Alliance), AIPAC (American Israel Public Affairs Committee), ADL (Anti-defamation League) ja maailman juutalaiskongressi WJC ovat nähneet paljon vaivaa oman antisemitismi-määritelmänsä iskostamiseksi länsimaisten päättäjien mieleen sekä jopa eurooppalaisten valtioiden lainsäädäntöön.
Kansainväliset juutalaiset ja heidän asiaansa varsinkin Yhdysvalloissa ajavat, Suomen helluntailaisiin ja TV7:n sekä Patmos-säätiön ympärillä toimiviin tahoihin verrattavat ”evankeliset kristityt” ovat nähneet paljon vaivaa pyrkimyksissään saada Israelin valtion kritisoinnin estävä antisemitismin määritelmä enemmän valtavirtaiseksi ja näin vaientaa entisestään rikollisvaltio Israelin kritisointia.
Muun muassa Israelille taloudellisia sanktioita Gazassa ja länsirannalla tapahtuvan sionistisen sortotoiminnan nojalla vaativaa vasemmistolaista Boycott, Divestment and Sanctions (BDS) -järjestöä vastaan on hyökätty argumentilla, jonka mukaan Israelilaisten tuotteiden ostoboikotit ja taloudellisten sanktioiden vaatiminen Israelia vastaan olisivat antisemitismiä, koska ne muistuttaisivat natsi-Saksasta ja holokaustista. (3)
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuoden 2022 alkupuolella, yleistyi sotaa koskevassa keskustelussa argumentti jonka mukaan venäläiset ovat myös syyllisiä Putinin hallinnon aloittamaan sotaan, koska eivät nouse kotimaassaan vastustamaan Putinia ja venäjän asevoimien sotatoimia Ukrainassa, ja ansaitsevat täten mm. Venäjää vastaan asetetuista jyrkistä taloudellisista sanktioista aiheutuvan haitan.
Tämän narratiivin soveltaminen Israeliin ja juutalaisiin olisi kuitenkin juutalaisjärjestöjen ulostulojen valossa vakavaa antisemitismiä, vaikka toisin kuin ”lähi-idän ainoana demokratiana” juhlittu Israel, Venäjä ei ole demokratia. Argumenttia on kuultu myös Suomessa poliitikkojen suusta: Mm. Kristillisdemokraattien Sari Tanus totesi KD-lehdessä (4) 23.9.2021 että ”Israel on Lähi-idän ainut demokratia, se on demokratialtaan ja poliittiselta järjestelmältään lähimpänä länsimaita kuin mikään muu alueen valtioista.”
Vuonna 2021 maailmassa oli The Jewish Agency for Israel -juutalaisjärjestön raportin mukaan yhteensä noin 25,3 miljoonaa henkilöä joilla olisi Israelin ”palaamislain” mukainen mahdollisuus saada Israelin kansalaisuus ja tulla näin äänioikeutetuksi Israelin Knessetin jäsenten valintaa koskevissa valtiollisissa vaaleissa, joissa vuonna 2021 Israelin tilastokeskuksen ”Israel in Figures 2021” -raportin (6) mukaan äänioikeutettuja oli yhteensä noin 6,58 miljoonaa.
Voidaan siis sanoa, että juutalaisilla, joko Israelin lain määritelmän mukaisilla 25,3 miljoonalla tai Jewish Agencyn raportin lukujen mukaisilla itsensä juutalaiseksi määrittevillä 15,2 miljoonalla juutalaisella olisi venäläisten tilanteeseen verrattuna paljon helpommat ja rauhanomaiset demokraattiset keinot käytössään palestiinan sorron lopettamiseksi, mutta he eivät niitä käytä vaan valitsevat vuosi toisensa jälkeen Israelille hallituksen joka jatkaa kyseisiä toimia.
Huomionarvoista on myös se, miten pitkään Israel on pyrkinyt välttelemään tuomitsemasta Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Viime aikoina Israelin johto on lähinnä älähdellyt siitä, miten Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov kommentoi ettei Ukrainan presidentti Zelenskiyn juutalaisuus poissulje mahdollisuutta siitä että hän olisi ”natsi”. (7) Israel julkaisi ulkoministerinsä Yair Lapidin suulla länsimaiden vastaaviin verrattuna erittäin aneemisen lausunnon Ukrainan ”alueellisen koskemattomuuden tukemisesta”. Lausunnossa Venäjän valtiota ei mainittu.
Israelin haluttomuutta osallistua Venäjän ja sen suurimmaksi osaksi juutalaisten oligarkkien vastaisiin toimenpiteisiin on toistaiseksi käsitelty lähinnä valtamedian ulkopuolisissa verkkojulkaisuissa (8) (9). Tämä ei ole yllättävää, sillä toistuvasti kansainvälisessä yhteisössä tuomittu, rikollinen juutalaisvaltio Israel ja sen etua ajavat upporikkaat ja Yhdysvaltojen poliitikkoja kuristusotteessaan pitävät sionistijärjestöt tekevät todennäköisesti kaikkensa, etteivät esimerkiksi tässä artikkelissa käsitellyt kaksoisstandardit taloussanktioiden käyttämisestä nousisi laajemmaksi puheenaiheeksi länsimaissa.
Viljam Nyman
Linkit yms.:
1 = The double Standards of the Western World (Syed Zain Abbas Rizvi 3.5.2022) https://www.fairobserver.com/politics/the-double-standards-of-the-western-world/
3 = https://www.bbc.com/news/world-europe-48312928
5 = https://www.jewishagency.org/jewish-population-5782/
6 = https://www.cbs.gov.il/he/publications/DocLib/isr_in_n/sr_in_n21e.pdf
8 = https://www.al-monitor.com/originals/2022/02/israel-reluctantly-condemns-russia-over-ukraine
9 = https://www.al-monitor.com/originals/2022/03/europe-unhappy-israels-reluctance-sanction-russia