Sen sijaan, että Meloni sijoittaa rahaa Afrikkaan, hänen pitäisi keskittyä italialaisten kouluihin ja sairaaloihin, väittää unkarilainen kolumnisti Daniel Deme.
Giorgia Meloni on hiljattain keksinyt radikaalin ratkaisun, jonka hän odottaa helpottavan hänen maahansa kohdistuvaa muuttopainetta. Italian pääministeri on ehdottanut 5,5 miljardin euron investointipakettia Afrikan maiden auttamiseksi, mikä hänen mukaansa vauhdittaisi niiden taloutta niin paljon, että ihmiset löytäisivät töitä paikallisesti ja lopettaisivat maastamuuton. Tiedämme, että uskon voimalla siirretään kiviä, mutta naiivius pudottaa ne päähämme.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ylistänyt niin sanottua ”Mattei-suunnitelmaa”, mikä politiikkaan hieman paremmin perehtyneille voi jo itsessään olla todiste siitä, että se ei tarjoa mitään ratkaisua muuttopaineisiin. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun Italian rannikkovartiosto aloitti uudelleen siirtolaisten ”pelastamisen” Välimerellä, mikä aloitti prosessin, jossa Eurooppaan tulvii taloussiirtolaisia.
Sorosin suunnitelman vuosikymmenen aikana EU:n järjestöillä ei ole ollut ainoatakaan tehokasta ratkaisua maahanmuuton hillitsemiseksi, ja ne ovat pystyneet vain yhdistymään rankaisemaan ja karkottamaan niitä jäsenvaltioita, jotka vastustavat sitä. Jos von der Leyen siis antaa siunauksensa siirtolaisuusaloitteelle, voidaan olla varmoja, että se hyödyttää vain ihmiskauppiaita.
Afrikan ongelma ei ole investointien puute. Liikemiehet ja yritykset jonottavat päästäkseen käsiksi maidensa luonnonaarteisiin. Afrikassa on potentiaalisia tulonlähteitä, joista me Keski-Euroopassa voimme vain unelmoida. Niin kauan kuin nämä yhteiskunnat kärsivät kroonisesta korruptiosta ja tuottavat loputtomia sisällissotien ketjuja, jotka perustuvat uskonnollisiin ja heimokonflikteihin, on kuitenkin harhakuva, että muutama miljardi euroa voisi ratkaista niiden ongelmat. Köyhyys ja väestöräjähdys eivät ole syy vaan taudinaiheuttaja niille loputtomille ongelmille, jotka tekevät Afrikasta suuren siirtolaismahdin.
Miten Melonin 5,5 miljardia euroa ei estä yhdenkään siirtolaislaivan lähtöä, selviää siitä, että Euroopan unionilla on jo vuodesta 2021 alkaen niin sanottu Global Gateway Africa -talouden elvytyspaketti, jonka budjetti on 150 miljardia euroa. Tämä on 27 kertaa Melonin paketin summa, mutta tuskin ketään tarvitsee vakuuttaa erityisen monimutkaisilla empiirisillä menetelmillä siitä, että tämä valtava summa ei ole pysäyttänyt siirtolaisaluksia. Italian pääministerin optimistinen iskulause on, että ”salakuljettajat investoivat ihmisten epätoivoon, me investoimme mahdollisuuksiin”.
Suoraan sanottuna, jos voisimme ostaa osakkeita ihmiskauppiaiden investoinneista tai Melonin mainostamista ”mahdollisuuksista”, niin sijoittaisimme rahamme ensin mainittuihin saadaksemme tuottoa sijoituksellemme. Italian johtaja kuulostaa kuitenkin hyvältä, ja hän suoltaa juuri sellaisia iskulauseita, joita Eurooppa tarvitsee juuri nyt.
Kenenkään ei pidä luulla, että tässä nyt vastustetaan investointeja Afrikkaan, jossa ”sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä viime vuosikymmenten taloudellisen nousukauden vuoksi”. Myös Unkarin hallitus on jo vuosia sanonut, että avun pitäisi mennä sinne, missä on ongelmia, mutta sitä ei tietenkään pidä tulkita niin, että liikesuhteet tai apu tekevät tehokkaat rajatarkastukset tarpeettomiksi. EU ja monet sen jäsenvaltioista ovat jo vuosia käyttäneet Afrikkaa koskevia avustusohjelmiaan viikunanlehtenä kunnollisten rajavalvontatoimenpiteiden sijasta. Ne valuttavat miljardeja veronmaksajien rahoja tehottomiin lumehankkeisiin ja korruptoituneiden diktaattorien taskuihin, vaikka todellisuudessa ne pelaavat vaarallista väestöpyramidipeliä eurooppalaisten yhteiskuntien kustannuksella.
Taloudelliset investoinnit kehitysmaihin ja tiukka rajavalvonta voivat toimia vain yhdessä. Jokainen, joka haluaa turvautua vain yhteen keinoon siinä toivossa, että se pysäyttäisi maahanmuuton, on äärimmäisen naiivi. Melonin 5,5 miljardin euron suunnitelma on tuomittu epäonnistumaan jo ennen kuin euron senttiäkään on ehtinyt laskeutua Afrikkaan, mutta kuinka monta koulua ja sairaalaa voitaisiin rakentaa Italian kansalaisille tuolla summalla? Rahat voitaisiin siirtää suoraan ihmissalakuljettajien tilille, eikä se vaikuttaisi mitenkään saapuvien veneiden määrään. Ei ole yllättävää, että myös von der Leyen on tyytyväinen aloitteeseen, sillä rajavalvonnan tilalle tulleista häkellyttävän kalliista keinotekoisista lumetoimenpiteistä on tullut lähes synonyymi Brysselin käsitykselle ”eurooppalaisista arvoista”.
Vaikka toivotammekin kaikkea hyvää niille, jotka haluavat käydä kauppaa Afrikan kanssa, tehkäämme yksi asia selväksi: meidän moraalinen velvollisuutemme ei ole ratkaista mustan mantereen loputtomia kriisejä.
Vaikka länsimaiset kolonialistit ovatkin riehuneet Afrikassa viime vuosisatojen aikana, me emme ole vastuussa suurimmasta osasta niiden nykyisistä ongelmista. Meillä on siis oikeus torjua laittomat maahanmuuttajat ja jopa karkottaa heidät takaisin väkisin.
Afrikkalaisilla ei ole minkäänlaista moraalista oikeutta tunkeutua maahan, jonka puolesta esi-isämme taistelivat ja jonka he rakensivat. Tämä on meidän maamme, eikä kenenkään pitäisi tulla tänne hyvittämään vuosisatoja sitten kärsimiään todellisia tai koettuja epäkohtia.
Lähde: Remix
