Taloustieteilijät Johan E. Eklund ja Johan P. Larsson ovat julkaisseet kirjan ”Det nya utanförskapet - Självförsörjningens utveckling och välfärdsstatens framtid” (”Uusi syrjäytyminen - Omavaraisuuden kehitys ja hyvinvointivaltion tulevaisuus”).
”Ruotsia revitään kappaleiksi ja siellä on liikkeellä yhteiskunnalle haitallisia mekanismeja. Meidän on löydettävä keinoja, joilla voimme puhua tästä asiasta tietoisella tavalla, ja se on tämän kirjan motivaatio. Viestimme voidaan tiivistää sanomalla, että syrjäytymisen laajuus ei ole suuri ongelma, vaan sen koostumus. Keskitymme taloudellisiin ulottuvuuksiin, kuten omavaraisuuteen, ja lisäämme tähän maantieteellisen ulottuvuuden. Se ei näytä samalta eri puolilla maata. On kulttuuri-, arvo- ja tietämyseroja”, sanoi
Johan E. Eklund äskettäisessä seminaarissa, jossa keskusteltiin kirjasta ja jonka ruotsalainen talouslehti
Tidningen Näringslivet huomioi.
Luvut osoittavat, että vuonna 2021 Ruotsissa oli noin 700 000 ihmistä, jotka eivät elättäneet itseään.
"Joko elätät itsesi tai joku muu elättää sinut. Kynnys on 13 300 kruunun nettotulot kuukaudessa, kun niistä on vähennetty keskimääräinen kunnallisvero. Ruotsissa on 10 miljoonaa asukasta, joista 5,6 miljoonaa on työikäisiä. Heistä 1,8 miljoonaa ei ole omavaraisia. Tämä tarkoittaa, että yksi ruotsalainen elättää kolme työikäistä, itsensä ja kaksi muuta. Pitkäaikaistyöttömyys kuvastaa sitä, että työmarkkinoilla on jotain sellaista, joka meidän on otettava vakavasti", Eklund huomauttaa.
Eräät ryhmät erottuvat joukosta
Maahanmuuttajilta kestää hyvin kauan tulla omavaraisiksi, ja tilanne on pahin Euroopan ulkopuolisilla maahanmuuttajilla. Tällä ryhmällä kestää jo yli kymmenen vuotta vakiinnuttaa asemansa työmarkkinoilla.
"Afrikasta ja Lähi-idästä tulevilla kestää pisimpään tulla omavaraisiksi, ja nämä luvut ovat ongelmallisia. Meillä on myös hyvin selvä omavaraisuuskuilu Ruotsissa syntyneiden ja ulkomailla syntyneiden välillä, kutsumme sitä kotouttamiskuiluksi, ja meidän on puututtava siihen", Eklund painottaa.
Myös Ruotsin sisällä on suuria eroja. Malmö on erityisen ongelmallinen.
Suuret omavaraisuuserot
Kirjoittajat ovat tutkineet myös kuntien välisiä omavaraisuuseroja ja vertailleet ei-länsimaissa syntyneiden ihmisten tilannetta ruotsalaista syntyperää oleviin ihmisiin.
Omavaraisuusero on pienin Gällivaren, Gnösjön, Salemin ja Täbyn kaltaisissa kunnissa, 17-18 prosenttia, ja suurin Hälleforsissa, Sorselassa, Boxholmissa, Ronnebyssä ja Vingåkerissa, hieman yli 45 prosenttia.
Keskimääräinen omavaraisuusaste on 46 prosenttia ei-länsimaalaisten ryhmässä ja 77 prosenttia ruotsalaisten ryhmässä.
Seuraukset
Eklundin mukaan tilanne uhkaa muuttua ”räjähdysmäiseksi”, jos ongelmaan ei puututa. Hän ei kuitenkaan usko yhteiskunnalliseen romahdukseen, vaan pikemminkin asteittaiseen taantumiseen ja hyvinvointivaltion heikentymiseen, jonka suhteen hän on pessimistinen.
Ratkaisu on hänen mielestään se, että Ruotsi luo omavaraisuusrajan, joka saisi ihmiset puhumaan ongelmista.
Lähde:
Tidningen Näringslivet
