Vuoden 2015 pakolaisvyöry Eurooppaan on tullut maksamaan monin tavoin suomalaisille. Rahallisesti satoja miljoonia tai miljardeja euroja, mutta yksi sen sivuvaikutuksista on ollut akateemisten piirien into tutkia pakolaisuutta ilmiönä. Tietenkin Suomen Akatemia on tukenut tätä tutkimustyötä veronmaksajien kukkaroista avokätisesti. Hyvä esimerkkinä on, että tälläkin hetkellä Tampereen yliopistossa on käynnissä ainakin kolme siirtolaisuutta/pakolaisuutta käsittelevää ja Suomen Akatemian puolen miljoonan euron rahoituksen saanutta tutkimusta: Surua ja politiikkaa: Kadonneet siirtolaiset, perheet ja hallinnan arkkitehtuuri (Laura Huttunen), Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa (Jouni Häkli) ja Queer-siirtolaisten vastaanottamisen ja kohtaamisen poliittinen maantiede (Derek Ruez).
Akateemiset tutkijat painottavat aina sitä, että tutkimusrahoista on kova kilpailu. Ulkopuolisen silmin herää kysymys, että millaisia ne rahoitusta vaille jääneet sitten olivat, jos puolimiljoonaa irtoaa seuraavilla projektikuvauksilla "Tutkimalla kolmea toisistaan poikkeavaa liikkumisen 'tapausta' rakennamme ymmärrystä niistä globaaleista rakenteista, joiden puitteissa katoamiset käsitteellistetään ja käsitellään.", tai "pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kehollisia kohtaamisia maahanmuuttoregiimin ja vastaanottavan yhteiskunnan kanssa." tai "tutkitaan niitä kohtaamisen paikkoja, joiden kautta siirtolaisten poliittiset subjektiviteetit ilmaantuvat ja muuttuvat sekä sitä, miten queer-tilat toimivat poliittisen osallistumisen ja vastaanoton paikkoina queer-siirtolaisille.".
Sinänsä pakolaisuudessa olisi varmasti paljon tutkittavaa, mutta näiden tutkimuksien sisältöjä katsoessa herää kysymys, että tuotetaanko tässä oikeasti jotain uutta tietoa, vai tutkitaanko tutkimisen ilosta itselle rakasta aihepiiriä? Voisiko näitä samoja kyselytutkimuksia tehdä myös vapaa-ajalla, kun tutkija selvästi viettää muutenkin aikaa siirtolaisten parissa tai heitä tukevissä järjestöissä. Tutkimusrahoituksen turvin tehtyjen julkaisuiden otsikot taas monesti kielivät vahvasta ennakkoasenteesta.
Karkotukset ja hidas väkivalta
Väärännäköiset pakolaiset vaarallisina vieraina. Pakolaisten mediakuvat ja koettu turvallisuus.
Solidaarisuutta turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan
Jälkimmäinen on 485 657 euron rahoituksen Suomen Akatemialta saanut Karina Horstin tutkimus, jonka kuvauksessa kerrotaan "...tarkastelemme karkotusten vaikutuksia monitieteisesti tunteiden, julkisuuden, sosiaalisen median ja kansalaisliikkeiden kautta. Tutkimus tuo tuoreen näkökulman käännytyksiä käsittelevään tutkimukseen, sillä huomio keskittyy siihen, miten pakkopalautukset mahdollisesti vaikuttavat yhteiskuntaan, joka käännyttää – siis Suomeen. Miten käännytykset esimerkiksi vaikuttavat kansalaisten turvallisuuden ja kuulumisen tunteisiin sekä luottamukseen valtiota kohtaan. ".
Horsti on aikaisemmin tutkinut Lampedusan kahta onnettomuutta, joissa hukkui vuonna 2013 yli neljäsataa laitonta siirtolaista. Ei kuitenkaan onnettomuustutkimuksena, vaan niiden vaikutusta yhteiskunnallisesti taiteen, journalismin ja aktivismin kentillä, tehden mm. videoninstallaatioita, joissa uhreja muistellaan. Hintalappu tälle muistoprojektille oli Suomen Akatemian 434 485 euron rahoitus viidelle vuodelle. Onnettomuuden syyllisiä eivät ole eurooppalaiset, vaan Somalian ja Palestiinan kansalaiset, joita ihmiskaupan lisäksi syytettiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kidnappauksista ja muista asiaan kuuluvista kepposista. Eurooppalaisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joukko afrikkalaisia (uhrit olivat pääasiassa Eritreasta, Somaliasta ja Ghanasta) päättää yrittää laittomasti mantereelle. Tästä ei tietenkään mainita sanaakaan tutkimuksessa, joka keskittyy lähinnä tunnereaktioon tapahtuman tiimoilta. Ihmiskauppaa ja -salakuljetusta pyörittävä laaja rikollisuus tietenkin sivutetaan ikävänä faktana, jonka olemassa olosta mieluiten vaiettaisiin.
Ylemmän listan teoksessa Karkotukset ja hidas väkivalta Kaarina Horsti ja Päivi Pirkkalainen ovat haastatelleet karkotusuhan alalla olevia ja heidän tukijoitaan. He itse kertovat siitä seuraavasti:
"Ihmisiä saatetaan karkottaa paikkoihin, joissa he eivät ole ikinä asuneet tai joissa heillä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia verkostoja."
Tämä kuulostaa väitteenä omituiselta. Kyse on todennäköisesti tilanteesta, jossa henkilö on valehdellut olevansa esim. Afganistanin pakolainen ja elänyt koko ikänsä naapurimaa Iranissa. Sitten kun tulee aika lähteä kotiin, tulee mieleen, että "Ei saatana, joudun nyt oikeasti Afganistaniin, kun kerroin olevan sieltä paossa". Eli, voi taas kerran kysyä kenellä on moraalinen vastuu toiminnastaan, meillä vai tulijoilla? Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kyllä jokainen saa asiansa tutkittua ja jos on edes pieni epäilys oikealle kuolemanuhalle, niin henkilö saa vähintään oleskeluluvan. Usein tämä annetaan vain siitä syystä, ettei palauttaminen ole mahdollista maan olojen vuoksi tai koska maa ei ota vastaan kansalaisiaan.
Samassa julkaisussa myös puhutaan voimankäytöstä, jota pakkopalautuksissa joudutaan käyttämään, koska palautettava hangoittelee vastaan. Näissä on kuollut kolmessa kymmenessä vuodessa 17 ihmistä Euroopan maissa. Suurin piirtein yksi, joka toinen vuosi. Jos rinnastaa vaikka miten monta ihmisistä pakolaisena tulleet ovat tappaneet, niin pelkästään Suomessa päästään suurempaan lukuun samalla ajanjaksolla. Vaikka osa näistä seitsemästätoista tapauksesta on selviä virkavirheitä ja liian kovien otteiden johdosta tapahtuneita, niin nämä olisi voitu kaikki välttää, mikäli palautettava ei olisi hangoitellut vastaan. Palautus on kuitenkin pitkän, usein vuosia kestäneen prosessin, laillinen päätös.
Vaikuttaa siltä, että akateemisten tutkijoiden mielestä Eurooppaan saapuminen pitää olla nykyistä helpompaa, ehkä lentokone tai laiva voisi tuodaan pakolaisiksi haluavat Afrikasta ja Lähi-idästä suoraan Saksaan tai pohjoismaihin. Silloin vältyttäisiin ikäviltä tapahtumilta välimerellä tai Euroopan sisämaiden rajoilla. Jos joukkoon kuitenkin sattumalta tulisi niitä, joilla ei ole oikeuttaa turvapaikkaan ja he eivät suostu lähtemään pois, niin emme saisi tehdä mitään. Selvä homma, saat sitten jäädä koska on 1:100 000 riski, että hangoittelet itseltäsi hengen pois. Näin ilmeisesti toimii karkotuksia estävien logiikka asiassa. Ja katso: Eikö tämä ole juuri sitä miten nykyisen hallituksen sisäministeri Ohisalo ja hänen puolueensa Vihreät haluaisi paperittomien asioita hoitaa. Laiton maassa olo muuttuu lailliseksi, kun vain annetaan oleskelulupia. Voit aina jäädä oli perusteita tai ei, kun olet kerran jalkasi maaperälle laittanut.
Näiden satojen tuhansien tai miljoonien pakolaiskriisin aikana saapuneiden joukossa oli henkilöitä, jotka suorittivat mm. vuoden 2015 Pariisin terrori-iskut, joissa kuoli 130 ja haavoittui liki 500 ihmistä. Emme lue akateemisten feministitutkijoiden tunnepitoisia tutkielmia uhrien ja heidän omaistensa kärsimyksistä, ei videoinstallaatioita, lyhytelokuvia ja kolumneja aiheesta. Rahoitusta ja akateemista tutkimusta ohjaa vain yhdestä näkökulmasta, varsin sairaasta monien mielestä, tehty näennäistutkimus, joka ei pyri mihinkään aihepiirin kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Vietetään aikaa queer-pakolaisten parissa ja tehdään kyselytutkimuksia – tällä irtoaa sosiaalitieteiden laitokselta tohtorin hattu, jos toinenkin.
Olisin todella halunnut keskustella aiheesta yliopistolehtori Horstin kanssa, mutta hän ei halunnut antaa haastattelua, koska Kansalainen.fi ei ole sitoutunut Julkisen sanan neuvoston alaiseen journalismiin. Laitan kuitenkin loppuun ne kysymykset, jotka itseäni eniten kiinnosti hänen harjoittamallaan tutkimusalalla. Alalla, joka ei minusta tuota mitään hyötyä yhteiskunnalle, lähinnä tarinan kerrontaa aiheen ympäriltä, jossa tunteellisesta ja pakolaisten näkökulmasta tuotetaan propagandaa pienelle joukolle vihervasemmistolaisia. Nämähän muodostavat mainittujen kansalaisjärjestöjen aktiivien ytimen ja viranomaiskoneistossa ne, jotka pyrkivät estämään palautusten toimeenpanon. Eräänlainen hämähäkinverkko, jonka vaikutusvaltaa ei kannata aliarvioida sen suhteen millaiseksi Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikka vuosien varrella muodostuu. Tässä kentässä ei ole kansallismielisille ja maahanmuuttokriittisille yhtäkään euroa jaossa.
"Mitä tietoa tutkimuksellasi on tarkoitus lisätä yhteiskunnallisesti?"
"Antavatko kyselytutkimukset faktapohjaista tietoa jostain ilmiöstä?"
"Tutkimuksen kuvauksessa puhuttiin mediasta ja sen roolista karkotusilmiössä. Miksi medialla pitäisi olla rooli karkotuksia estämässä, eikö median rooli pitäisi olla puolueettoman tiedon kertomisessa ihmisille siitä mitä ja missä on tapahtunut?"
"Karkotettavat ovat pääasiassa omatoimisesti tulleita turvapaikanhakijoita kuten vuonna 2015 kymmenet tuhannet tänne saapuneet. He ovat kulkeneet liki kymmenen turvalliseen EU-maan läpi päästäkseen Suomeen. Schengen säännösten perusteella Suomen ei olisi tarvinnut edes käsitellä turvapaikkahakemusta, jos he ovat saapuneet toisesta EU-maasta kuten Ruotsista. Ensimmäinen laittomuus on ollut karkotettavan saapuminen oikeudetta Eurooppaan ja vaikka turvapaikanhakijalla ei ole suoranaista velvollisuutta hakea turvapaikkaa ensimmäisestä tulomaasta, niin moraalisesti tämä siirtyminen maasta toiseen kuulostaa väärältä. Miksi turvapaikanhakijalle ei käy Kreikka tai Turkki, jossa monet ovat viettäneet pitkiä aikoja ennen Eurooppaan saapumista?"
"Aikaisemmassa tutkimustyössä oli käsitelty väkivaltaa karkotusten yhteydessä, jossa viranomaiset joutuvat käyttämään pakkotoimia hangoittelevia kohtaan. Tämä on selvästi teidän taholta koettu jotenkin vääränä. Miten sinusta pitäisi menetellä, kun karkotettava alkaa sylkemään, lyömään ja potkimaan. Pitäisikö prosessi keskeyttää, koska tämä henkilö ei halua lähteä takaisin kotiinsa?" "Toisessa kohtaa oli maininta siitä, että jotkut karkotettavat palautetaan maahan, jossa he eivät ole koskaan asuneet. Tämä on mielenkiintoista. He ovat siis turvapaikkahakemuksessa sanoneet olevansa paikasta x, saavat kielteisen päätöksen ja heidät palautetaan paikkaan x. Olisiko kannattanut puhua totta ja yksinkertaisesti jäädä sinne lähtömaahan, joka ei ole hakemuksen x?"
"Kahdessa Lampedusan onnettomuudessa hukkui yli neljäsataa henkeä vuonna 2013. Siihen on todettu syyllisiksi ihmissalakuljettajat Somaliasta ja Palestiinasta. Somalialaista on syytetty myös raiskauksista ja ihmisten kidnappauksista. Jokainen hukkunut yritti päästä Eurooppaan laittomasti. Oliko tämä Euroopan turvapaikkapolitiikan syy, että huonosti varustetut ja ylilastatut veneet upposivat hukuttaen ihmissalakuljettajien asiakkaat?"
"Miksi tämä aihe herättää eteenkin naistutkijoiden ja järjestöissä toimivien keski-ikäisten naisten suuren mielenkiinnon. Johtuuko se siitä, että tulijat olivat pääosin nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta?"
Ville Heiskanen