Vuoden 2015 pakolaisvyöry Eurooppaan on tullut maksamaan monin tavoin suomalaisille. Rahallisesti satoja miljoonia tai miljardeja euroja, mutta yksi sen sivuvaikutuksista on ollut akateemisten piirien into tutkia pakolaisuutta ilmiönä. Tietenkin Suomen Akatemia on tukenut tätä tutkimustyötä veronmaksajien kukkaroista avokätisesti. Hyvä esimerkkinä on, että tälläkin hetkellä Tampereen yliopistossa on käynnissä ainakin kolme siirtolaisuutta/pakolaisuutta käsittelevää ja Suomen Akatemian puolen miljoonan euron rahoituksen saanutta tutkimusta: Surua ja politiikkaa: Kadonneet siirtolaiset, perheet ja hallinnan arkkitehtuuri (Laura Huttunen), Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa (Jouni Häkli) ja Queer-siirtolaisten vastaanottamisen ja kohtaamisen poliittinen maantiede (Derek Ruez).
Akateemiset tutkijat painottavat aina sitä, että tutkimusrahoista on kova kilpailu. Ulkopuolisen silmin herää kysymys, että millaisia ne rahoitusta vaille jääneet sitten olivat, jos puolimiljoonaa irtoaa seuraavilla projektikuvauksilla ”Tutkimalla kolmea toisistaan poikkeavaa liikkumisen ’tapausta’ rakennamme ymmärrystä niistä globaaleista rakenteista, joiden puitteissa katoamiset käsitteellistetään ja käsitellään.”, tai ”pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kehollisia kohtaamisia maahanmuuttoregiimin ja vastaanottavan yhteiskunnan kanssa.” tai ”tutkitaan niitä kohtaamisen paikkoja, joiden kautta siirtolaisten poliittiset subjektiviteetit ilmaantuvat ja muuttuvat sekä sitä, miten queer-tilat toimivat poliittisen osallistumisen ja vastaanoton paikkoina queer-siirtolaisille.”.
Sinänsä pakolaisuudessa olisi varmasti paljon tutkittavaa, mutta näiden tutkimuksien sisältöjä katsoessa herää kysymys, että tuotetaanko tässä oikeasti jotain uutta tietoa, vai tutkitaanko tutkimisen ilosta itselle rakasta aihepiiriä? Voisiko näitä samoja kyselytutkimuksia tehdä myös vapaa-ajalla, kun tutkija selvästi viettää muutenkin aikaa siirtolaisten parissa tai heitä tukevissä järjestöissä. Tutkimusrahoituksen turvin tehtyjen julkaisuiden otsikot taas monesti kielivät vahvasta ennakkoasenteesta.
Karkotukset ja hidas väkivalta
Väärännäköiset pakolaiset vaarallisina vieraina. Pakolaisten mediakuvat ja koettu turvallisuus.
Solidaarisuutta turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastaan
Jälkimmäinen on 485 657 euron rahoituksen Suomen Akatemialta saanut Karina Horstin tutkimus, jonka kuvauksessa kerrotaan ”…tarkastelemme karkotusten vaikutuksia monitieteisesti tunteiden, julkisuuden, sosiaalisen median ja kansalaisliikkeiden kautta. Tutkimus tuo tuoreen näkökulman käännytyksiä käsittelevään tutkimukseen, sillä huomio keskittyy siihen, miten pakkopalautukset mahdollisesti vaikuttavat yhteiskuntaan, joka käännyttää – siis Suomeen. Miten käännytykset esimerkiksi vaikuttavat kansalaisten turvallisuuden ja kuulumisen tunteisiin sekä luottamukseen valtiota kohtaan. ”.
Horsti on aikaisemmin tutkinut Lampedusan kahta onnettomuutta, joissa hukkui vuonna 2013 yli neljäsataa laitonta siirtolaista. Ei kuitenkaan onnettomuustutkimuksena, vaan niiden vaikutusta yhteiskunnallisesti taiteen, journalismin ja aktivismin kentillä, tehden mm. videoninstallaatioita, joissa uhreja muistellaan. Hintalappu tälle muistoprojektille oli Suomen Akatemian 434 485 euron rahoitus viidelle vuodelle. Onnettomuuden syyllisiä eivät ole eurooppalaiset, vaan Somalian ja Palestiinan kansalaiset, joita ihmiskaupan lisäksi syytettiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, kidnappauksista ja muista asiaan kuuluvista kepposista. Eurooppalaisilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joukko afrikkalaisia (uhrit olivat pääasiassa Eritreasta, Somaliasta ja Ghanasta) päättää yrittää laittomasti mantereelle. Tästä ei tietenkään mainita sanaakaan tutkimuksessa, joka keskittyy lähinnä tunnereaktioon tapahtuman tiimoilta. Ihmiskauppaa ja -salakuljetusta pyörittävä laaja rikollisuus tietenkin sivutetaan ikävänä faktana, jonka olemassa olosta mieluiten vaiettaisiin.
Ylemmän listan teoksessa Karkotukset ja hidas väkivalta Kaarina Horsti ja Päivi Pirkkalainen ovat haastatelleet karkotusuhan alalla olevia ja heidän tukijoitaan. He itse kertovat siitä seuraavasti:
”Ihmisiä saatetaan karkottaa paikkoihin, joissa he eivät ole ikinä asuneet tai joissa heillä ei ole minkäänlaisia sosiaalisia verkostoja.”
Tämä kuulostaa väitteenä omituiselta. Kyse on todennäköisesti tilanteesta, jossa henkilö on valehdellut olevansa esim. Afganistanin pakolainen ja elänyt koko ikänsä naapurimaa Iranissa. Sitten kun tulee aika lähteä kotiin, tulee mieleen, että ”Ei saatana, joudun nyt oikeasti Afganistaniin, kun kerroin olevan sieltä paossa”. Eli, voi taas kerran kysyä kenellä on moraalinen vastuu toiminnastaan, meillä vai tulijoilla? Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa kyllä jokainen saa asiansa tutkittua ja jos on edes pieni epäilys oikealle kuolemanuhalle, niin henkilö saa vähintään oleskeluluvan. Usein tämä annetaan vain siitä syystä, ettei palauttaminen ole mahdollista maan olojen vuoksi tai koska maa ei ota vastaan kansalaisiaan.
Samassa julkaisussa myös puhutaan voimankäytöstä, jota pakkopalautuksissa joudutaan käyttämään, koska palautettava hangoittelee vastaan. Näissä on kuollut kolmessa kymmenessä vuodessa 17 ihmistä Euroopan maissa. Suurin piirtein yksi, joka toinen vuosi. Jos rinnastaa vaikka miten monta ihmisistä pakolaisena tulleet ovat tappaneet, niin pelkästään Suomessa päästään suurempaan lukuun samalla ajanjaksolla. Vaikka osa näistä seitsemästätoista tapauksesta on selviä virkavirheitä ja liian kovien otteiden johdosta tapahtuneita, niin nämä olisi voitu kaikki välttää, mikäli palautettava ei olisi hangoitellut vastaan. Palautus on kuitenkin pitkän, usein vuosia kestäneen prosessin, laillinen päätös.
Vaikuttaa siltä, että akateemisten tutkijoiden mielestä Eurooppaan saapuminen pitää olla nykyistä helpompaa, ehkä lentokone tai laiva voisi tuodaan pakolaisiksi haluavat Afrikasta ja Lähi-idästä suoraan Saksaan tai pohjoismaihin. Silloin vältyttäisiin ikäviltä tapahtumilta välimerellä tai Euroopan sisämaiden rajoilla. Jos joukkoon kuitenkin sattumalta tulisi niitä, joilla ei ole oikeuttaa turvapaikkaan ja he eivät suostu lähtemään pois, niin emme saisi tehdä mitään. Selvä homma, saat sitten jäädä koska on 1:100 000 riski, että hangoittelet itseltäsi hengen pois. Näin ilmeisesti toimii karkotuksia estävien logiikka asiassa. Ja katso: Eikö tämä ole juuri sitä miten nykyisen hallituksen sisäministeri Ohisalo ja hänen puolueensa Vihreät haluaisi paperittomien asioita hoitaa. Laiton maassa olo muuttuu lailliseksi, kun vain annetaan oleskelulupia. Voit aina jäädä oli perusteita tai ei, kun olet kerran jalkasi maaperälle laittanut.
Näiden satojen tuhansien tai miljoonien pakolaiskriisin aikana saapuneiden joukossa oli henkilöitä, jotka suorittivat mm. vuoden 2015 Pariisin terrori-iskut, joissa kuoli 130 ja haavoittui liki 500 ihmistä. Emme lue akateemisten feministitutkijoiden tunnepitoisia tutkielmia uhrien ja heidän omaistensa kärsimyksistä, ei videoinstallaatioita, lyhytelokuvia ja kolumneja aiheesta. Rahoitusta ja akateemista tutkimusta ohjaa vain yhdestä näkökulmasta, varsin sairaasta monien mielestä, tehty näennäistutkimus, joka ei pyri mihinkään aihepiirin kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Vietetään aikaa queer-pakolaisten parissa ja tehdään kyselytutkimuksia – tällä irtoaa sosiaalitieteiden laitokselta tohtorin hattu, jos toinenkin.
Olisin todella halunnut keskustella aiheesta yliopistolehtori Horstin kanssa, mutta hän ei halunnut antaa haastattelua, koska Kansalainen.fi ei ole sitoutunut Julkisen sanan neuvoston alaiseen journalismiin. Laitan kuitenkin loppuun ne kysymykset, jotka itseäni eniten kiinnosti hänen harjoittamallaan tutkimusalalla. Alalla, joka ei minusta tuota mitään hyötyä yhteiskunnalle, lähinnä tarinan kerrontaa aiheen ympäriltä, jossa tunteellisesta ja pakolaisten näkökulmasta tuotetaan propagandaa pienelle joukolle vihervasemmistolaisia. Nämähän muodostavat mainittujen kansalaisjärjestöjen aktiivien ytimen ja viranomaiskoneistossa ne, jotka pyrkivät estämään palautusten toimeenpanon. Eräänlainen hämähäkinverkko, jonka vaikutusvaltaa ei kannata aliarvioida sen suhteen millaiseksi Euroopan ja Suomen maahanmuuttopolitiikka vuosien varrella muodostuu. Tässä kentässä ei ole kansallismielisille ja maahanmuuttokriittisille yhtäkään euroa jaossa.
”Mitä tietoa tutkimuksellasi on tarkoitus lisätä yhteiskunnallisesti?”
”Antavatko kyselytutkimukset faktapohjaista tietoa jostain ilmiöstä?”
”Tutkimuksen kuvauksessa puhuttiin mediasta ja sen roolista karkotusilmiössä. Miksi medialla pitäisi olla rooli karkotuksia estämässä, eikö median rooli pitäisi olla puolueettoman tiedon kertomisessa ihmisille siitä mitä ja missä on tapahtunut?”
”Karkotettavat ovat pääasiassa omatoimisesti tulleita turvapaikanhakijoita kuten vuonna 2015 kymmenet tuhannet tänne saapuneet. He ovat kulkeneet liki kymmenen turvalliseen EU-maan läpi päästäkseen Suomeen. Schengen säännösten perusteella Suomen ei olisi tarvinnut edes käsitellä turvapaikkahakemusta, jos he ovat saapuneet toisesta EU-maasta kuten Ruotsista. Ensimmäinen laittomuus on ollut karkotettavan saapuminen oikeudetta Eurooppaan ja vaikka turvapaikanhakijalla ei ole suoranaista velvollisuutta hakea turvapaikkaa ensimmäisestä tulomaasta, niin moraalisesti tämä siirtyminen maasta toiseen kuulostaa väärältä. Miksi turvapaikanhakijalle ei käy Kreikka tai Turkki, jossa monet ovat viettäneet pitkiä aikoja ennen Eurooppaan saapumista?”
”Aikaisemmassa tutkimustyössä oli käsitelty väkivaltaa karkotusten yhteydessä, jossa viranomaiset joutuvat käyttämään pakkotoimia hangoittelevia kohtaan. Tämä on selvästi teidän taholta koettu jotenkin vääränä. Miten sinusta pitäisi menetellä, kun karkotettava alkaa sylkemään, lyömään ja potkimaan. Pitäisikö prosessi keskeyttää, koska tämä henkilö ei halua lähteä takaisin kotiinsa?” ”Toisessa kohtaa oli maininta siitä, että jotkut karkotettavat palautetaan maahan, jossa he eivät ole koskaan asuneet. Tämä on mielenkiintoista. He ovat siis turvapaikkahakemuksessa sanoneet olevansa paikasta x, saavat kielteisen päätöksen ja heidät palautetaan paikkaan x. Olisiko kannattanut puhua totta ja yksinkertaisesti jäädä sinne lähtömaahan, joka ei ole hakemuksen x?”
”Kahdessa Lampedusan onnettomuudessa hukkui yli neljäsataa henkeä vuonna 2013. Siihen on todettu syyllisiksi ihmissalakuljettajat Somaliasta ja Palestiinasta. Somalialaista on syytetty myös raiskauksista ja ihmisten kidnappauksista. Jokainen hukkunut yritti päästä Eurooppaan laittomasti. Oliko tämä Euroopan turvapaikkapolitiikan syy, että huonosti varustetut ja ylilastatut veneet upposivat hukuttaen ihmissalakuljettajien asiakkaat?”
”Miksi tämä aihe herättää eteenkin naistutkijoiden ja järjestöissä toimivien keski-ikäisten naisten suuren mielenkiinnon. Johtuuko se siitä, että tulijat olivat pääosin nuoria miehiä Lähi-idästä ja Afrikasta?”
Ville Heiskanen
pakolainen pääsee tänne valitellen kuolemanuhkaa lähtömaassaan , viranomaiset jättävät huomiotta että tulija tuo mukanaan kuolemanuhan meidän kansallemme , kun muslimi
suuttuu niin siinä heiluu puukot ja nyrkit , vaimot hakataan henkihieveriin kuten heidän
kulttuuriinsa kuuluu , Koraani sallii vaimon tappamisen jos tämä vaatii avioeron tai tahtoo vaihtaa uskontoa , lisäksi nuo naiset jäävät kotiin hoitamaan tusinaa lapsiaan , kukaan niistä ei opi kunnolla suomenkieltä , rahaa palaa yli 5000 €/kk joka muslikiperheelle ja
ilmainen 100m2 kämppä , kantaväestön työllään maksamilla verovaroilla
voi helvetti kun oli hyvä kommentointi ja kirjoitus,,,,,tää kaikki näkyy tänä päivänä esim. TEE-VEE Mainoksissamme,,,,täynnä trasselipäitä ja muriaaneja,,,,vaikka elämme SUOMESSA,,,,
” Meit oli poikia lautalla viis, oli tyttöjäkin mut ei välitetty niist.”
😀 Ei hitto tirsk….
Tutkimusotsikoista ei voi erehtyä mistä suunnasta ne ovat laadittu ihmisten ihanaksi tietoisuudeksi…voi suutananveetana.
Sen jälkeen kun feministit valtasi yliopistot sieltä ei ole tullut mitään järkevää.
Ennen feministien pääsyä yliopistoihin, sieltä tuli kaikkea järkevää. Tämän jälkeen pelkää ” kärkevää ” mikä kohdistuu kerta toisensa jälkeen ihmisiin joilla on vielä tolkku tallella.
Yliopistot ovat politisoituneet, koska poliitikot ovat nimittäneet virkamiehiä eikun viranhaltijoita poliittisin perustein. Poliittisesti määrätyt virkamiehet jakavat tutkimusrahoja. On ilmeistä, että tutkimustoiminta harhautuu poluille.
Katainenkin nimitettiin Sitran yliasiamieheksi. Mitä hän tietää tutkimuksesta?
Sitran toimialaan kuuluu ”Projektiemme avulla edistämme reilua ja kestävää hyvinvointia Suomessa ja maailmalla. Käynnissä olevat projektimme liittyvät demokratiaan, digitalisaatioon, ennakointiin, ilmastonmuutokseen ja osaamiseen.” No siinähän pelissä entinen poliitikko Katainen varmaan pärjää erinomaisesti.
” Ennakointi ” on Kataisen suurinta osaamisaluetta. Hän näet ennakoi jo pääministerinä ollessaan että Kreikkaan lahjoitetut rahat tulevat joku päivä olemaan se, mistä kysellään laajemminkin, ja niin ollen hän lähti ennakoivasti vastuuta pakoon Brysseliin. Siellä hän tuki ” Drunkker ” nimistä heimopäälliköä jolla on toistuvana harmina taipumus kaatuilla tai törmäillä milloin mihinkin. Hän ansioitua työssään niin, että pääsi sittemmin taas Suomeen asioita sorkkimaan täydellä luottamuksella. Hän digitalisoi demokratian, eli synnytti lauman pelkkiä ykkösiä ja nollia, joista jälkimmäisiä lukumääräisesti enemmän koska niitä riitti hallitukseen asti.
Kuvassa veneilyn huippuhetki. Kumivenehuulet kumiveneessä ja kukaan ei käytä melaa.
Kyllä alkavat melaansa käyttää kunhan Suomeen pääsevät
Epäsuorasti viittasin siihen.
Tuossa kun vähän tein sähköhommia niin tuli mieleen asia jota pitäs kans tutkia. Sitä nimittäin, että voiko käyttää enää liitimistä nimitystä uros- /naarasliitin. Hommat jäi kerralla siihen kun termit nykyisellään ääneenlausuttuna saattavat tuoda jopa päiväsakkoa. Onko ne sitten oletusliittimiä. Ja onko nyt 29 versiota 2 liittimestä. Tutkikaa helevetissä nyt samalla sekin
Laitoinpa taannoin nuiviuttani oveen lapun ”Miehiä työssä” kun rassasin muuatta keskusta, enkä halunnut että kukaan maallikko tulee ottamaan itsellensä viimeistä permistä. Kukaan ei kiihottunut lapusta. Kohde ei tosin ollutkaan mikään tärähtäneistön suojatyökollektiivi.
Somalien suosima kyltti on ” Miehiä yössä.”
Olet nyt hyvin raskaan ja vaikean päätelmän äärellä. Periaatteessa on vain He / She liittimiä. Näistä voi muodostua myöskin pelkkä He / He tai She / She liitin. Sitten on tietysti olemassa bi liitin, joka yleistyy kaiken aikaa ja valtaa alaa muilta liittimiltä. Itse olen törmännyt myöskin vastaavanlaiseen ongelmaan, sillä ennen tunnettiin niin kutsuttu amga-kaapeli jossa oli vaikkapa kolme erillistä sähkönjohdinta, Nyt tuota on kutsuttava Pan liittimeksi, siitä riippumatta mihin sen kädestään panee. Koska emme jaa millään tavalla liittimiä eriarvoiseen asemaan, koska niiltä katoaisi turvallinen tila, päädymme laittamaan ne samaan jakorasiaan siten että niiden välille voi muodostua yhteys. Se tosin polttaa nallin sähköaskista, mutta mitäpä emme olisi valmiita uhraaman sen hyväksi ettei syrjintää ilmene. 6 amp sulakkeet on halpoja, liitinten henkinen rasite sitä vastoin on mittaamaton jos emme osaa luokitella niitä oikein.
Ilmaisu oletusliitin on neutraali, olen iloinen että päädyit siihen, koska pahinta olisi jos tiedostamattamme syntyisi kuva eriarvoistavasta menettelystä. Uskon että kehäkolmosen sisäpuolella kaikki ovat yhtä mieltä kanssamme, eikä meidän tarvitse siis vältellä kyseisen alueen kaikkia liittimiä rasismisyytteen pelossa.
Sinällään on vielä selvittämättä miten tulee käsitellä eriväristen sähköjohtojen kaavioita. Jos laitamme kaikki johdot pelkkää ruskeaa, on virheiden mahdollisuus huomattava. Mustaa emme tietenkään voi käyttää lainkaan sillä se assosioituu puuvillapeltoihin, ja keltavihreän loputon suominen ei sekään tuota yhtenäistä saati toimivaa ratkaisua. Tämä on äärimmäisen problematiikkainen vaihe elämässämme sillä tiedostavina, ( Woke ) emme voi suoraan ilmaisten tuottaa mitään muuta kuin tauttologian asteelle viedyn lauseen, Eiiiiii natseja minnekkääääääään, eiiiii natseja minnekkäääääään.
Perimmäisten kysymysten äärellä sitä taas ollaan. Mitä natseihin tulee niin, ei natseja minnekkään jos edes sinnekkään.
Mutta emmehän me ole natseja. Eihän Li Anderssonkaan ole antifantti vaikka läppärin kannessa on niiden tarra. ( On kuulemma jo vanha sellainen, mikä sulkee pois mahdollisuuden kannattaa aatetta.)
Ei olla ei. Mutta kun paapuurin puolella poliittista kentää oleva juokko sellaista väittää, niin nykyään on todella vaikea osoitaa syyte paikkansa pitämättömäksi. Itseasiassa se on mahdotonta. Natsirasistina olen minä syntynyt voi laulua mukaillen todeta
Sulla se on kuule sana hallussa! Pan-liitin oli huippu! 😀
Verbaaliakrobatia on hauskaa koska en osaa ajaa yksipyöräisellä pyörällä, tai heittää volttia takaperin. Olen kuitenkin luomassa keksintöjä kuten yksipuolinen paperiarkki tai yksipäinen putki. Tiedostan syvästi asiaan liittyvät vaikeudet, mutta en anna niiden estää rikkaan ajatustapani esilletuloa. Niin ikään mietintäni kohdistuu lapsuudessa kuultuihin kysymyksiin kuten, kuinka paljon on pitkä, tai miten syvä on monttu ? Nehän ei ole yksiselitteisiä asioita, koska toisen pitkä saattaa olla toiselle pätkä, ja montun syvyyskin saattaa vaihdella sen mukaan miltä tasolta asiaa tarkastelee. Kuten muistat, maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä, niitä jotka osaa laskea ja niitä jotka ei osaa. Kuulun näistä johonkin ryhmään, mutta lisäselvitykset on tarpeen etten erehdyksessä mene väärään lokeroon. Pääsen huomisaamuna lempityöhöni, joka on todella luovaa, sillä lumisateen määrästä päätellen edes kolmen tunnin kolaaminen ei riitä.
Vaihtoehtona on paarustaa kevääseen asti kainaloihin ulottuvassa hangessa, tai delegoida työ jollekin toiselle. Armeijan ohjesääntö antaisi vastauksen miten tulee toimia, mutta en usko että sillä on hyvät seuraukset siviilipuolen asianosaisiin. Sääntöhän on, ettei pidä tänään tehdä sitä minkä voi huomena toisella teettää.
Jo pelkkä ajatustason vihjaus voi johtaa ulkoruokintaan, joka on näin kirpeällä säällä enemmän kuin karaiseva kokemus. Hernekeitto peltilautaselta nautittuna synnyttää nopeasti tarpeen poistua ulkoistetusta elämästä, ja niin on tyytyminen osaansa joka on eittämättä karu.
Sinä hallitset tuon verbaaliakrobatian!
Tuli lumihommista(erittäin tuttuja mullekin..)mieleen mies Bostonissa kun yhden yön aikana tuli n. 70 cm lunta.Menin ulos että miten nää saa tiet auki ja näin kun eräs mies lasten pikku lapiolla avasi autokaistaa pihalta..varmaan lumikola-ihminen tuijotti ilkeästi koska kohta mies kääntyi ja huusi:”Do YOU want this shovel???”Oli niin kärty naama…lähin äkkiä ja sanoin tyttärelle että alan bisnekseen ja toimitan tänne lumikolia…vielä ei ole homma hoidossa eikä jenkeillä lumikolia. 😀
”Ömerikassa ” well well, ei olla ihan samalla tasolla kolauskaluston suhteen. Siellä todellakin näkee tapauksia, joissa epätoivoisen oloinen henkilö kaivaa mitättömän pienellä muovilapiolla kotteroaan hangesta. Silloin on kaukana se heille ominainen small talk jota muuten huudellaan turhankin tiuhaan.
Olen asunut ” ömerikassa ” noin vuoden, joskus 1981 tammikuun alusta saman vuoden joulukuulle. Tulin siis pois joulun ja uudenvuoden välisenä aikana, ja tuliaisina oli se tutuksi käynyt small talk. Täällä ei juuri kukaan puhu mitään esimerkiksi postilaatikolla tavattaessa, mutta siellä huudetaan kadun toiseltakin puolelta ne tyypilliset latteudet. Jos sikäläinen kiljuu naapurilleen kysellen tämän vointia, oikea tapa vastata ei ole kertoa, että on niin per****en surkea fiilis kuin olla ja saattaa, aina pitää hymyillä ja toitottaa että hyvin menee, miten itselläsi.
Tiettyyn rajaan asti se on ok, mutta sitten se alkaa tympimään kun oivaltaa ettei ketään oikeasti kiinnosta millainen vointisi on. Se hyvä puoli sikäläisiltä löytyy, ettei heidän huumorinsa ole niin kortilla jokapäiväisessä elämässä. Vitsit ja sutkaukset esitetään kovaäänisesti, ja vähintään yhtä kovaa niille nauretaan. Joskus vitsit ovat niin sisäsiittoisia että pitäisi asua hyvin pitkään jollakin alueella, ymmärtääkseen kaiken. Mutta ainahan voi nauraa vaikka muodon vuoksi.
Sekin tapa poikkesi suomalaisesta varsin selkeästi, että jos naapuri tulee käymään, hän huutelee ensin ulko-ovella onko ketään kotona, ja kun vastaa että täällä ollaan, niin siten tullaan peremmälle. Sekin ihme tuli nähtyä että naapuri lampsi keittiöön, avasi jääkaapin oven ja otti oluttölkin ihan kuin kotonaan. Sitten vaan pöydän päähän muun sakin sekaan istumaan ja asia ei vaadi selittelyjä. Sama oli tosin mahdollista tehdä toisinkin päin eikä siitä kysymystä noussut. Siellä ollaan omalla tavalla rentoja, mutta myöskin hyvin arkoja joidenkin asioiden suhteen. Toisen tontti on niin pyhä alue, että sinne ei mennä omin nokkineen tuosta vaan. Tämä selittyy osittain liipasinherkkyydellä, etenkin hämärän aikaan.
Muistan tuolloin kuulleeni sanonnan, että jos mietit ammutaanko asiattomat heti vai pienen neuvottelun jälkeen, niin katso ensin onko talon rapunpielessä sitä pienikokoista amerikan lippua. Jos ei ole, se tarkoittaa että aseita kyllä on, mutta käyttökynnys on mahdollisesti korkeampi, kun taas siellä missä lippu liehuu, siellä ammutaan heti.
Niin totta niin totta…vei se jonkun vuoden kun kävin siellä että oppi sanomaan vain ”never better” koska ei se kiinnosta miten voit..oikeasti.Mie ensin tyyliini selittelin kaikkea kunnes näin vastapuolen kasvoista että hohhoijaaaa…
Mutta se että he olisivat ekstroverttejä…ei ,he ovat oikeasti introverttejä mutta small talk opetetaan jo kouluissa ja siksi he jossain katuhaastattelussa osaavat mainiosti puhua.Me taas sanotaan että joo en tiiä…nyt on kiire…
Juu ja yritin mennä,kerran,jonkun metsään niin kyllä huudettiin että pois…ei ole jokamiehen oikeuksia!
Myös sellaista erilaista että kun kutsutaan syömään niin vieraat voi tulla ruokien kaa tai sitten kahvien kanssa…kahville.Meillä se voisi olla kummallista.
Ja yksi ystävä heivasi minut koska hän nauroi erästä pressaa äänekkäästi eräässä aamiaispaikassa mutta kun minä nauroin samaa pressaa eräässä kuvassa hän suuttui.Sen koommin ei ole ollut yhteyttä omg. 😀
Emme ole samanlaista porukkaa,pääsääntöisesti.Sen näkee jo lentokentillä…