Hallitusohjelman mukaiset vähennykset kohdistuvat erityisesti maa- ja aluekohtaiseen kehitysyhteistyöhön. Niin sanotut maaohjelmat loppuvat hallituskauden aikana Afganistanissa, Keniassa, Mosambikissa ja Myanmarissa. Vähennyksiä kohdistuu myös monenkeskiseen yhteistyöhön, humanitaariseen apuun sekä kehityspoliittisiin lainoihin ja sijoituksiin.
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti ulkoministeriön hallinnoimasta varsinaisesta kehitysyhteistyöstä sekä laina- ja sijoitusmuotoisesta kehitysyhteistyöstä vähennetään hallituskauden aikana aikaisempaan budjettikehykseen verrattuna yhteensä 1030 miljoonaa euroa.
Suurimmat vähennykset kohdistuvat maa- ja aluekohtaiseen yhteistyöhön, josta vähennetään kehyskauden aikana yhteensä reilut 500 miljoonaa euroa. Monenkeskisen yhteistyön kokonaistaso laskee noin 160 miljoonaa euroa. Humanitaarista apua vähennetään yhteensä noin 130 miljoonaa euroa varsinaiselta kehitysyhteistyömomentilta. Ukrainan humanitaarisen avun tarpeisiin on varauduttu vastaamaan asianmukaisesti osana Ukrainan kokonaistukea. Näiden lisäksi kehityspoliittisiin lainoihin ja sijoituksiin tehdään vuosittainen 60 miljoonan euron leikkaus.
”Leikkaukset lähtevät siitä, että hallitusohjelman linjaukset toteutuvat ja että nykyisistä sitoumuksista pidetään kiinni. Kehitysyhteistyössä sopeutuksia on parempi kohdistaa selkeisiin kokonaisuuksiin, kuin leikata kaikkialta kategorisesti saman verran”, toteaa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio.
Kehysehdotus vahvistaa, että Suomen tuki Ukrainalle jatkuu järkkymättömänä. Tällä vaalikaudella Ukraina on ylivoimaisesti Suomen suurin kehitysyhteistyökumppani. Hallitusten välinen yhteistyö jatkuu myös Etiopiassa, Nepalissa, Somaliassa ja Tansaniassa. Palestiinassa yhteistyötä jatketaan joulukuussa valmistuneen selvityksen pohjalta, toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset huomioiden.
Keniassa ja Mosambikissa maaohjelmatyyppinen yhteistyö lopetetaan hallitusti kuluvan hallituskauden aikana. Aasiassa suurimmat kehitysyhteistyöbudjetin vähennykset kohdistuvat Afganistaniin ja Myanmariin, joissa Suomi ei tee yhteistyötä maiden hallintojen kanssa.
Maaohjelmien lisäksi sopeutuksia tullaan tekemään läpileikkaavasti kehitysyhteistyössä. Viime syksynä leikkaukset tehtiin muun muassa Vihreään ilmastorahastoon ja Maatalouden kansainväliseen kehitysrahastoon (IFAD), joka on YK-järjestö.
Vähennykset toteutetaan asteittain ja kohti hallituskauden loppua, mikä mahdollistaa hallitun sopeuttamisen ja kehitysyhteistyömäärärahojen tehokkaan suunnittelun. Nykyiset maaohjelmat jatkuvat vuoden 2024 loppuun asti. Vuosien 2024 ja 2025 aikana linjataan muun muassa maittain kohdentuvien kokonaisuuksien jatko sekä kansalaisjärjestöjen ja kehityspankkien uudet rahoituskierrokset.
Tulevina vuosina varsinaisen kehitysyhteistyömomentin kokonaisuus vaihtelee 600–630 miljoonan euron vuositasolla. Lisäksi kehityspoliittiset lainat ja sijoitukset ovat 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän lisäksi Ukrainaa tuetaan erillisen momentin kautta 58 miljoonalla eurolla vuodessa. Hallituskauden painopisteet tarkentuvat kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteossa keväällä 2024.
Lisätietoja:
- Tuomas Tähti, ministeri Tavion erityisavustaja, puh. 050 471 3093
- Ramses Malaty, yksikönpäällikkö, kehitysyhteistyön hallinto- ja oikeusyksikkö, puh. 050 516 4499
- Ulkoministeriön sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@gov.fi
Ulkoministeriö
Kehitysapujen leikkauksista valittelevat tuijottavat vain ideologiseen ajatukseen siitä, miten hienoa ja hyvää sekä kaunista on auttaa kehitysmaiden ihmispoloisia.
He eivät halua nähdä todellisuutta, eivätkä sitä, että kehitysavut eivät ole johtaneet kehitykseen, eivätkä ihmispoloisten elämän laadun paranemiseen.
Vastaanottavat kansakunnat elävät odotellen kehitysapuja ja ovat passiivisia. Siksi ei tapahdu kehitystä.
Mosambikin tekstiiliteollisuus kuoli, kun eurooppalaiset veivät sinne käytettyjä vaatteita, joita hyvää hyvyyttään myytiin halvalla ihmispoloisille. Siinä kaatui samalla kehitys, jota olivat itse saaneet aikaiseksi.
Monissa Afrikan maissa paikallisten viljely on kannattamatonta, koska Euroopasta viedään vientitukien avulla mm. viljaa Afrikkaan. Eurooppalainen jauhopussi maksaa kaupan hyllyllä niin vähän, että afrikkalaisen viljelijän viljelyt menisivät tappiolle.
Kehitysapujen keskeisin tarkoitus lienee ostaa rahalla antajamaalle vaikutusvaltaa, koska se on ainoa todellinen hyöty kehitysapujen jakelusta.
Suomalaisen suurlähettilään mielipide kehitysavusta:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000865704.html
Kenialaisen ekonomin mielipide kehitysavuista:
https://www.spiegel.de/international/spiegel/spiegel-interview-with-african-economics-expert-for-god-s-sake-please-stop-the-aid-a-363663.html
Afrikkalaisen presidentin mielipide kehitysavuista:
https://www.youtube.com/watch?v=8zqScRa_Ypw
Afrikan poppaukoille lapioidut miljardit ovat uponneet viidakon kätköihin, mitä on aikaan saatu, ei mitään, vain vihervasemmiston arvomaailmaa sillä pönkitetty.
Hiukan leikataan poppaukkoille lähettettäviä rahapaaleja, täällä vasemmisto kauhistelee arvomaaliman romahdusta, on käsittämätöntä arvojen perään itkemistä, jos meille täysin vieraan maailman rahoittamista velkarahalla silmittömästi jatketaan, oma kansa kärvistelee suurissa vaikeuksissa, nuoret, lapsiperheet, vanhukset jne, heidän auttaminen ei sovi vihervasemmiston arvomaailmaan.
”Työväenaate ” taitaa olla nykyään sitä ettei oman työväestön eduista välitetä mitään, mutta annetaan täysin tyhjän panttina maleksiville hamppareille miljardi toisensa jälkeen. Se on kuulemma parasta ilmastotyötä, niin varmaan kun gepardihattuinen klaanipäällikkö voi ostaa kahdeksannen kullatun Rolls Roycen ja nillittää valkoisten sortavan häntä.
Li Andersson julisti vielä ennen Ukrainan sotaa etei suomi tarvitse ilmavoimia, se säästö mikä syntyisi ilman ensimmäistäkään konetta, olisi annettavissa Afrikkaan, ja samalla tuettaisiin ilmastotyötä. Nyt kuitenkin kysyn, miten monta ilmastolle hyödyllistä ratkaisua Somalit on tehneet, entä Ghanalaiset, Liberialaiset, Mosambikilaiset jne jne.. He ovat tuottaneet ruokittavia sitä mukaa kun rahaa on kannettu ovista ja ikkunoista, mutta ilmeisesti heidän jälkikasvunsa ei tuota hiilidioksidia eikä metaanikaasua. Meille kerrotaan että mustat ovat paljon fiksumpia, he eivät syö juurikaan lihaa. Niin ei syö, kun sitä ei ole, mutta jos olisi vieläkö he jättäisivät sen syömättä. Jos jotain ei ole, sitä ei kannata markkinoida korkeana tiedostamisena ympäristön tilaan liittyen. Jo vuosia sitten, muistaakseni Intiassa hallitus pyrki luomaan tilannetta jossa rikkaat intialaiset söisivät enemmän kasviksia he kun eivät syö niitä juuri lainkaan mutta lihaa sitäkin enemmän. Toisin sanoen rikkaiden piireissä pidettiin bataatinjyrsijöitä alempiarvoisina. Tässä se pointti nyt on, jos afrikassa olisi jokaiselle antaa lihaa pöytään he söisivät sitä tolkuttomat määrät ja ilmasto jäisi takuuvarmasti huomioimatta. Ei ne nytkään siitä mitään piittaa, mutta vihervasemmiston ajatuksena tuntuu olevan että ” tiedostaminen ” on uponnut hyvin kehareihin.
Länsimaissa on vaadittu jo ikiajat milloin mitäkin sordiinoa tehtaan piipuihin ja autoihin, mutta onko kehitysmaiden autoilusta kukaan puhunut mitään. Siellä ei katalysaattoria ole yhdessäkään häkkyrässä, siellä ei kierrätettä jätteitä muuten kuin kadulle heittämällä ja jos jostain valuu öljyä maaperään, se saa valua, ei kiinnosta hottentottia mutta Ohisalo saa hyperventilaation, kun joltain läikähtää Helsingissä desi tavaratalon parkkipaikalle.