Kompiskontrakt eli kaverisopimus on käsite, jossa kantaväestön ja maahanmuuttajien eriarvoisuus tulee erittäin selvästi esille.
Ruotsissa astui kesällä voimaan laki, joka velvoittaa kuntia järjestämään asunnon kuntapaikan saaneelle ja oleskeluluvan saaneelle maahanmuuttajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että jos maahanmuuttovirasto määrää maahanmuttajalle kuntapaikan vaikkapa Värmdön kunnasta, niin kunnan on hankittava asunto kyseiselle henkilölle.
Monissa kunnissa maahanmuuttajat kiilaavat suoraan jonojen ohi kunnallisiin vuokra-asuntoihin. Joissakin kunnissa, joissa vuokra- asuntoja ei enää ole, on kunta ostanut omistusasuntoja vapailta markkinoilta maahanmuuttajile vuokrattavaksi.
Tilanteen tekee ongelmalliseksi se, että kunnat eivät hanki asuntoja kantaruotsalaisille samalla innolla, eikä asunnottomuuden poistamiseksi ole tehty samanlaisia lakimuutoksia kuin uusruotsalaisten asuttamiseksi.
Esimerkiksi Värmdössä 18-30-vuotiaille nuorille tarjotaan kaverisopimusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kaverukset voivat kimpassa vuokrata asunnon eli eräänlaisen soluasunnon. Näitä kaverisopimuksia tarjotaan kunnassa neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kunnan päättäjien mielestä tämä on oivallinen keino vähentää painetta asuntojonossa ja saada nuorille asuntoja.
Kunta yrittää vähentää asuntopulaa koettamalla saada kantaruotsalaisia kaksi-kolme henkeä yhteen asuntoon maksimissaan neljän vuooden määräaikaissopimuksella. Kun taas maahanmuuttajalle järjestetään muutaman viikon viiveellä halutessaan loppuelämän pituinen sopimus vuokra-asunnosta.