Kansalainen esittelee Suomen kansallismielisiä yhdistyksiä haastatteluineen, ja kertoo miten niiden toimintaan pääsee osallistumaan. Esittelyssä tänään Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat ry, tuttavallisesti ”Kelsu”, jonka puheenjohtaja Olli Pasanen kertoo muun muassa mikä hänet sai ryhtymään toimeensa ja miten Kelsu eroaa monista muista eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä.
Kelsu ry (Kansallismieliset eläin- ja luonnonsuojelijat) on perustettu vuonna 2017 edistämään eläinten ja luonnon suojelemista suomalaiskansallisessa hengessä. Suomen luonto ja eläimistö on tärkeä osa Suomea, ympäristöä jossa kansamme on syntynyt ja muotoutunut nykyisen kaltaiseksi. Suomalaisten luontoyhteys on muovannut voimakkaasti kulttuuriamme läpi vuosisatojen ja vuosituhansien. Ajatellaan vaikka kulttuurimme fyysistä puolta esim. risuaitojen tekoa tai vaikka marjastusta. Molemmissa keskeisessä osassa ovat Suomen metsistä saatavat tarpeet. Myös henkisen kulttuurimme vanhimnat kerrostumat liitttyvät luonnon voimiin (väkiin, luonnottariin jne.) sekä luonnon paikkoihin, joissa esi-isämme kokivat pyhyyden tunnetta. Edelleen metsä on monen suomalaisen kirkko ja iso osa kulttuuriimme kuuluvista perinteistä, arvoista ja käytöstavoista liittyvät maamme luontoon. Voidaankin sanoa, että luonto on tärkeä liittolaisemme kamppailussa identiteettimme säilyttämiseksi.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta katsoessamme ihminen on osa luontoa ja suomalainen kansa on pohjoisen kotoperäinen populaatio ja taksoni siinä missä saimaannorpat tai ruotsinpitkäpalotkin. Globalistinen kulutusyhteiskunta muodostaa uhan kaikille kolmelle, kuten koko elokehälle.
Myös eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu toimintaamme ja nyt joulukuussa 2021 olemme muotoilemassa lausuntoa valmisteilla olevaan eläinten hyvinvointilakiin. Vastaava laki puuttuu useista Euroopan ulkopuolisista maista. Euroopan kulttuureissa eläinten kunniottamisella on pitkät vuosituhansien taakse ulottuvat perinteet.
Käytännön toimintamme koostuu lausuntojen ja kannanottojen teon lisäksi esimerkiksi roskatalkoista, linnun pöntöistä huolehtimisesta sekä erilaisista pidemmistä ja lyhyemmistä retkistä. Lisäksi jo pelkkä olemassa olomme haastaa Elokapinan kaltaisia globalismia ympäristösuojelun varjolla ajavia tahoja.
"1. Olli Pasanen, olet Kelsu ry:n puheenjohtaja, mikä sai sinut ryhtymään tähän toimeen?"
Minut valittiin ensimmäisen kerran Kelsu ry:n puheenjohtajaksi syksyllä 2019. Olin tuossa vaiheessa viimeinen kolmesta perustajajäsenestä joka oli edelleen aktiivinen yhdistyksemme hallituksessa, joten puheenjohtajaksi ryhtyminen oli luontevaa.
"2. Miten Kelsu eroaa monista muista eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä?"
Suomessa on paljon pieniä luonnonsuojeluyhdistyksiä joilla on omia isoista toimijoista kuten Suomen luonnonsuojeluliitosta poikkeavia painotuksia vaikka tietyt pääperiaatteet ovatkin samoja.
Esimerkiksi Ekomodernistit painottavat tieteen ja tekniikan merkitystä ympäristöongelmien ratkaisussa. Jotkut eläinoikeusaktivistit ja niin kutsutut ekofeministit taas pyrkivät parantamaan eläinten asemaa tietynlaisen radikaalin tasa-arvoideologian kannalta, jolloin eläinoikeudet rinnastuvat heistä intersektionaaliseen feminismiin tai nk. BLM-liikkeen toimintaan. Valkoinen heteromies nähdään tietysti päävihollisena.
Kuitenkin useimmat ympäristöongelmat ovat kärjistyneet juuri nykyisenä tieteen, teknologian, glopalismin ja edistysintoilun aikakaudella. Tieteestä, kehittyneestä ajatteluperinteestä ja tekniikasta on toki toisaalta apuakin ympäristöongelmien ratkaisemisessa, mutta on myös syytä muistaa että esi-isämme elivät vuosituhansia yhteisöissä, jotka olivat pääsääntöisesti tasapainossa luonnon kanssa. Eroammekin muista monista muista luontoyhdistyksistä siinä että näemme globaalin massakulutusyhteiskunnan ympäristöongelmien kärjistymisen perimmäisenä syynä.
Usein väitetään että globaalit ympäristöongelmat vaatisivat muka globaaleja ratkaisuita, mutta se ei pidä ainakaan täysin paikkaansa. Vaikka esimerkiksi luontokato on maailmanlaajuinen ongelma voivat ratkaisut sen pysäyttämiseksi olla usein hyvinkin paikallisia. Esimerkiksi suojelualueen perustaminen, niittyjen teko ja linnunpönttöjen ripustaminen puihin. Olemmekin painottaneet käytännön toiminnan merkitystä luonnon säilyttämiseksi enemmän kuin monet muut pienemmät luontoyhdistykset.
"3. Mitä mieltä olet ilmastonmuutoksesta ja sen torjumisen menetelmistä?"
Pidän ilmastonmuutosta todellisena ongelmana, mutta seurauksiltaan vähemmän vaarallisena kuin esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden hupenemista.
Kannatan sinänsä tiukkoja päästönormeja. Kotimaisen teollisuuden suojaksi pitäisi kuitenkin asettaa samalla ilmastotulleja, jotta ulkomainen enemmän saatuttava teollisuus ei saisi kilpailuetua löysempien päästönormien takia.
Ilmastotullien lisäksi hiilidioksidia sitovat uudelleen metsitykset auttaisivat torjumaan ilmastomuutosta monilla seuduilla erityisesti köyhemmissä maissa. Suomessahan on jo nyt käytäntönä metsänuudistusvelvollisuus hakatuilla alueilla.
Polttoaineveron nosto ei vaikuta kovin paljoa autoilun määrään eikä siitä valtiolle syntyvät tulot ole korvamerkittyjä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pidänkin korkeaa polttoaineveroa enemmän tasaverona, joka on mahdollista markkinoida uusvasemmistolle ilmastonmuutoksen torjuntaan vedoten.
"4. Mitkä mielestäsi ovat suurimmat uhat luonnolle ja eläimille Suomessa?"
Luonnolle suurin uhka on luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Siinä missä ilmastomuutoksia tapahtuu muutaman vuosituhannen välein tapahtuu massasukupuuttoja muutamien kymmenien miljoonien vuosien välein. Saatamme elää sellaisen alkuaikoja mikäli oikeansuuntaisia korjausliikeitä ei tehdä ajoissa.
Kotieläimien hyvinvoinnille pidän suurimpana uhakana maataloustuotannon tehostumista, johon liian alhaiset tuottajahinnat saattavat kannustaa. Tehotuotannossa yksittäisen eläimen hyvinvoinnista huolehtimiseen ei käytetä yhtä paljon aikaa kuin perinteisemmässä kotieläintaloudessa. Pidän yläpäätään jatkuvia tuotannontehostamisvaatumuksia yhtenä nykyajan isoista ongelmista.
"5. Mitä tavallinen ihminen voi tehdä suojellakseen luontoa ja eläimiä?"
Linnunpönttöjen ripustaminen puihin ja niiden huoltaminen pesintäkausien välillä auttaa monia kolopesijälintuja, joista useat ovat harvinaistuneet viimevuosina. Linnunpönttöjä voi ripustaa myös toisen omistamalle alueelle mikäli siihen saa luvan. Oman kokemukseni perusteella luvan saa yleensä varsin helposti.
Ulkona irrallaan ajelehtivat roskat voivat takertua eläimiin ja rumentaa maisemaa, joten roskien kerääminen ja vieminen asianmukaiseen jatkokäsittelyy on erittäin tärkeää. Jätteiden huolellinen lajittelu auttaa vähentämään uusien raaka-aineiden tuottamisesta luonnolle koituvaa kuormitusta.
Haitallisten vieraskasvien kuten komealubiinin ja jättipalsamin kitkeminen lisää kotoperäisten luonnonkasviemme elintilaa. Erityisesti paikoissa joissa on vasta muutama varsi agressiivista vieraslajia kitkeminen voi parantaa merkittävästi alkuperäisten niittykasvien tulevaisuutta.
Tietysti omilla kulutusvalinnoilla liittyen niin ruokavalioon, liikkumiseen kuin moneen muuhunkin asiaan voi vaikuttaa paljon siihen kuinka paljon aiheuttaa ympäristölle kuormitusta. Kannattaa muistaa, että keinoja oman ympäristökuormituksen vähentämiseen on useita ja jokainen pystyy valitsemaan omaan elämäntilanteeseen parhaiten sopivia. Toisen on helpompi nostaa kotimaisten kasvisten osuutta ruokavaliossa kun taas toisen laskea kodin sisälämpötilaa.
" 6. EU:n biodiversiteettistrategiassa määritellään Euroopan laajuiset tavoitteet ja toimet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan ja 30 % maa- sekä meripinta-alan suojeluun EU-alueella. Onko tämä mielestäsi tarpeellista? "
Monissa Euroopan maissa on laajoja suojelualueita, joiden suojelumääräykset eivät ole yhtä tiukkoja kuin esimerkiksi Suomen kansallispuistoissa. Käsittääkseni EU:n biodiversiteettistrategiassa vaaditaan uusia tiukoilla suojemääyksillä olevia alueita selvästi vähemmän kuin 30 %. Ylen mukaan EU:n strategiassa tiukkojen suojelumääräysten suojelualuetta olisi 10 % jokaisen maakunnan metsäpinta-alasta.
Sisänsä edellämainitun kokoiset suojelualueiden prosenttiosuudet pinta-alasta on tarpeen. Biodiversiteetin väheneminen kiihtyi Suomessa 2010 luvulla ja kyseisen kehityssuunnan pysäyttämiseen tarvitaan järeitä toimia.
Kokonaan toinen asia on sitten onko EU sopiva taho organisoimaan luontokadon torjumista. On itsessään tärkeää ja oikeudenmukaista että Suomella säilyy päätäntävalta Suomen luontoon liittyvissä kysymyksissä. EU:nhan piti pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen jo vuoteen 2010 mennessä, mutta niin ei käynyt. EU:sta tulee monesti kunnianhimoisia julistuksia aiheesta kuin aiheesta, mutta yleensä niiden tavoitteista toteutetaan vain murto-osa.
Kolmannekseen Suomi ei luonnonmaantieteellisesti kuulu minusta varsinaisesti Manner-Eurooppaan vaan lähemmäksi Länsi-Siperiaa. Jotkut EU:n tiukasti rauhoittamat lajit ja lajiryhmät kuten viitasammakko tai lampikorennot ovat meillä kohtuullisen yleisiä. Lajien suojeluun käytettävät resurssit tulisi kuitenkin suunnata erityisesti uhanalaisiin lajeihin.
"7. Miten Kelsuun pääsee mukaan?"
Meidän nettisivuilla on
linkki, jonka kautta pääsee laittamaan jäsenhakemuksen. Meihin voi olla yhteydessä myös laittamalla postia osoitteeseen "postikelsu@gmail.com ". Olisi hienoa jos meidän kanssa saman henkiset olisivat laajemmin tietoisia yhdistyksestämme ja lähtisivät mukaan toimintaan.
