”Varoituksia, vaatimuksia, vaientamista ja vaikenemista.”
Ylegate (31.5.2017 – kustantaja: Docendo), on kolmen toimittajan kirjoittama teos sensuurista ja vallankäytöstä kohta sata vuotta vanhassa Yleisradiossa. Toimittajat Jussi Eronen, Jarno Liski ja Salla Vuorikoski kertovat kuinka päätoimittaja Atte Jääskeläisen johtama organisaatio puuttui aktiivisesti tutkivaan journalismiin, etenkin kun toimittajien tähtäimissä oli silloinen pääministeri Juha Sipilä. Ylegate kuvaa kuinka luotettu mediayhtiö sortui sensuuriin ja uhkailuun pääministerin antaman paineen tuloksena.
Yleisesti
Ylegate on kokonaisuudessaan 208 sivua pitkä. Kirjan sisältö on jaettu viiteen eri osaan. Toimittajat kirjoittavat itsestään kolmannessa persoonassa, jotta lukijan olisi helpompi pysyä kartalla kirjan henkilöistä. Kirjan kuvaamat tapahtumat tulevat pääosin toimittajien omista kokemuksista, mutta myös muita Yleisradiossa työskennelleitä ihmisiä on haastateltu kirjaa varten. Perinteistä lähdeluetteloa kirjassa ei ole. Sen sijaan se hyödyntää henkilöiden somekirjoituksia, sähköposteja sekä keskusteluja antaakseen tarvittavaa kontekstia. Koska kirjoittajat olivat aktiivisesti läsnä Ylegate-saagan aikana, kirja toimii itsessään primäärilähteenä.
Sisällöstä
Ylegate kertoo pääasiallisesti Erosen, Liskin ja Vuorikosken ajasta Yleisradiossa vuonna 2016, jolloin pääministeri Juha Sipilä suivaantui toimittajien tekemästä tutkivasta journalismista. Kirjan toinen osa sukeltaa pikaisesti takaisin 2000-luvulle, jolloin Matti Vanhasen “lautakasa” koitui silloisen Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungnerin kohtaloksi. Myös kirjan “pahiksen”, eli Atte Jääskeläisen vaiheista Yleisradiossa kerrotaan, jotta lukija ymmärtää miten hän saavutti vaikuttavan valta-asemansa mediayhtiön päätoimittajana. Suurin osa kirjasta kuitenkin kuvaa itse päätapahtumia. Toimittajat kertovat kuinka Jääskeläisen johtama organisaatio puuttui ankarasti kriittiseen journalismiin, etenkin jos kohteena oli itse pääministeri. Tiedoiltaan täysin oikeita juttuja muokattiin, joitakin laitettiin hyllylle, joitakin ei julkaistu lainkaan. Kirja antaa erinomaisen kuvan siitä, kuinka riippumattomaksi tarkoitettu organisaatio taipuu suvereenin vallan painostuksesta.
Arvostelu
Vaikka Ylegate onkin viime vuosikymmenen aikainen teos, koen itse sen täysin ajankohtaiseksi. Poliittinen oikeisto on pitkään valitellut Yleisradion puolueellisuutta. Toimittaja Ivan Puopolo sanoi kerran YouTube-kanavallaan, että mikäli hän olisi vastuussa Yleisradiosta, hän palkkaisi ensitöikseen kymmenen “umpikristittyä” kolumnistia. Ajatus moniäänisestä Yleisradiosta olisi varmasti houkutteleva monelle politiikkaa seuraavalle suomalaiselle. Media, jota me kaikki rahoitamme vuosittain, toisi meille luotettavasti jokaisen yhteiskunnallisen mielipiteen radikaaleista feministeistä aina uusnatseihin saakka. Jokaiselle olisi jotakin mieleistä luettavaa moniäänisen Yleisradion verkkosivuilla.
Valitettavasti tämä hanke on käytännössä täysin mahdoton. Moniäänisyys ei välttämättä ole kovinkaan monen vallankäyttäjän ensimmäinen prioriteetti, etenkin jos se on vaarassa paljastaa hänestä jotakin epämiellyttävää. Kuten Ylegate meille osoittaa: suvereeni valta päättää aina poikkeukset, oli kyse sitten lautakasoista tai sijoituskuorista. Vaikka Ylegate kuvaakin vain yhtä jaksoa Yleisradion historiassa, on se silti erinomainen kertomus siitä miten valta yhteiskunnassa toimii.
Suosittelen Jussi Erosen, Jarno Liskin ja Salla Vuorikosken kirjaa Ylegate sen tarjoaman opetuksen takia. Valta päättää aina mihin tahtiin tanssitaan. Se mitä nuoteissa lukee on loppujen lopuksi yhdentekevää.
Kirjan voit tilata vaikka täältä.